Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

“One should either be a work of art or wear a work of art.” (Oscar Wilde)

Kommentointi arvossaan.

(taru piste torikka ät gmail piste com)

 

 

 

 

Kategoriat

(swim)suit issues

And she shows you where to look among the garbage and the flowers. There are heroes in the seaweed

Jatkuu, jatkuu! Sääntölista nimittäin. Toimitus huomauttaa, että ulkoasu (blogin, mutta myös toimituksen ) voi olla tässä postauksessa vähän "erilainen" ja ote linkkeihin haparoiva, toimitus nimittäin kikkailee Tärkeän Henkilön Macillä ja jollain ihme Safarilla, eikä Vuodatus oikein tue.

No niin, asiaan, asiaan. Vuorossa on siis kohta

5. Ei kuvioita, kiitos

...ainakaan kasvojen lähelle. Yläosieni on oltava yksivärisiä, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että muuten edellämainittu herttainen nöpönassuni yksinkertaisesti hukkuu vaatteeseen. Ja kun pukeutumisessanikin tärkeintä on minäminäminäni esiintuominen, kyseessä olisi katastrofi. Katsokaa nyt itse tätä epäselvää pärstävärkkiä, ja kuvitelkaa se pallokuvion, vekkulin printin tai horribile dictu kukkakuosin ympäröimäksi. Ei:



Ainoa kuviteltavissa oleva poikkeus kuviokieltoon ovat (tasa)raidat ja grungeruudut. Myös röyhelö-, pitsi- yms näyttävät tai ERIVÄRISET kaulukset kuuluvat kieltolain piiriin. So not me. Paitsi takuuvarmasti pari kertaa vuodessa sihteeripaitavillityksen vallatessa mielen ja kehon.



Enkä mä oikein tykkää kuvioista ja härpäkkeistä alaosissakaan. Paitsi muiden päällä ja verkkohuutokaupoissa, valitettavasti.

6. Luu ulos!

Sen lisäksi, että henkilö haluaa vaikuttaa elegantilta ja viksulta, haluaa hän myös olla vähän niinkuin hot. Seksikästä ei ole push-upata tissejä leuan alle, seksikästä on antaa solisluun pilkottaa, tai vaikka paistaa. Muita kauniita ja mieltäkiihtäviä kohtia ihmiskehossa ovat ranteet, olkapäät, yläselkä eli lapaluiden tienoo, nilkat, niska ja poskipäät. Onneksemme niiden vaivihkainen esiintuominen on halpaa ja helppoo jokaiselle, töissä ja vapaa-aikana. Todisteena silmäily lempiiblogeihin:



Kuvat Everybody is ugly, Punky B, Garance doré (+piirrustus) ja Fashion Flash.

Suuresti arvostamani Honey Junkien tyyli näyttää rakentuvan solisluiden tärkeyden syvälliselle ymmärrykselle, kuten tässä lempipaitapostauksessa.

Kun siis koittaa juhliin/treffeille/muuten vaan pukeutumisen aika, käärikäämme hihat, nostakaamme hiukset ylös ja esitelkäämme luustoa. Ihme on jos ei irtoo....

7. Kikkaile univrmun kanssa

Esittelin taannoin oman luottounivormuni. Tällä mennään edelleen, mutta pienin viilauksin. Kengät on vaihdettu kohtuullisen mataliin korkkipohjasandaaleihin, farkkuina ovat vanhat, ihan itse harmaaksi tummansinisin roiskein (joko vahinko tai Taidetta, mielentilasta riippuen) varustetut, vähän isoksi jääneet (jippii) Leet, ja ruskea vyö on solmittu à la Ruotsin Karoline:



8. Pukeudu elääksesi, älä elä pukeutuaksesi

Ei joka päivä tarvi olla eri outfit. Vaatevaraston on tarkoitus olla ystävä, ja tukea henkilöä elämän ristiaallokoissa, ei aiheuttaa lisää paineita.

9. Jos yhtään arveluttaa, laita kaulaan huivi

Mieluiten se Vero Modasta (!) pari vuotta sitten ostettu iso, suklaanruskea, pellavasekoittenen lohturiepu.

Näillä mennään!

Honey Junkie kirjoitti 25.05.2008 - 19:23
"Seksikästä ei ole push-upata tissejä leuan alle, seksikästä on antaa solisluun pilkottaa, tai vaikka paistaa. Muita kauniita ja mieltäkiihtäviä kohtia ihmiskehossa ovat ranteet, olkapäät, yläselkä eli lapaluiden tienoo, nilkat, niska ja poskipäät." >>> Olen ihan täsmälleen samaa mieltä tästä kaikesta! Ja muista säännöistä myös. Raita on ainoa mahdollinen kuvio, sekin tietyin varauksin. Ja huivi pelastaa aina kaiken.
sugar kane kirjoitti 28.05.2008 - 19:36
Jeppis, Honey. Eilinen pukeutumisoperaatio oli taas havahfduttava kokemus raidallisten paitojen vaikeudesta. Kapearaitainen teki eilen minusta ihan levottoman pikselimössön, mutta haalistuneen mustavalkoraitainen (raitojen kleveys n.5 cm) paita ihan skarpin ja vähän vasemman rannan pariisilaishenkisen. Tosin kasvojen lopulliseen rajaamiseen tarvittiin vielä se tummanruskea luottohuivi (lempeämpi kuin musta, terävämpi kuin harmaa).

Jotenkin tuntuu, että kyetäkseni käyttämään (pikku)kuviollisia yläosia kasvojeni pitäisi olla selkeäpiirteisemmät, tai ainakin pitäisi meikata skarpimmin ja ENEMMÄN, tai värjätä hiukset selkeiksi, tai laittaa jtn tiukkaa huulipunaa, eikä sellainen ole yhtään minua!
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code