Hellekesän yllätettyä hyvääaavistamattoman bloggaajan on vähän vaikea keskittyä kaivelemaan syysinspiraatiota paljonpuhutun kaupunkien soturikuningatar -lookin luomiseen, eikä omankaan vaatevaraston myllääminen just nyt nappaa, ja muutenkin tekee mieli vain hillua luonnontilassa neuletopissa ja mahdollisimman lyhyiksi rullatuissa shortseissa, vaihtelevina asusteina mm. ruohonleikkuri, mustikoiden värjäämät sormet ja ihan välillä jäätelökulho. Puhutaan siis vaihteeksi jostain muusta kivasta, nimittäin kirjoista. Lukeminenhan on aina paitsi fiksua, myös tyylikästä: Sanoihan jo ikityylikäs Iggy Pop useassakin haastattelussa aikoinaan, jotta "read a fucking book".

Kuten Honey Junkien kommenttilaatikossa riensin jo kertomaan, minulla on monia hämmentävä lukunopeus ja jatkuvasti monta kirjaa meneillään. Luen kaunokirjallisuutta sikinsokin ja sekaisin, genrerajoista piittaamatta, luen myös omia suosikkejani moneen kertaan yhä uudestaan (katson myös samoja elokuvia uudestaan, hyvistä löytää aina jotain uutta). Olen kuitenkin huono suosittelemaan etenkään uusia kirjatuttavuuksia toisille, mä nimittäin unohdan kirjailijoiden nimet samantien! Kutsunkin tätä taipumusta kirjastonhoitajan lapsen syndroomaksi.

Ihan omankin muistini virkistykseksi, ja hyvänoloiseksi vinkiksi muillekin, ja koska rakastan kähistä (maailman)kirjallisuuden kaanonista ja klassikkolistoista, ajattelin täydentää allaolevan, blogeissa kiertävän, olletikin erittäin angloamerikkalaisesti painottuneen listan, "106 Books of Pretension". Se perustuu kirjoihin, jotka "Library Thing" -palvelun käyttäjät ovat useimmin merkanneet "unread", elikkäs lukemattomista kirjoista on kyse! Löysin listan Chocolate and Capri Blue -blogista, kiitos!

Lista on englanninkielinen, boldatut kirjat olen lukenut, kursivoidut ovat jääneet kesken (suluissa omat mahdolliset kommenttini).

1. Jonathan Strange & Mr Norrell (Hyvin alkaa, ikinä kuullutkaan)
2. Anna Karenina (Annan ja Vronskin rakkaustarina on ylimainostettua soopaa, mutta ajan- ja yhteiskunnankuvana teos on loistava. Tsk Vronski laukkakilpailuissa.)
3. Crime and Punishment
4. Catch-22
5. One Hundred Years of Solitude
6. Wuthering Heights
7. The Silmarillion
8. Life of Pi
9. The Name of the Rose (Tämän ja Foucaultin heilurin ansiosta Eco on edelleen lempikirjailijoitani. Jos etsit monitasoisuutta, täältä sitä löytyy.)
10. Don Quixote
11. Moby Dick
12. Ulysses (Sekä Saarikosken suomeksi että alkuteoksen, molempi parempi.)
13. Madame Bovary
14. The Odyssey (No oon lukenut pätkiä, vanha historianopiskelija - jopa latinaksi.)
15. Pride and Prejudice
16. Jane Eyre
17. The Tale of Two Cities
18. The Brothers Karamazov
19. Guns, Germs, and Steel: the fates of human societies
20. War and Peace
21. Vanity Fair (ei se lehti, vaan Thackerayn romaani, myös yleistä kirjallisuustiedettä klassikkolistoineen on tullut tankattua...)
22. The Time Traveler's Wife (moni kehuu, pitäiskö mun alkaa?)
23. The Iliad (ks. Odysseus)
24. Emma
25. The Blind Assassin (Margaret Atwoodin PARAS, ja se on jo paljon sanottu se!)
26. The Kite Runner (tää on se Leijapoikako? Varmaan tarttis ryhtyy.)
27. Mrs. Dalloway (Kyllä, Tunnit-romaanin ja elokuvan ja Amanda Crossin mahtavien naistutkimus-dekkarien innoittamana! Suosittelen, kuten myös niitä innoittajia)
28. Great Expectations
29. American Gods
30. A Heartbreaking Work of Staggering Genius
31. Atlas Shrugged
32. Reading Lolita in Tehran : a memoir in books
33. Memoirs of a Geisha
34. Middlesex (Jeffrey Eugenides on kirjoittanut tämän lisäksi Virgin Suicidesin, ja minun listoillani hän on niiden ansiosta paras tämän hetken amerikkalainen mieskirjailija. Jotenkin samanlainen tunnelma kuin vaikkapa Monika fagerholmilla, joka puolestaan on nyky-Suomen merkittävin kirjailija.)
35. Quicksilver
36. Wicked : the life and times of the wicked witch of the West
37. The Canterbury Tales
38. The Historian : a novel
39. A Portrait of the Artist as a Young Man
40. Love in the Time of Cholera
41. Brave New World
42. The Fountainhead
43. Foucault's Pendulum (Minulle paras ja tärkein lukemani kirja. Tai top kolmessa ainakin.)
44. Middlemarch
45. Frankenstein
46. The Count of Monte Cristo
47. Dracula
48. A Clockwork Orange
49. Anansi Boys
50. The Once and Future King
51. The Grapes of Wrath
52. The Poisonwood Bible : a novel
53. 1984
54. Angels & Demons
55. The Inferno
56. The Satanic Verses
57. Sense and Sensibility
58. The Picture of Dorian Gray (Wilde on suurimpia idoleitani, mutta hauskempaa luettavaa - ja ehkä parempaakin - ovat hänen näytelmänsä. Sekä tietenkin kiistelty, ei välttämättä Wilden kirjoittama homopornoromaani Teleny.)
59. Mansfield Park
60. One Flew Over the Cuckoo's Nest
61. To the Lighthouse
62. Tess of the D'Urbervilles
63. Oliver Twist
64. Gulliver's Travels
65. Les Misérables
66. The Corrections
67. The Amazing Adventures of Kavalier and Clay
68. The Curious Incident of the Dog in the Night-Time
69. Dune
70. The Prince
71. The Sound and the Fury
72. Angela's Ashes : a memoir
73. The God of Small Things
74. A People's History of the United States : 1492-present
75. Cryptonomicon
76. Neverwhere
77. A Confederacy of Dunces
78. A Short History of Nearly Everything
79. Dubliners
80. The Unbearable Lightness of Being (Luen 80-90 -luvun suosikki-Kunderoita uudelleen paraikaa, SUOSITTELEN. Leffaa olen hehkuttanut ennenkin - ja Lena Olinin kroppaa.)
81. Beloved
82. Slaughterhouse-Five
83. The Scarlet Letter
84. Eats, Shoots & Leaves (tää on hauska oikeakielisyysopas, otsikko esimerkki epäonnistuneesta pilkutuksesta lauseessa, jossa kerrotaan oliko se nyt koalan vai pandan elintavoista)
85. The Mists of Avalon
86. Oryx and Crake : a novel (Atwood, josta en saanut kiinni. Vois yrittää uudelleen.)
87. Collapse : how societies choose to fail or succeed
88. Cloud Atlas
89. The Confusion
90. Lolita
91. Persuasion
92. Northanger Abbey
93. The Catcher in the Rye (jälleen Penan versio plus alkukielinen)
94. On the Road (ysiluokalla. Monta kertaa.)
95. The Hunchback of Notre Dame
96. Freakonomics : a rogue economist explores the hidden side of everything
97. Zen and the Art of Motorcycle Maintenance : an inquiry into values
98. The Aeneid
99. Watership Down
100. Gravity's Rainbow
101. The Hobbit
102. In Cold Blood : a true account of a multiple murder and its consequences (Truman Capotelta kannattaa lukea muutakin kuin Aamiainen Tiffanylla!)
103. White Teeth
104. Treasure Island
105. David Copperfield
106. The Three Musketeers

Näinikkään. En jaksa laskea, montako niitä tuli, mutta listasta huomaa, etteivät ne taidelukiolaisena baskeri päässä kahvilassa istutut tunnit ihan hukkaan menneet. Tosin moni klassikko aukeaa parhaiten vasta näin varttuneella iällä uudelleen luettaessa, ainakin nuorella Sugar Kanella jäi suuri osa maailmankirjallisuuden huumorista vallan huomaamatta, kun piti keskittyä olemaan älykäs.

Löydättekö te rakkaat lukijat listalta hyviä tai huonoja tuttuja?

Jotteivät ulkonäköhömpötys ja (tyyli)fiksaatiot jäisi vallan tämän postauksen ulkopuolelle, videolla soittaa ja laulaa iki-ihana The Sundays osuvasti nimetyltä albumiltaan "Reading, Writing and Arithmetic" kappaleen "Here's Where the Story Ends". Kehotan huomioimaan siniharmaan värimaailman sekä Harriet Wheelerin väljän asun ja sekaisen, ruskean nutturakampauksen!

12 kommenttia

kommentoi

Lina kirjoitti 26.07.2008 - 10:02

Ihan samanlainen fiilis klassikokirjojen huumorista - luin kolmasluokkalaisena Dahlin Matildan innoittamana Loistavan tulevaisuuden ja muistan sen tehneen muhun valtavan vaikutuksen (itkin jouluaattona Estellaa ja nimesin kaikki poikanuket Pipiksi). Tänä kesänä luin kirjan uudelleen ja hämmästyin nimenomaan Dickensin huumoria ja hahmojen terävänäköisyyttä, joka multa oli lapsena mennyt kokonaan ohi. Odotan innolla muiden klassikkojen uusintakierrosta :)

Honey Junkie kirjoitti 26.07.2008 - 11:16

"..etteivät ne taidelukiolaisena baskeri päässä kahvilassa istutut tunnit ihan hukkaan menneet. Tosin moni klassikko aukeaa parhaiten vasta näin varttuneella iällä uudelleen luettaessa, ainakin nuorella Sugar Kanella jäi suuri osa maailmankirjallisuuden huumorista vallan huomaamatta, kun piti keskittyä olemaan älykäs." <

Honey Junkie kirjoitti 26.07.2008 - 11:21

ARGH, koko pitkä viesti sitaattisi perästä putosi pois!!! No, tiivistetään uudestaan.

1) Muahahahah, tuo lainaus olisi voinut olla mun kirjoittama! Kuinka totta.

2) Mullakin (ylläri) on Kunderat uudestaan kierroksessa, säästelen Olemisen sietämätöntä keveyttä viimeiseksi. Se on yksi rakkaimmista kirjoistani, luen sen uudestaan lähes joka kesä.

3) Middlesex tuli luettua töksähtelevänä suomennoksena, ei olisi kannattanut kun lukee 99% englanninkielisistä kirjoista alkuperäiskielellään juuri siksi että käännöksessä katoaa usein jotain olennaista. Huono fiilis jäi, kirja itsessään on kaunis ja hyvä.

4) Listalla oli moniakin tuttuja, mutta Suurin, Kaunein ja Tärkein löytyy sijalta 90 - Lolitan vivahteikkaasta kerronnasta, loputtomasta monikerroksellisuudesta, merkitysten ja viittausten verkostosta ja surullisesta kauneudesta ei vaan voi saada tarpeekseen.

5) The Time Traveller's Wife on mulla parhaillaan kesken, olen ihan ensimmäisillä sivuilla mutta raportoin kun pääsen pidemmälle! On sitä kyllä kehuttu niin paljon että vaikea uskoa, että se olisi täysi pettymys.

sugar kane kirjoitti 26.07.2008 - 14:24

Lina, hih, itsekin luin joitakin klassikoita jo ala-asteikäisenä (syytän vaarallisesta esimerkistä Pientä runotyttöä, Pikkunaisten Jo'ta ja Seljan tyttöjen Virvaa), mm. viidesluokkalaisena mulla oli kakskytlukukausi Hemingwayneen, Fitzgeraldeineen ja Waltareineen. Näin vain teosten traagiset puolet ja romantiikan. Ja leikin niitä itse piirtämilläni paperinukeilla!

Tervetuloa muuten kommentoimaan :)

Honey Junkie,

1. onneksi enää ei tarvi edes yrittää NÄYTTÄÄ fiksulta samalla kun lukee. Tosin kahviloissa/muilla julkisilla paikoilla kirjojen lukeminen on edelleen kivaa, eikä yhtään pretentious. Kirjan vain ei ole ihan pakko olla Cocteaun Oopiumi ranskaksi, jos sitä ranskaa ei ihan niin sujuvasi osaa...

2. Kunderat ovat myös hyvä esimerkki siitä, miten valtaosa huumorista hujahti ohi teiniälykön tajunnasta. Kuolemattomuus taitaa muuten olla viimeisin lukemani hyvä Kundera, ja senkin julkaisemisesta on ööö kohta 20 vuotta...

3. Itsekin luin Middlesexin juuri suomennoksena, ja se kyllä kärsi huomattavasti verrattuna aikaisempiin lukukertoihin. Joskus etenkin amerikkalaisten romaanien suomennoksesta vaan kuultavat alkukieliset ilmaukset niin paljon läpi, että ne häiritsevät. Luen usein englanniksi kirjoitetut kirjat alkukielellä, mutta joskus suomennos on niin ilmiömäisen taitava, ettei eroa huomaa (esim. Margaret Atwoodia - ja muutakin loistavaa pohjoisamerikkalaista tätiproosaa kuten Oates, Anne Tyler jne- kääntävä Kristiina Drews on loistava).

4. Minun täytyy antaa Lolitalle uusi mahdollisuus, ensin pilasin sen liian aikaisin lukemalla, sitten todella tuskaisella kirjallisuuden analyysin perusteet -kurssilla (mä olen sivumennen sanoen toivoton analysoimaan kirjallisuutta, akateeminen ote ei vaan lähde).

5. Keep me posted!

Palaan takaisin aurinkoon lukemaan ruotsalaisia random-dekkareita ruotsiksi!

Anu kirjoitti 26.07.2008 - 15:48

Mä taas en tykkää analysoida kirjallisuutta, koska se tuntuu jotenkin keinotekoiselta ja mekaaniselta tavalta suhtautua tarinoihin (olen lukenut kirjallisuutta avoimessa yliopistossa joskus).

Mä olen lukenut ehkä neljänneksen tuosta listasta - esimerkiksi sellaisen yleensä-kaikilta-lukematta-jäävän kuin Silmarillion, mutta siinä nyt ei ollut erityisesti kehumista.

Tuossa sun listassasi ei pikaisella vilkaisulla ollut yhtään omaa ikisuosikkiani Paul Austeria, joten ilmeisesti siitä voisi päätellä, että ihmiset lukevat Austerinsa!

Leela kirjoitti 26.07.2008 - 16:54

Toi listan eka (Jonathan Strange & Mr Norrell) on harvoja multa kesken jääneitä kirjoja. Joskus tuli hankittua kun monelta suunnalta tuli hehkutusta ja luin sitä 300-400 sivua (se on aikamoinen tiiliskivi, en jaksa tarkistaa hyllystä mutta ehkä joku 800 sivua)...eikä tarina vielä siinäkään vaiheessa innostanut, joten saa mun puolesta olla.

Lista on mielenkiintoinen kyllä. Sun kommenttien/lukulistan perusteella voisin veikata, että Life of Pi voisi miellyttää (itse pidin siitä kovin ja moni pitämäsi kirja kuuluu omiin suosikkeihini).

Lapsena notkuin kirjastossa aivan liikaa (laittoivat jotain lainausrajoituksia pirhana ;) ja teininä kahlasin suurinpiirtein kaiken mitä kyläkirjastosta löytyi. Nykyään englanniksi kirjoitetut luen mieluiten alkuperäiskielellä, ruotsia koitan treenata että pääsisin samaan.

Tällä hetkellä (itseni) sivistämislukemistona on Raamattu (proosana ja historiallisena sivistämisenä, ei siis uskontomielessä), ja ekan 700 sivun perusteella tekisi mieli sanoa, että teos olisi hyötynyt suunnattomasti kunnon editorista. Tuo on siis pitkän ajan projekti joka etenee pikkuhiljaa, rinnalla luen 1-2 viihdyttävämpää romaania (mieheni ei ymmärrä tätä, että mulla voi olla useita kirjoja kesken, mä taas en ymmärrä miten mies voi lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan...kirjahan valitaan sen hetkisen fiiliksen perusteella).

sugar kane kirjoitti 26.07.2008 - 19:58

Anu, kaikki tosiaan tuntuvat rakastavan Austeria... paitsi mää.

Leela, kiitos vinkeistä! Life of Pin siis katsastan muistaessani, Jonathan Strangen saatan jättää katsastamatta ;)

Mä notkun edelleen "liikaa" kirjastoissa, lainaan kerralla enemmän kuin järki sallisi, onneksi nykyään lainojen uusiminen on netissä niin helppoa!

Olen myös lukenut Raamaun, mainitsemistasi syistä - olen tosiaan opiskellut historiaa (historiallisissa mittakaavoissa jopa), ja aika perusteoshan se on, jos jtn haluaa esimerkiksi länsimaiden perimmäisistä juruista jtn ymmärtää. Sivumennen sanoen, myös tätä klassikkoa yritin lukea jo pikkukoululaisena, yö unien kustannuksella. Aika heviä meininkiä se vanhatestamentillinen meinaan.

Joka mielentilaan pitää olla varalla sopivaa luettavaa, kyllä vaan. Joskus on kamalaa, kun käsiin sattuu niin hyvä kirja, että sen lukee yhtäsoittoa läpi, ja sitten jemmassa ei olekaan mitään yhtä tasokasta odottelemassa vuoroa. Tähän väliin dekkarit ja ns. hönppä ovat omiaan selkeyttämään peliä.

scaredy-cat kirjoitti 27.07.2008 - 02:40

Kiva tää lista, monta tuttua siinä oli. Yksi Parhaista Kirjoista Ikinä minulle on tuo God of Small Things. Suosittelen kyllä tuolta listalta myös Ruohometsän kansaa. Ja se Oryx & Crake on tosiaan ihan kelpo Atwoodia, vaikka ei paras olekaan. (Joskus kyllä ei voi edes selittää, miksi joku kirja ei nappaa. Kai se vaan niin on, että silloin on sille kirjalle väärä aika - myöhemmin se saattaa olla vaikka kuinka mukaansatempaava. Tai ainakin mulle käy näin.) Pitäsiköhän ottaa tuo lista työn alle?
....On muuten myös hauskaa, että mitä enemmän lukee, sitä enemmän voi teeskennellä lukeneensa (siis jos olisi vielä 19 ja pretentious).

scaredy-cat kirjoitti 27.07.2008 - 02:41

Niin ja sitä piti sanoa, että minua huvittaa kovasti, kun William Makepeace Thackeray voisi nimensä puolesta olla 60-luvulla syntynyt hippivanhempien lapsi. Haluaisin lukea Vanity Fairin ihan siksi.

sugar kane kirjoitti 27.07.2008 - 09:13

Scaredy-cat, mä en tajua, miten multa on jäänyt Ruohometsän kansa väliin lukukokemuksista! Hyvä kun sanoit, pitää muistaa kirjastossa asioidessa!

Hauska toi mitä enemän lukee... -pointti, ja tosi! Mä myös keskustelen välillä niin sujuvasti kirjoista, joita en ole oikeasti lukenut, mutta joista "tiedän" kauhean paljon, että lopulta kuvittelen lukeneeni kyseiset teokset.

William Makepeace Thackerayn nimessä henk. koht. arvostan sitä, että se on vähän niinku kaima elämäni ensimmäisen todellisen tyyli-ikonin, tv-poliisi Harriet Makepeacen kanssa! Ne hiukset, se brittiläinen aristokraattisuus!

Anu kirjoitti 27.07.2008 - 22:43

Mä olen yrittänyt lukea raamattua useampaan otteeseen, mutta hyytynyt aina kesken. Jonkun pitäisi tehdä siitä sellainen tiivistelmä, missä kaikki alunperin viiteen kertaan sanottu sanottaisiin vain kerran.

sunsun kirjoitti 29.07.2008 - 23:53

Heh, mun piti kommentoida tätä jo aikaa sitten, mutta mulla oli muka liian kiire.

Noh, tulipas sitten kommenteistakin sanottavaa. Ekaksi: Kääntäjät
Joo, hyvä kääntäjä saa keskinkertaisestakin kirjasta todella nautittavaa luettavaa, kun taas huono kääntäjä voi pilata todella hyvän kirjan. Kirjan kääntäminen ei kuitenkaan automaattisesti pilaa kirjaa. Itse käännöstieteitä opiskelleena minua ottavat aivoon ne ihmiset, jotka automaattisesti tuomitsevat kaikki käännökset surkeiksi. On olemassa hyviä kirjailijoita ja kääntäjiä ja huonoja kirjailijoita ja kääntäjiä. Täydellisessä maailmassa ne huonot hommaisivat jotain muuta työtä, mutta valitettavasti maailma ei ole täydellinen. ;)

Kirjat: Oli siellä näköjään ei-niin-hyviä kirjojakin joukossa. Silmarillion esimerkiksi on aikamoisen kuivaa tekstiä, Dune on kiinnostava kirja, mutta ei mitenkään äärettömän hyvin kirjoitettu, Scarlet Letter on amerikkalainen klassikko mutta ei kovin hyvä sellainen ja oli siellä muutakin ei-niin-loistavaa kirjallisuutta joukossa. Noh, ainakaan listalla ei ollut Da Vinci koodia tms. kamalaa.

Hyvistä kirjoista listalla oli nykykirjailijoista suosikkini Neil Gaimanin Anansi Boys, Neverwhere ja American Gods. Kannattaapi kokeilla sitä American Godsia, Anansi Boys on sille vähän niinkuin jatkoa (kertoo AG:n yhden sivuhahmon pojasta).

Ja olihan siell Dumas'ta ihan kaksi kappalein! Ja Kellopeli Appelsiinikin! Aikamoista sillisalaattia, mutta joukossa on kyllä hyviäkin kirjoja.

Joo, ja Raamatunlukuni (yleissivistävässä mielessä) loppui niihin pitkiin ja tylsiin sukuluetteloihin ja koko teoksen käsittämättömään sovinismiin. Murh. Hyvin voisi muut kirjat sieltä siivota pois sotkemasta, jätetään vain kymmenen käskyä ja evankeliumit.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code