Laaja-alainen moniosaaja elikkäs yours truly on viime viikkojen aikana suorittanut enemmän tai vähemmän näyttävän paluun parrasvaloihin eikun kateederille. Opetustyön aloittamisessa, ja ylipäätään mihin tahansa uuteen työrooliin pujahtamisessa kirjaimellisesti siisteintä on tietenkin työpuvustuksen ja sitä kautta työminän kelailu ja rakentaminen (kuten elämässä ylipäätään). Aiemmalla sijaisurallani kalliiksi käyneitä harha-askelia (kaksi tai kolme sanaa riittää: "pastellivärit" ja "Esprit" ja "KIETAISUNEULEET")tehneenä olen päättänyt, että opettajatar Kanekin on virtaviivainen mustaharmaa urbaani hengissäselviäjä. Semminkin kun aamuseitsemältä yllekiskotun asun pitää palvella mua koulun lisäksi muissakin rooleissani. Päivääni sisältyy useimmiten teinien edessä kekkaloinnin lisäksi omaa opiskelua ja haastattelujen tai muun journalistisen humpanpumpan toimittamista, ja lopuksi pitäisi vielä jaksaa baar... barrikadeille.

Ollakseen minun näköiseni, asussa pitää olla jotakin vähän outoa mutta funktionaalista, vaikka sitten naarmuja farkuissa tai ne lederhosenit. Työminäni haluaa olla myös vahva ja selkeä, metsästän herkeämättä laadukasta ja jännää jakkua tahi bleiseriä. (Anna-Maria löysi aikas täydellisen). Hameeni saa olla kapea ja lyhyt, muttei ihan niin mini. Korkokengissä ja minihameessa meinaan tuntee itsensä kovin paljaaksi, kun kumartelee klassisen liitutaulun ääressä parinkymmenen teiniäkäsen edessä päivät pitkät. Koulussa haluan asemoitua selkeästi aikuiseksi (IHANAA!), joten kaikki "liian trendikkäät" jutut ovat no-no (niinkuin ne tosaalta ovat pukeutumisessani muutenkin).

Oleellista homman onnistumiselle on tietenkin ISO eleetön ja laadukas nahkalaukku, jolla raijataan vähintään sisäkorkokengät, paperivuori ja muu tilpehöörä kodin ja areenojen välillä. Voin kertoa, että ennakkoperin sellaisen äidiltäni n. 37 minuuttia sitten. Kiitti!

Kuvia laukusta ja muista omista asuratkaisuista odotellessa, tässä muutama asenteeltaan ja pukeutumiseltaan minulle esimerkillinen nainen just nyt. (pussihousut ovat selkeästi obsessioni, onneksi mulla on jo yhdet sellaiset - ja ne satiinhaalarit... Oliskohan niistäkin hullu taidetäti/hissanope -univormun osasiksi...)





Erikoiset, mutta lämpimät huivit jännästi kiedottuna - kudotaan ite. Kapea alaosa kestää munanmuotoisen takin, jollaisen just scoretin kirpparilta. Tulkoon vaan silmitön talvi.

(kuvat Sartorialist at style.com)





Pussihousut! Iso juttu Moskovassa, vielä isompi juttu Nekalassa.

(Kuvat tavallinen Sartorialist Moskovan reissullaan)

Isona musta sit tulee ihan tavallinen (edelleeen Sartin
kuvaama) Laurenhutton: