Now I'm ready to feel your hand and lose my heart on the burning sands.
Sarjassamme kaupunkiselviytyjäkuningatar* harkitsee puvustoaan: Oma koosteeni kiehtovimmista pukeutumisteemoista keväälle 09, valikoitu härskisti omien vanhojen ja uudempien suosikkieni mallistoista. (Oikeesti, kuka jaksaa plarata noi kaikki 10 miljooonaa suunnittelijaa/merkkiä? En minä.)
* Olen nykyisessä maailmantilanteessa vähän turhan täynnä taistelija-sanaa, samoin kuin sitä että urban warrior queen olis muka jotenkin erityisen niittinen, kiiltonahkainen, ja piukean musta fetishi-miehen unelma. No tästä(KIN) olen nillittänyt aiemminkin. Tehtäköön nyt vielä selväksi, että MINUN mielikuvani tästä teemasta on sellainen selviytyjä, mies tai nainen, joka tavallaan maastoutuu urbaaniin ympäristöönsä (värit)ja samalla erottuu edukseen,ja suoriutuu joustavasti eri tilanteista (linjakkaasti leikatut MUTTA mukautuvat vaatteet, laadukkaat, kestävät, joustavat materiaalit). Ei kovaa ja tylyä, vaan joustavaa, voimakasta, kestävää, sitkeää, ja kaunista. Että näin!
(KAIKKI ALLAOLEVAT KUVAT STYLE.COM)
Omien polkujensa tallaajankin tarvii (kuulemma) välillä vaikuttaa erinäisissä työyhteisöissä. Mä tekisin sen keväämmällä mieluiten Veronique Branquinhon (jonkan meluapitämättömän, mutta järkyttävän tyylikkään malliston turhan moni ns. fashionista ohittaa nykyään) pitkissä tai lyhyemmissä haalareissa. Kerrottakoon, että olen etsinyt täydellistä beigeä tai maastonvihreää haalaria kaupoista ja kirppareilta vuodesta 2002. Veroniquen haalareissa on juuri sopiva sekoitus Naista (niskalenkki!)ja työmiestä (reisitasku!)
Kuten sanottua, KEVÄT ON SININEN, savun, kuninkaallisen, laivaston, keskiyön ja perusfarkun sininen. Parasta on sininen sinisellä, väljää väljällä, tässä à la Branquinho:
Lisää niin kaunista sinistä, että itkettää, löytyy loistavan Preenin täysosumamallistosta. Haluan mm. nämä kaikki (ja kun en kuitenkaan saa, otan oppia, sinisiä 60-luvun pitsimekkoja -tai värjättäviksi sopivia henkkamaukkakopsuja - ainakin löytyy):
Sininen tekee jopa satiinista käyttökelpoisen, etenkin kun sitä on haalareissa. Nykyajan taidetäti rakastaa munamuotoa, vaatteita, jotka pärjäävät loistavasti ilman holtitonta asustusta ja korustusta, jännittäviä kiinnitysjuttuja, vetoketjuja, läpikuultavan ja peittävän vaihtelua, eikä häpeile kroppaansa:
Porkkanalahje = paras lahje. Huomiokaamme, miten sininen tekee nyörityksestä, tuosta ällöttävimmästä gootti/sm-kliseestä käyttökelpoisen ja kauniin:
Kuten Midinetti ja Karoline ja kaikki menen aina vaan enemmän sekaisin Haider Ackermannin kerroksista ja laskeutumisista ja leikkaukseista ja sävyistä. Puhumatta paras:
(Taisin juuri kehittää tarpeen nude-nilkkureille.)
Myös AINAKIN Rick Owensilta ja Ann Demeulemeesteriltä löytyy tänäkin keväänä vastaus kysymykseen "What would Nico wear?", mutta katsokaa ne tuolta, mää meen nyt leikkeleen nurinkurisia painijanpaitoja. l
|
5 kommenttia
|