Olin erinomaisen itsetyytyväinen päivän asussani, joka onnistui kanavoimaan tyylijumalatartani, viittailemaan belgialaiseen lempisuunnittelijaani (kapea kerroksellinen laskeutuvuus kontrastinaan napakasti räätälöity takki, ja tietty ne maiharit) ja näyttämään minulta. Lisäksi se sopi luontevasti joskus hankalaan kevättalven valkoiseen maisemaan ja valoon. Eikä edes varpaat kastuneet.

Keskustelimme edellisen postaukseni kommenteissa tympiintymisestä sellaiseen liian itsestäänselvään tyylikkyyteen, jota on nykypäivänä helppo kopioida, jos on rahaa. Mulla on joku sisäänrakennettu vastarannankiiskeysasenne*, joka saa itse asiassa minua erittäin paljon miellyttävät ja periaatteessa omilta tuntuvat jutut vaikuttamaan supertylsiltä, kun niitä näkee liikaa, ja etenkin liian samalla tavoin yhdistettynä. Nykyään, kun kaikki kyttäämme samoja ammattipukeutujia samoilta "katutyylisivustoilta" ja kopioimme heitä parhaamme mukaan mahdollisimman nopeasti, kyllästyminen tulee ennenkuin ennättää itse jotain juttua kokeillakaan.

Jonkin aikaa ehkä eniten pinnalla on ollut virtaviivainen minimalismi, jossa viittoillaan suuriin rockesikuviin, ja pelkistetään palettia, mittasuhteita, jne. Periaatteessa se on just niin mua, kerrankin kaupat ovat väärällään "minun vaatteitani", mutta sisäinen Homssu Tuhtoni vaatii mua jotenkin niinku pilaamaan tän homman.

Esimerkiksi, tähän asuun tavallaan kuuluisivat tosi kireät, kiiltävät pöksyt ja mä oikeasti haluaisin sellaiset - mutta toisaalta olen erittäin tyytyväinen näistä lököttävistä kiiltopöksyistä, jotka ovat sitäpaitsi ruskeat. Ja nää jokasään maiharit ovat niin kauheat, että niitä on pakko rakastaa.

Toki tää liian laskelmoidun/helpon tyylikkään karttaminen voi olla pelkästään köyhän puolustusreaktio. Suurin osa asun elementeistä kun on alunperin H&M (liivi ja villatakki kirppiksen kautta), Promodin housut Uffista eurolla, saappaat neljä kolme talvea sitten muutamalla kympillä alesta. Niin ja kirpparilta löytynyt villa-kashmir-päällystakki Karl Lagerfeld for H&M. Villahuivi sentään vintage Arolaa!

* Ikääntyvä vastarannankiiski on tietenkin erilainen keski-ikäinen, ErKi! Mää keksin ihan ite!

Otsikon biisistä löytyi Youtubesta vain hirveitä versioita, kuunnelkaa levyltä.

10 kommenttia

kommentoi

Joy kirjoitti 28.02.2009 - 22:14

Mäkin oon vähän erki välillä ;)

Mulla on hiukan vaikeuksia keskittyä(/löytää) johonkin tiettyyn tyyliin, heilun laidasta laitaan, mummomaisesta villin värikkääseen ja taas harmaaseen. Onhan se ihan hauskaakin välillä, mutta vaatteet kaapista eivät TOSIAANKAAN passaa kaikki toistensa kanssa ja tämä taasen aiheuttaa massiivisia säilytysongelmia! Phuh, on tämä vaatettaminen vaikkiaa ;)

Tuhlaus kirjoitti 28.02.2009 - 22:15

Sitten kun mä oon vanhempi, niin mäkin haluun olla erki! :D

Joy kirjoitti 28.02.2009 - 22:16

ai niin, aloin kommentoimaan koska piti kehaista vimppaa kuvaa, foxy lady!

Micci kirjoitti 28.02.2009 - 22:53

Hei, saaks ton termin ErKi omia? :D
Ite pari päivää sitten järkytyin, kun jossain tutkimuksessa puhuttiin keski-ikäisistä, ja siinä ikähaitari oli 35-50.. Eli mä oon muka keski-ikäinen. Iik!

Silvara kirjoitti 01.03.2009 - 08:29

ErKi, jees! Loistavaa, tää jää käyttöön. Sun luvallasi tietysti.

Anna kirjoitti 01.03.2009 - 10:45

Joo, mua kans välillä rassaa se, että kaikki "tyylikkäät" ihmiset näyttää jotenkin helposti nykyään niin samalta (noilla mainitsemillasi katumuotisivustoilla tosiaan ON iso merkitys) ja että tietynlainen tyylikkyys on niin helppoa hakea kaupan hyllyltä. Että täytyy kyllä myöntää, että itsekin toisinaan ihan tietoisesti kapinoin asuvalinnoissani vallitsevia tyylitrendejä vastaan.

Mut sit taas toisaalta: välillä on niin hankalaa, kun oikeesti innostuu jostain jutusta (ja sit hetken päästä huomaa, et samasta jutusta on kiinnostunut nyt puoli muutakin maailmaa). Kuten mulla nyt nää kukat. Luulin syksyllä et oon melkein ainoo, joka innostuu niistä, ja nyt kukkaa tursuaa joka tuutista. Vaan ei voi mitään, mä pidän kukkia nyt silti kun kerran tykkään (ja tietty voin kuitenkin yrittää kaikesta huolimatta näyttää itseltäni niissä). Ei o helppoo. :)

Hienoja kuvia sulla taas, kaunokainen!

stella kirjoitti 01.03.2009 - 15:04

ihan ekana: toi huivi on ihana! sun postauksissa on se "ikävä" puoli, että noita juttuja ei sitten löydykään mistään, jos niitä haluaisi itselleen... vai satutko tietämään vintage-arola -varaston osoitteen?

mä olen huomannut kauhukseni, että mulle on tainnut muotoutua se "oma tyyli", koska täsmälleen samat vaatteet pyörivät vuodesta toiseen päällä ja kaapin sisällöstä suurin osa on useita vuosia vanhaa. koen kaupassa "mulla on jo tällainen" -hetkiä, ja se hiukan masentaa, koska mun aikuinen minäni ja toive-erkini on aina ollut mun mielestä kameleontti, joka vastustaa "omaa tyyliä", kyllästyy ennen kuin ehtii kokeilla ja luovii sujuvasti ja niljakkaasti alakulttuuriviidakossa imitoiden kaikkia ja kaikkea... ilmeisesti erki-identiteettini vaatii päivitystä.

ja upea toi vimppa kuva. kaunista.

sugar kane kirjoitti 01.03.2009 - 17:51

Kaikille: Erkiä saa ja pitää ryöstöviljellä, kunhan muistaa sanoa, mistä luit sen eka!!

Ja kiitos kuvakehuista, henk. koht. ajattelen että tähän postaukseen tais tulla tähän mennessä parhaat omakuvat ikinä. Sängyllä retkottaminen keskellä kirkasta iltapäivää kannattaa!

Joy, just aloin tuolla ed.postauksen kommenteissa kaivata mennyttä kameleonttimaisempaa otetta tähän pukeutumisjuttuun - mitäs jos "oma tyyli" on vain kaunis nimi riskinottokyvyn puutteelle? Mullakin on älyttömän pienet säilytystilat käytössä oleville vaatteille, siitäkin voi johtua, että pidän värivalikoiman kapeana jne. Millainen mää olisinkaan, jos mulla olis walk in closet?
Tää on virkistävää taas vähän tuulettaa omia kiveenhakattuja käsityksiään.

Micci, mulla on vielä reilu vuosi aikaa hullutella keskiäkäisyyden kanssa, ennen kuin se on täyttä totta! "ha ha"

Anna, just tota pohdintaa mäkin käyn läpi. JA sit toisaalta mun erkitodellisuudessa TAmpereella jengi ei odellakaan näytä mitenkään liian geneerisen tyylikkäiltä, eli eli. Voi voi.

Ja mä olen nyt todella hullaantunut ajatukseen kukista. Tummapohjainen, mutta ihan täynnä kirjavia kukkia oleva laadukas sifonkikukkamekko mulle HETI.

Stella, Arolaa löytää kyl tosi heikosti kirppiksiltäkään. Äidin kanssa (joka on ostanut ton huivinkin) ihmeteltiin samaa just, kun tuota merkkiä on aikanaan myyty ihan hyvin, ja noi ei mene rikki kuluttamallakaan. Ehkä Arola-mummut ei vaan suostu luopumaan näistä?

Mulla on muuten semmoinen, että olen sokea inspiroivissa kuvissa yksittäisille vaattteille, mä vaan en NÄE niitä must have piissejä, vaan jotenkin jo kuvaa katsoessa otan vain sen idean (tietty poikkeuksia on joidenkin kenkien ja semmoisten kohdalla), Tai siis näen "ihana takki", mut en oletakaan meneväni ostaan just samaa takkia, vaan että joku sen kaltainen ehkä joskus kävelee mua vastaan. Siis toki on poikkeuksia, mut näin yleistäen.

Ihana ilmaisu, "huomannut kauhukseen, että on muotoutunut se oma tyyli", heh! Mutta kuten kommentoinkin jo, mäkin kaipaan sitä kameleonttimaisempaa otetta, tai edes vähän jtn. On tää kans.

Mikko Moilanen kirjoitti 22.03.2009 - 18:42

Juuh, upea nainen olet. Kaltaisesi naiset saavat aivan liian vähän huomiota mediassa. Jostain syystä markkina-arvonne on kokenut ihan hillittömän ja epäoikeudenmukaisen inflaation. Kaiken maailman nuoret hempukat muka edelläkävijöitä, vaikka heillä on vielä yhtä ja toista opittavanaan! Aikuisten naisten pitäisi olla suunnannäyttäjiä.

sugar kane kirjoitti 22.03.2009 - 18:53

Jaahans, kiitos paljon Mikko Moilanen! Eiköhän mun kaltaiset naiset saa riittävästi tilaa ainakin tässä mediassa!

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code