(swim)suit issues

Ennätin ihan vähän kierrellä Helsingin siisteimpiä liikkeitä, työhaastattelun jäljiltä mukavan hikisenä, hysteerisenä ja jakkuisena...

Helsinki 10:ssä pääsin lähemmäksi kotijumalieni Rick Owensin ja Ann Demeulemeesterin luomuksia kuin koskaan aiemmin. Molempien jutut, etenkin Annin tämän kevään hihattomat jakut elikkäs liivit, ovat juuri minun kropalleni leikattu ja juuri oikea keino, miten minä voisin näyttää minulta muunmuassa toimisto-olosuhteissa.

Maailman ihanin myyjäpoika ymmärsi liikuttunutta sovittelijaa, kiitos ihanasta elämyksestä! Mitään kuvia mä en tietenkään tajunnut ottaa, mutta onpahan mielessä selkeä säästökohde ekan kerran sitten seiskaluokan ponileirin.

Seuraavassa kohteessani Gaudetessa maailman ihanin Sara etsi sopivan kokoisen Alexander Wang -liivijakun (kuulostaa ihan maailman hirveimmältä vaatekappaleelta, kun sen kirjoittaa noin!!!!), ja jouduin myöntämään, että osaa sekin jätkä leikata ja ymmärtää detaljien päälle. Lisäkiitokset Gaudeteen vielä klassikko-Deppareiden soittamisesta!

Erottajan Beamissa jaksoin vielä innostua Martin Margiela 6 -kesäpöksyistä, ja kuvata niitä sekä varpaista rikkinäisiä naissukkiani salaa sovituskopissa... Mulla on hiukan kesähousuongelma: Rakastan haaremipöksyjä sun muita, mutta nyt kun niitä - lähinnä lörttöinä trikooversioina - pukkaa joka tuutista, alan kyllääntyä. Voisi olla fiksua sijoittaa tällaisiin klassisiin pyjama-lökäreihin, jotka tuntuisivat tuoreilta myös kesällä -10, ja siitä eteenpäin.

Muissakin elämäntyyli-liikkeissä ennätin pyörähtää - vastaanoton vaihdellessa perinteisestä ignoorauksesta ylenpalttisen avuliaaseen, molempi pahempi. Niissä oli paljon kaikkea värikästä ja nättiä, mä en ole kovin värikäs enkä nätti. Onneksi oli hyvää seuraa terassille.

Kaupoissa kiertely ilman ostotarkoituksia (lue: -mahdollisuuksia) on ainakin mulle ennenkaikkea selventävä kokemus: Mitä enemmän näen sellaista melko kivaa ja ihanaa, sitä vähemmän haluan - ne harvat identiteettini rakennuspalaset taas toimivat olemassaolevan puvustoni kanssa. Demeulemeester-kietomisjuttujen hienous on juurikin siinä, että niiden alle voi hyvin pukea Henkkamaukan (6,90 e, suosittelen) puuvilla-viskoositoppeja ja omat farkut, ja kokonaisuus näyttää yli 500 eurolta.

(Nykyään tuntuu olevan pakollista panostaa laatuun päivittäisissä ihokkaissa - mä etsin mieluummin hyväntuntuiset ja kestävät perus-alupaidat ketjukaupoista, ja havittelen sitten niiden päälle jotain älysiistiä ja hintavaa. Kukin tavallaan.)

Toisaalta makeita juttuja myyvissä liikkeissä pääsee sovittamaan pitkäaikaisia internethaaveitaan, kuten Aino Vainion I Know Why No -neulemekkoa Hundparkissa. Inspiroiduin myös samaisen merkin (tai jonkun muun, inspiroituminen tapahtui myöhään lauantai-iltana...) nahkakoruista, nyt tiedän mitä teen ruman nahkatakin lopulle...

Videobiisin motivaatio on tietysti meikäläisen yhä jatkuva media-laajentuminen, nyt laadukkaista jutuistani voi ja pitää nauttia myös Olivian verkossa.