Varoitus: Nyt on kauheesti asiaa, JA kuvia, olen niin tohkeissani!

Mulla on ollut pitkään nahkatakkien suhteen ongelma. Kuten (melkein) kaikki muutkin tytöt, arvostan tapaa, jolla klassinen lyhyt nahkis ryhdistää rennon asukokonaisuuden ja tekee tyttömekosta punkin. Toisaalta inhoan suurinta osaa joka tytön nahkatakeista: Ne ovat järkiään liian lyhyitä, liian kittanoita, huonolaatuista, paksua, muoviseksi käsiteltyä nahkaa, niiden saumat on ommeltu huonosti, ja kaikenkaikkiaan istuvuudesta tingitty. Sitten vielä toisaalta, olen palanut halusta yhdistää pehmeänkova nahkatakki Pattin ja Annin ja Rickin tyylillä valuviin neuleisiin, sifonkiin, farkkuun, satiinihousuihin.

Kunnollista leikkausta ja työnjälkeä löytyy nahkatakeissa vasta hintaluokasta Acne ja siitä ylöspäin - alipalkatulle freelancerille ne ovat haaveita vain. Kaikkein suurin este minun ja nahkatakin yhteiselolle on kuitenkin ollut surullinen tosiasia, että musta "Ramones-mallinen" takki tekee mut tavallista enemmän elähtäneen koviksen näköiseksi.

Olin siis haudannut nahkishaaveet ja tyytynyt ilakoimaan motoristileikkauksista pehmeämmistä materiaaleista toteutettuna, myös tyylikkään Petran blogissa. Sitten kerran kesällä kello viisi...

Paluumatka Mäntästä kulki Juupajoen tai Korkeakosken ja siellä sijaitsevan Big L:n tehtaanmyymälän kautta (ihana mesta, vanha nahkatehdas kosken varrella, kannattaa käydä vilkaisemassa kenkämuseon kokoelmat ja pikkuinen taidegalleria!). Kärpäslätkien ja Big L:n surullisenkuuluisten, ei-kenellekään-istuvien bulkkitakkien joukossa se mua odotti. Motoristinahkatakki, valkoista, paperinohutta, pehmeää nahkaa. Minun kokoani. Hintana 70 euroa.

Valitettavasti mallikappaleessa ei ole tarkempaa infoa nahan alkuperästä, mutta se on täydellistä. Vähän ryppyistä, pehmeää eikä kiillä yhtään. Myös takin malli on täydellinen ja katsokaa noita yksityiskohtia! Ihanat vetoketjut! Kolminkertaiset tikkaukset joka puolella! Valkoinen vuori!

Kun kerran Big L osaa tehdä tällaista, miksi helkkarissa se tyytyy tuppaamaan kotimarkkinoille rumaa kansantakkia? H&M sun muut osaa halvan kivannäköisen kaman tekemisen paremmin, eikö tämäntyyppisten firmojen kannattaisi mennä laatu JA design edellä? Jos kerran kyetään tekemään em. Acnen tasoisia tuotteita, miksi helvetissä ei uudisteta koko firman imagoa design- ja muotivetoiseksi, jolloin kamasta voi pyytää myös acnemaisia hintoja? Laadukas nahkatakki on jokatapauksessa lähtöhinnaltaan niin kallis, että ostaja haluaa samalla merkkiin liittyvää prestiisiä ja humua liitettäväksi itseensä. Turha inistä, että kai ne Ruotsissa osaa eikä Suomessa ole muotitietoisia markkinoita, niin kauan kuin oma brändääminen on tämäntasoista.

No, tästä myymisen osaamattomuudestahan minunkaltaiseni loppuunmyyntikuningattaret hyötyvät...

Ei tämä vielä tähän loppunut! Yksi nahkispäähänpinttymistäni on ollut modernin kliseen, kukkamekon ja kovistakin, toteuttaminen itseni näköisellä tavalla. Koska ei vaan ole mekkofiilistä, olen etsinyt rohkeaa kukkaprinttiä housuihin, shortseihin, haalareihin, turhaan. (Concoctionin Sofia esim. esitteli ihailtavaa kukkahaalarikuvaa joltain katutylisivustolta.) YLLÄTTÄIN apu löytyi jälleen äidin kaapista, mutsin lempihousut circa -96. Nyt ne tekevät kaikista trikootopeistani jännemmät, ovat yhtä helpot käyttää kuin randomfarkut mutta juuri minun tyyliini sopivan järjettömät. Ja nahkatakille ne ovat täydellinen pari.

Mikä parasta, omista varastoista löytyy näihin joka sään kengätkin.

Nuristaan vähän kaiken ihkutuksen jälkeen: Bien dans sa peaun Sara kirjoitti asiaa muotiblogeista. Mä aloitin muotibloggaamisen kohta kaksi vuotta sitten, ja olen vähän pettynyt suuntaan, johon muoti- tai tyylibloggauksen valtavirta on meillä kääntynyt. Tai oikeastaan siihen, ettei "nextille levelille" ole käännytty: "Trendikkyys" on edelleen sitä, että on kärryillä, mitä henkka ja Gina kunakin viikkona tarjoavat tai mitä ruotsalaisilla oli eilen päällä, "persoonallinen, ajaton tyyli" on uskollisuuden vannomista hintavahkoille perusvaatteille, "klassinen pukeutuminen" on varovainen neuletakki mekon päällä. Tyyliä ei analysoida tai perustella, keskustelua ei käydä, trendien juurista ollaan autuaan tietämättömiä. "Tää on mun juttu ja tällasta hömppää, ei tätä kuulu ottaa vakavasti!" Muoti ja tyyli on kuitenkin jokaihmisen helpoin ilmaisukeino, tapa ottaa tila maailmassa - eikö ainakin meidän alan harrastajien juuri kuuluisi vaahdota ja ruotia?

Sää on paska joo, mutta eikö muotiblogien tehtävä ole sateiden päivittelyn sijasta tarjota inspiraatiota kylmän kesän pukeutumiseen?

Ymmärrän kyllä, ettei kannata lukea blogeja, jotka vaan ei nappaa - Vanhana muotiharrastajana mua kuitenkin risoo, että joudun minimoimaan seuraamieni blogien määrän, kun kivempi olisi maksimoida!

Toisaalta, lukijoilla, jotka jaksavat käydä valittamassa että vähänkö nää suomiblogit ovat tylsiä, on myös peiliin katsomista: Mä esimerkiksi YRITÄN parhaani mukaan tarjota inspiraatiota omilla ja toisten kuvilla, päivästä toiseen. En koe olevani erityisen onnistuva tai "tyylikäs", mutta persoonaa ja pyrkimystä (joita kommenttilaatikoissa peräänkuulutetaan) mulla ainakin on. Kuitenkaan hyvin harva täällä kävijöistä viitsii sanoa yhtään mitään. Mikä jengiä vaivaa?!?

Jottei totuus unohtuisi, meillä on mielettömästi myös ajatuksella tehtyjä, loistavia tyyliblogeja! Yo. tekstiin linkkaamieni lisäksi mm. nämä vanhat ja uudemmat tutut:

Air Painter, Biting The Hand That Feeds, Eräänä iltapäivänä, Fashion Flux, Go 4 it vol.2, Lainahöyhenissä, Meidän Pariisi, Outrageous Outings, OutsaPop Trashion, Styledrop, Too Little Too Late...

Kertokaa tekin omat suosikkinne ja mainostakaa omaa blogianne!

Show some love...

I found my destiny in the form of leather jacket from a sample sale. Together with my mum's old flowery pants, it's the perfect thing for any kind of summer weather. Plus, check out the links to other great Finnish fashion blogs! And listen to Sugar Minott.