Mulla on ollut pitkään nahkatakkien suhteen ongelma. Kuten (melkein) kaikki muutkin tytöt, arvostan tapaa, jolla klassinen lyhyt nahkis ryhdistää rennon asukokonaisuuden ja tekee tyttömekosta punkin. Toisaalta inhoan suurinta osaa joka tytön nahkatakeista: Ne ovat järkiään liian lyhyitä, liian kittanoita, huonolaatuista, paksua, muoviseksi käsiteltyä nahkaa, niiden saumat on ommeltu huonosti, ja kaikenkaikkiaan istuvuudesta tingitty. Sitten vielä toisaalta, olen palanut halusta yhdistää pehmeänkova nahkatakki Pattin ja Annin ja Rickin tyylillä valuviin neuleisiin, sifonkiin, farkkuun, satiinihousuihin.

Kunnollista leikkausta ja työnjälkeä löytyy nahkatakeissa vasta hintaluokasta Acne ja siitä ylöspäin - alipalkatulle freelancerille ne ovat haaveita vain. Kaikkein suurin este minun ja nahkatakin yhteiselolle on kuitenkin ollut surullinen tosiasia, että musta "Ramones-mallinen" takki tekee mut tavallista enemmän elähtäneen koviksen näköiseksi.

Olin siis haudannut nahkishaaveet ja tyytynyt ilakoimaan motoristileikkauksista pehmeämmistä materiaaleista toteutettuna, myös tyylikkään Petran blogissa. Sitten kerran kesällä kello viisi...

Paluumatka Mäntästä kulki Juupajoen tai Korkeakosken ja siellä sijaitsevan Big L:n tehtaanmyymälän kautta (ihana mesta, vanha nahkatehdas kosken varrella, kannattaa käydä vilkaisemassa kenkämuseon kokoelmat ja pikkuinen taidegalleria!). Kärpäslätkien ja Big L:n surullisenkuuluisten, ei-kenellekään-istuvien bulkkitakkien joukossa se mua odotti. Motoristinahkatakki, valkoista, paperinohutta, pehmeää nahkaa. Minun kokoani. Hintana 70 euroa.

Valitettavasti mallikappaleessa ei ole tarkempaa infoa nahan alkuperästä, mutta se on täydellistä. Vähän ryppyistä, pehmeää eikä kiillä yhtään. Myös takin malli on täydellinen ja katsokaa noita yksityiskohtia! Ihanat vetoketjut! Kolminkertaiset tikkaukset joka puolella! Valkoinen vuori!

Kun kerran Big L osaa tehdä tällaista, miksi helkkarissa se tyytyy tuppaamaan kotimarkkinoille rumaa kansantakkia? H&M sun muut osaa halvan kivannäköisen kaman tekemisen paremmin, eikö tämäntyyppisten firmojen kannattaisi mennä laatu JA design edellä? Jos kerran kyetään tekemään em. Acnen tasoisia tuotteita, miksi helvetissä ei uudisteta koko firman imagoa design- ja muotivetoiseksi, jolloin kamasta voi pyytää myös acnemaisia hintoja? Laadukas nahkatakki on jokatapauksessa lähtöhinnaltaan niin kallis, että ostaja haluaa samalla merkkiin liittyvää prestiisiä ja humua liitettäväksi itseensä. Turha inistä, että kai ne Ruotsissa osaa eikä Suomessa ole muotitietoisia markkinoita, niin kauan kuin oma brändääminen on tämäntasoista.

No, tästä myymisen osaamattomuudestahan minunkaltaiseni loppuunmyyntikuningattaret hyötyvät...

Ei tämä vielä tähän loppunut! Yksi nahkispäähänpinttymistäni on ollut modernin kliseen, kukkamekon ja kovistakin, toteuttaminen itseni näköisellä tavalla. Koska ei vaan ole mekkofiilistä, olen etsinyt rohkeaa kukkaprinttiä housuihin, shortseihin, haalareihin, turhaan. (Concoctionin Sofia esim. esitteli ihailtavaa kukkahaalarikuvaa joltain katutylisivustolta.) YLLÄTTÄIN apu löytyi jälleen äidin kaapista, mutsin lempihousut circa -96. Nyt ne tekevät kaikista trikootopeistani jännemmät, ovat yhtä helpot käyttää kuin randomfarkut mutta juuri minun tyyliini sopivan järjettömät. Ja nahkatakille ne ovat täydellinen pari.

Mikä parasta, omista varastoista löytyy näihin joka sään kengätkin.

Nuristaan vähän kaiken ihkutuksen jälkeen: Bien dans sa peaun Sara kirjoitti asiaa muotiblogeista. Mä aloitin muotibloggaamisen kohta kaksi vuotta sitten, ja olen vähän pettynyt suuntaan, johon muoti- tai tyylibloggauksen valtavirta on meillä kääntynyt. Tai oikeastaan siihen, ettei "nextille levelille" ole käännytty: "Trendikkyys" on edelleen sitä, että on kärryillä, mitä henkka ja Gina kunakin viikkona tarjoavat tai mitä ruotsalaisilla oli eilen päällä, "persoonallinen, ajaton tyyli" on uskollisuuden vannomista hintavahkoille perusvaatteille, "klassinen pukeutuminen" on varovainen neuletakki mekon päällä. Tyyliä ei analysoida tai perustella, keskustelua ei käydä, trendien juurista ollaan autuaan tietämättömiä. "Tää on mun juttu ja tällasta hömppää, ei tätä kuulu ottaa vakavasti!" Muoti ja tyyli on kuitenkin jokaihmisen helpoin ilmaisukeino, tapa ottaa tila maailmassa - eikö ainakin meidän alan harrastajien juuri kuuluisi vaahdota ja ruotia?

Sää on paska joo, mutta eikö muotiblogien tehtävä ole sateiden päivittelyn sijasta tarjota inspiraatiota kylmän kesän pukeutumiseen?

Ymmärrän kyllä, ettei kannata lukea blogeja, jotka vaan ei nappaa - Vanhana muotiharrastajana mua kuitenkin risoo, että joudun minimoimaan seuraamieni blogien määrän, kun kivempi olisi maksimoida!

Toisaalta, lukijoilla, jotka jaksavat käydä valittamassa että vähänkö nää suomiblogit ovat tylsiä, on myös peiliin katsomista: Mä esimerkiksi YRITÄN parhaani mukaan tarjota inspiraatiota omilla ja toisten kuvilla, päivästä toiseen. En koe olevani erityisen onnistuva tai "tyylikäs", mutta persoonaa ja pyrkimystä (joita kommenttilaatikoissa peräänkuulutetaan) mulla ainakin on. Kuitenkaan hyvin harva täällä kävijöistä viitsii sanoa yhtään mitään. Mikä jengiä vaivaa?!?

Jottei totuus unohtuisi, meillä on mielettömästi myös ajatuksella tehtyjä, loistavia tyyliblogeja! Yo. tekstiin linkkaamieni lisäksi mm. nämä vanhat ja uudemmat tutut:

Air Painter, Biting The Hand That Feeds, Eräänä iltapäivänä, Fashion Flux, Go 4 it vol.2, Lainahöyhenissä, Meidän Pariisi, Outrageous Outings, OutsaPop Trashion, Styledrop, Too Little Too Late...

Kertokaa tekin omat suosikkinne ja mainostakaa omaa blogianne!

Show some love...

I found my destiny in the form of leather jacket from a sample sale. Together with my mum's old flowery pants, it's the perfect thing for any kind of summer weather. Plus, check out the links to other great Finnish fashion blogs! And listen to Sugar Minott.

54 kommenttia

kommentoi

Minttu kirjoitti 15.06.2009 - 15:17

Oih, ihana ihana nahkis! Ja kiitos ja kumarrus maininnasta! Mä tykkään susta kans!! :)

stellagee kirjoitti 15.06.2009 - 15:48

upia takki! todellakin taitaa olla niin, että suomalaisfirmojen brändinrakennuskyvyttömyydestä pääsee joskus myös hyötymään. ja mikäs sen kivempaa... silti mä ihailen ruotsalaisten häpeämätönä markkinointisilmää ja jotensakin toivon sitä tännekin. ihan vaan siksi, että me oltaisiin yhtä chüül!

ja sitten, muotiblogit. huoh. mun suustani on irronut senkin kaltaisia sammakkoja, kun mut on esitelty "muotibloggariksi", että "en mä oikein miellä itseäni sellaiseksi..." syynä ovat kai monet sunkin esiin nostamista asioista.

henkilökohtaisesti en löydä blogeista, joissa ei ole tekstiä mitään lukemisen arvoista, joten niissä en juurikaan käy. muotilehtien sivujen skannaaminen ja postaaminen ilman tekstiä on mun mielestä jotensakin köyhää, vaikka tajuan, että kauniit kuvat voivat olla löytöjä sinänsä. kaikilla ei tietysti ole aikaa plärätä muotilehtiä, joten blogit voivat toimia inspislähteinä... samoin mua ei kiinnosta päiväkirjamaiset postaukset ellei niitä sidota johonkin kontekstiin. kaipaan hyviä tekstejä, vaikka itse huomaan että työkiireiden painaessa päälle omat tekstit ovat vain lyhentyneet ja niiden sisältö käynyt yksiulotteisemmaksi. pata kattilaa ja silleen...

kiitos maininnasta ja kuten tiiät, mä luen sua ahkerasti ja iloiten. edelleen mun fanituksen syy on ihanan rönsyilevä ja viittausrikas tyyli, josta löytää jatkuvasti taas uusia linkityksiä elämän ihmellisiiin ilmiöihin. se on kiva se.

tiiti kirjoitti 15.06.2009 - 16:04

heh, no mä olen kyllä just sitä kohderyhmää säänillitykselle. tykkään hirmuisesti siitä pienimuotoisuudesta ja omakohtaisuudesta. ehkä blogit on mulle kuin kansanradio, mutta enemmän kengistä.

musta on kivampi katsoa yhden ihmisen päällä sitä henkkisrytkyä, josta se on silmittömän innostunut kuin linkitettyjä ammattivalokuvattuja katumuotikuvia (joissa 80% vaatteista on jostain topshopista tai primarkista) otsikolla "viikon inspiraatio" tai skannauksia kate mossin tisseistä italian voguessa. toiset tykkää, ja hyvä niin. mun kaipaamaa aitoa iloa ja innostusta omaan juttuunsa voi tulla ihan niistä standardivermeistäkin. tai säästä.

toiset tykkää mahtipontisemmasta ja vakavamasta. mutta olen hirrrveän allerginen sille, että edellytetään muilta samaa, jos itse on silleen suuntautunut. tai sille, että keskivertous olisi jotenkin pahasta. blogeilla ei mielestäni ole mitään tehtävää tai velvoitetta kenellekään muulle kuin sen kirjoittajalle itselleen. mun mielestä tyyliblogeissa voi leipoa vaikka mustikkapiirakkaa (eikä tartte onnistua edes siinä), nimikkeet ja jaottelut on niin kliseisesti kuitenkin ah-niin-keinotekoisia.

ei tartte inspiroida, ilmaista tai olla jotensakin erinomainen. saa vaan olla pieni ja tavallinen ja sekin on ihan hyvä. saa ottaa vakavasti tai saa olla ottamatta. saa olla hakematta suurempia merkityksiä kesähousuille tai pistää päällensä niin monta popkulttuuriviitettä ja historiallista piilomerkitystä kuin tykkää. it's all good.

loppuun puolihäpeillen myönnän olevani kyllä niin tylsämielinen (tai ehkä vaan itseriittoinen), etten edes hae inspiraatiota, edes sun blogista. mutta saanhan mää silti lukea tätä? kun nyt on tosi paska sääkin?

tiiti kirjoitti 15.06.2009 - 16:07

(ja tuon äskeisen kirjoituksen jälkeen on pakko kyllä taas todeta, että tämä tulitikkuaskin kokoinen kommenttiboksi ei sinänsä innosta monisanaiseen pohtivaan keskusteluun, huomattavasti sopivampi yhden sanan ihkutuskommentteihin)

Rii kirjoitti 15.06.2009 - 16:17

No kun ny kerran älähdit niin kommentoidaan sitten. En kirjoita blogia itse, mutta tykkään pläräillä muotiblogeja, ja sinun blogisi on omasta mielestäni ihan huippu. On vapauttavaa lukea toisen tyylistä, jos se on tosiaan oma ja perusteltu, eikä pelkästään "ihana". Esimerkiksi se, että olet ns housupeppu eivätkä hameet istu tyyliisi on ihan tosi hienoa. Hienoa siis se, ettet tuskaile tuhannen hameen keskellä harmitellen kun eivät näytä oikealle, vaan uskallat pistää poikki ja jättää koko jutun sikseen. Puhdistavaa!

Itselläni on hillitön rojunmyyntiurakka menossa, inspiroiduin ystävästäni joka myi kaksi kolmasosaa vaatteistaan (ilman aikomusta korvata niitä uusilla huom..) ja aion yrittää minäkin. Kaikenlaista hässäkkää riittää elämässä muutenkin, ja pukeutumisen pitäisi olla iloa ja ihanuutta. Oman tyylin löytäminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty ja olenkin vielä hieman vaiheessa.

Tää on inspiroiva blogi sanan varsinaisessa merkityksessä!

kirsikka kirjoitti 15.06.2009 - 16:41

Mulla on sellanen fiilis että olen sanonut kaiken mitä haluan sanoa muotiblogeista ja niiden kehityksestä, joten sen sijaan totean vain että IHANA TAKKI! Mä nimittäin myös tykkään kovasti noista prätkämallisista takeista, mutta näytän ne päällä sellaselta kiltiltä tytöltä joka yrittää näyttää kovikselta ja kiskoo väkisin poskisauhuja koulun vessassa. Ei toimi... tuollainen paperinohut nahka ja kenties vaaleampi sävy olis varmasti juuri se mitä mäkin tarttisin.

sugar kane kirjoitti 15.06.2009 - 16:45

Tiiti: Mullekin tärkeää on omakohtaisuus blogeissa, toki harrastan itsekin "viikon inspiraatio" -postauksia, mut koetan muistaa perustella ne oman perskohtaisen tyylikäsitykseni kautta.

En tarkoittanut "tehtävää" velvoillisuutena esim. lukijoita kohtaan, enemmänkin blogin olemisen syynä - ainakin mun blogin elinehto on antaa inspiraatiota, ensisijaisesti itselleni. Mulle muoti on vakava harrastus, ja kuten kaikissa harrastuksissani, haluan kehittyä siinä taidoissani, omilla edellytyksilläni. Mä toivon bloggailun kautta löytäväni muitakin asianharrastajia, ja onneksi olen niihin törmännytkin.

Mulle on ihan sama, pukeutuuko ihminen henkkamaukkaan vai balenciagaan, mä haluan kuulla MIKSI se pukeutuu. Ja tätähän voi ilmaista paitsi sanoilla, myös kuvilla. Siksi mä pidän monesta blogista, joissa pääosassa on henkilön estetiikka, tapa nähdä ja kommunikoida näkemäänsä.

Kuten jo tekstissä sanoin, EI, kaikkien muotiblogien tehtävä ei ole viihdyttää ja miellyttää juuri Minua, ja KYLLÄ, olen jo jättänyt seuraamisen ulkopuolelle ne, joista en koe saavani sisältöä elämääni. Mä en ole hirveän kiinnostunut ihmisten elämästä ylipäätään, mua kiinnostaa, mitä ne ajattelee, ja tässä se, miten se pinnalta näkyy.

Kiva ja pieni ja omakohtainen on kivaa ja hauskaa, parhaimmillaan, mutta muotia ei aina ja kaikkialla tarvitse typistää pieneksi kivaksi jutuksi.

sugar kane kirjoitti 15.06.2009 - 16:50

Rii, kiitos kommentista ja onnea luopumisprojektiin! Mä luulen, että mulla on kappalemääräisesti vähemmän riepuja (kengistä en oo iahn varma...) kuin esim. 5 vuotta sitten, mutta ne alkavat olla sellaisia, joiden kanssa haluan elää jatkossakin! Tervetuloa jatkossakin, vaikka raportoimaan kuinka homma sujuu!

sugar kane kirjoitti 15.06.2009 - 16:52

Kirsikka, ymmärrän hyvin, mitä lookia tarkoitat! Paperinohuen, vaaleäsävyisen nahan lisäksi suosittelen vaiks jotain harmahtavaa mokkaa, tai nudenväristä tms, ja siitä sit tollasta raisua leikkausta. Kiltit tytöt takin' over!

sugar kane kirjoitti 15.06.2009 - 17:12

Minttu: wheee, thanks! Toi takki on kyl ihan järjetön, jos en mee naimisiin sen KANSSA niin vähintään siihen pukeutuneena. Häävalssina toimii toi videobiisi.

Stella, no nimenommaan haluan olla khyyl! Sitäpaitti Suomessa löytyis jo markkinointiammatitaitoakin viedä noita lafkoja oikeeseen suuntaan. Ei nuorempi polvi enää osta niitä sysirumia perusnahkatakkeja (ainakaan riittävästi), joten se on design or die.

Lui kirjoitti 15.06.2009 - 17:14

Satunnainen lukija kommentoi... Luen blogiasi, koska etsin inspiraatiota, tykkään tyylistäsi kirjottaa (blogin ulkoasuun sen sijaan kaipaisin selkeyttä), haluan lukea oman ikäiseni naisen pitämää muotiblogia, jne.

En seuraa aktiivisesti kovinkaan montaa blogia, vain muutamaa kotimaista: sinua, sugar kanea, nelliinaa, minttua, tiitiä ja pupu lihavistoa. Onko teillä jotain yhteistä, tiedä häntä, koen saavani jotain kirjoituksistanne, pidän tyyleistänne, vaikka ne niin erilaisia ovatkin. Ehkä yhdistävänä tekijänä voisi olla arjen ihmettely muodin ohella. Oma elämäntilanteeni on niin samanlainen (kaupunkilainen, parisuhteessa, ei lapsia), että on mukava lukea kohtalotovereiden elämästä. Joten miksi muotiblogissa ei voisi olla muutakin elämää - kulttuuria, työpaikan ihmissuhteiden ihmettelyä, ajan ilmiöitä...

Muotiblogien seuraamisen myötä olen havainnut, että muotimaailmassa ei taida enää olla mitään uutta tarjottavaa, kun on jo kerran kokenut 80-luvun, 90-luvun ja jopa 70-luvun - tosin vain ruskeissa samettihaalareissa hiekkalaatikolla. Toivon hartaasti, että saisin jonkun ahaa-elämyksen ja innostuisin muodista jälleen... Ostopäätöksiini muotiblogit eivät vielä ole vaikuttaneet.

Vielä tuosta takista - minunkin täytyy julistautua nahkatakkia etsivien joukkoon. Muistan 90-luvulla yhdistäneeni poikaystävän bikerin legginseihin, maihinnousukenkiin ja löysään savupiippukaulukselliseen neuleeseen. Nyt näytän samassa yhdistelmässä pubiruusulta, pah. Ehkä voisi kokeilla pehmeämmästä nahkasta valmistettua takkia, jos sellaisen jostain löytäisi. Joskus kävin Friitalan tehtaanmyymälässä Ulvilassa, ja mallit oli samaa kuin muutkin kotimaiset. http://www.friitala.fi/ Ei paljon houkuta ostoksille, katso kuvat 13 ja 20!

tiiti kirjoitti 15.06.2009 - 18:45

ei tietenkään, saa harrastaa intohimoisesti ja tykätä ministi ja onnellisia he, joilla omaan päähän sopivasti molempia.

olen kokenut pienen ja kivan tykkäämisen puolustamisen omakohtaiseksi asiakseni vuodesta -84 jolloin isot tytöt kiusasivat pientä ekaluokkalaista tiitä, kun se ei tiennyt kenen lempinimi oli "ruori" eikä siis voinut olla _oikea_ dingo-fani. siis mitenkään. itkin viikkoja.

Anu kirjoitti 15.06.2009 - 18:50

Mun mielestä iso osa niistä blogeista, joita muotiblogeiksi kutsutaan, eivät sisällä muotia ensinkään... tai siis, mä miellän (tai mielelläni mieltäisin) muodista kirjoittamisen jotenkin edelläkävijämeiningiksi, tai sitten muuten vain oman tien kulkemiseksi. Toisaalta onhan massamuotikin muotia, mutta eri kohderyhmälle vaan. Itse en ole kovin kiinnostunut GT- tai HM-uutuuksista ja kuulun siihen sukupolveen, jonka mielestä Ellos on tätien kauppa, mutta varmasti tarpeeksi moni muu tykkää lukea niistä. Jokaiselle jotain, mutta meille ErKeille harmittavan vähän.

Hieno tuo takki!

sugar kane kirjoitti 15.06.2009 - 18:54

Tiiti, NYT mä ymmärrän!

Anu, sä sanoit taas sen, mitä mä yritin. Sulla siihen riittää 7 riviä, mulla ei meinaa yksi blogi piisata. Yksi syy, miksi sua ja juttujasi arvostan niin!

Muoti takaisin muotiblogeihin!

sugar kane kirjoitti 15.06.2009 - 19:01

Lui, kiva kuulla, että luet!

Mä ajattelen jotenkin tosta kaikkien vuosikymmenten ja tyylien kierrätyksestä, että on vaan siistiä kun on omakohtaisia muistoja ja mieltymyksiä joista ammentaa. Nykyään ne vain kannattaa toteuttaa paremmista aineista ja istuvamilla leikkauksilla. Ja pystyn niin eläytymään tuohon sun alkuperäiseen (varmasti älyttömän hienoon!) asuusi sekä siihen, miten sitä ei vaan voi sellaisenaan uusia. Periaatteessa sama asu toimisi aikuisenkin sinun päälläsi, mutta fiinimmistä materiaaleista: Neule voisi olla laskeutuvaa ja ohutta (pellavaa? ohutta merinoa? kashmiria?), leggarit silkkiä tai ohutkankaiset housut, biker juurikin tuollaista ohutta nahkaa ja naiselle leikattu. Toteutus on kyl helpommin sanottu kuin tehty, mikäli ei kylve rahassa. Hyvä kun varoitit tuosta Friitalan tehtaanmyymälästä, taidan jättää suunnitellun kesäretken tekemättä!

Svea kirjoitti 15.06.2009 - 20:11

Nahkatakki on mun mielestä jotenkin hankala vaate. Mulla on tosi kiva ruskea nahkatakki, mutta silti aina vetäsen päälle pitkän maiharin. Voi toki johtua vallitsevista sääoloistakin... Ja olen muutenkin huono pitämään lyhyitä takkeja. Helmaa sais olla mieluiten puoleen reiteen.

Mä en juurikaan seuraa blogeja, joissa on pelkkiä kuvia. Kaipaan selityksiä, analyyseja ja perusteltuja mielipiteitä. Ja näitä löytyy valitettavan harvoista suomalaisista muoti/tyyli/mitälieblogeista.

Nina kirjoitti 15.06.2009 - 20:13

Mä saan kylmiä väreitä nykyään (okei, oon saanu ehkä viimeisen vuoden) sanasta muotiblogi. Suomessa kaikki on muotiblogeja vaikka oikeasti kotimaiset muotiblogit (muotiblogi=karkeasti sanottuna edelläkävijä, esittelee uusia juttuja jotka eivät ole ehtineet vielä massatuotantoon) on laskettavissa yhden käden sormilla.

Mutta.. En koe muotiblogin olevan myöskään paikka jossa moititaan muiden blogien sisältöjä. Jokainen kirjoittakoon mistä haluaa ja olkoon omassa blogissaan niin muodikas, tyylitön tai trendikäs kuin on. Vähän kuten Tiiti yllä sanoi, minusta on kiva lukea jos joku on löytänyt pitkään metsästämänsä jutun H&M:ltä ja keikistelee silminnähden onnellisena vaate päällä. Vaikka vaate onkin "vain" Henkalta. Tai kuten sinä juuri esittelet tohkeissasi pitkään hakemaasi nahkarotsia. On kiva iloita ihmisten puolesta. Kun taas liika yrittäminen ja muiden neuvominen (kuinka saa ja ei saa pukeutua) ei ole kiinnostavaa eikä niistä merkinnöistä tule hyvä mieli.

Vaikka pukeutuminen ei ehkä olekaan niin hömppää mitä annetaan ymmärtää, niin silti siitä täytyy tulla hyvä mieli eikä sitä tarvitse ottaa turhan vakavasti.

sugar kane kirjoitti 15.06.2009 - 20:20

Svea, no nyt mä muistin, että etsin MAIHARIA. Hitsi.

Nina, mä en ole kauheasti törmännyt sellaiseen, että neuvotaan muita... TOIVOTTAVASTI nyt kukaan ei lukenut tätä mun postausta siten. Enkä mä oikein tajua sitäkään, että tää "no vaatteet on vaan henkasta" nousee aina issueksi, blogistanhan on täynnä hienosti pukeutuvia ihmisiä, jotka tekee löytöjä massaputiikeista. Ja esim. mää heilun hyvin onnellisena h&m-löydöissäni.

Tarkoitus ei myöskään ollut haukkua muita bloggaajia, mä vaan kaipaan niitä parempia ja enemmän, siksi kyselin mys teiltä lukijoilta vinkkejä blogeista, joita en ole huomannut! Eikä tuossa tietenkään ole lueteltu kaikkia suomiblogeja, joista tykkään.

Anna kirjoitti 15.06.2009 - 20:27

Ihana nahkis! Ja housut on kans mahtikset!

Mä en sinänsä ole niin kiinnostunut siitä, esitelläänkö blogeissa henkkamaukkaa vai marnia (molempi kivampi, me thinks!), mut toivoisin aina että ihmiset jaksaisivat kertoa vielä enemmän asuvalinnoistaan ja aukikirjoittaa tyyliään. Ne motiivit, ne motiivit! Niistä mä oikeastaan inspiroidun enemmän kuin kuvista tai mistään, sillä kun saa lukea jonkun loisteliaat perustelut vaikka sen Gina-röijyn valintaan niin saattaa inspiroitua taas itsekin pohtimaan jotakin tyyliin liittyviä pointteja ihan uudelta kantilta. Osasyynä tähän mun perustelu-mieltymykseen on kanssa se, että yritän itse kirjoittajana harjoitella aistimellisten kokemuksien sanallistamista, ja siksipä tyylijutut, joissa sanallistetaan sinänsä voimakkaan visuaalista muotia ja tyyliä tai kuvaillaan materiaalien tuntua jne., saa minut aina kiinnostumaan ja ihastumaan. Ja kyllä mäkin suhtaudun tähän harrastukseeni silleen kepeän vakavasti: mietin ihan kaikella tarmolla näitä juttuja ja tykkään myös lukea sellaisia blogeja, joissa muotia ja tyyliasioita ei vähätellä vaan niihin suhtaudutaan intohimoisesti. Niin, intohimo on ehkä se, joka minua eniten suosikkiblogeissani - myös tässä sinun! sä olet upean intohimoinen kirjoittaja! - viehättää! Intohimo!

Svea kirjoitti 15.06.2009 - 20:32

Vaikka itse en bloggari olekaan, näkisin palautteen ja keskustelun mahdollisuutena kehittyä. Tietenkin keskustelun pitää olla jotain muuta kuin "oot ruma/läski/kaameariepu" -osastoa.

SK: eikös sulla ole sellainen ihana hieman kiiltävä parka/maihari äidin kätköistä?

Maria M. kirjoitti 15.06.2009 - 20:44

Gah, tulipas hirveän syyllinen ja riittämätön olo ;/ Mut kun kattoo sekä Ruotsin että Suomen puolelta suosituimpia blogeja, eivät ne kaikki ole hirvittävän erikoisia tai ns. edelläkävijöitä siinä mielessä kuin ymmärsin tarkoittavasi (saatoin ymmärtää väärinkin), ne ovat pikemminkin siihen suureen kuluttajamassan vetoavia, siihen, joka tykkää turvallisesta ja tavallisesta Henkkamaukka-laadusta. Minä olen löytänyt niistä inspiraatiota juuri sillä tasolla - sillä, mihin minullakin on pääsy.

Toisaalta sitten taas tuo "tarjota inspiraatiota kylmän kesän pukeutumiseen" tarjosi aikamoisen ahaa-elämyksen, lähinnä siihen, miten itse kylmää ja sateista ja pimeää kammoavana blogaajana voisi asennoitua koko asiaan uudella tavalla. Nähdä huonossa säässä tilaisuus tehdä jotain, sen sijaan, että näkisi sen esteenä. Pieni ja henkilökohtainen näkökulma-asia, mutta hyvä vinkki, kiitos siitä! :)

Ja hei eikö muka (miksei) "ihana" kelpaa perusteluksi omalle tyylille tai vaatevalinnoille? ;o Mulla ainakin kaikki perustelut, mitä itse omasta tyylistäni keksin, ovat lopulta johdettavissa omiin mieltymykiini ja siihen, että jokin on minusta ihanaa ;>

Maria M. kirjoitti 15.06.2009 - 20:46

P.. Ihana tuo takki! ^^

Salka kirjoitti 15.06.2009 - 20:52

Tässä on tullut niin hyviä argumentteja puoliin jos toiseen, niin en enää ala kirjoittamaan näistä blogeista, mutta ehkä Anna sen kaikista parhaiten tiivisti ( mitä monet tässä ovat hakeneet)-intohimo, se tapa, jolla bloggaaja antaa jotain itsestään irti, on ehkä mun mielestä avain hyvään blogiin. Oli ne sitten esim. Tiitin nillitykset tai sun tyylimietinnät :)

Mutta joo, voisin kyllä marssittaa muutamat suomalaiset yritykset uudelleen brändättäviksi, mua jotenkin harmitti ihan sikana kun Minna Parikan Mantereelle suunnittelema kokoelma ilmestyi, siinä ei oltu yhtään panostettu mainontaan ja mun mielestä ratsastettiin vain Minnan nimellä. Ja mun mielestä ne kengät oli Parikan suunnittelemiksi todella rumia, yrgh! Harmittaa tietysti itse suunnittelijan sekä yrityksen puolesta.

Maria M. kirjoitti 15.06.2009 - 20:54

...Toisaalta taas (tautologia iskee) tuo Annan pointti aistillisten kokemusten pukemisesta sanoiksi ja uusien näkökulmien löytäminen niistä loisteliaista perusteluista on aika erinomainen. :> Tuolla tasolla olen kyllä ihan samaa mieltä, olenhan itsekin innostunut tuollaisten kuvausten kautta aika monestakin asiasta :D

Sori mun spämmi.

cinneamon kirjoitti 15.06.2009 - 21:04

Hyvä kirjoitus, ja mahtavat pöksyt. Ihana takki. Itse omistan metsänvihreän bikerrotsin, missä on juuri edellä mainitsemat piirteet - se on ihana ja vihreä ja nahkainen ja hyvin ommeltu, mutta siitä joku juttu puuttuu. Tai ehkä se joku juttu on omassa päässäni...vaikka näin kaksvitosena, työssäkäyvänä itsellisenä naisena, ei tulisi enää mieleen se ettei kehtaisi tai ettei tietäisi omaa juttuaan. Välillä se silti iskee, se mamistelu oman tyylin ja muodin suhteen - häpeämätöntä itsensä aliarvostamista mutta minkäs teet. Mutta - Nyt aion ottaa itseäni niskasta ja kantaa ylpeästi vihreää ihanuuttani ja muutamaa muutakin omaani. Ainakin yritän kovasti.
Itse en pidä omaa blogia, en tiedä liittyykö se tähän samaan, tiettyyn epävarmuuteen omasta tyylistä ja itsestä, vai mistä, mutta odotuksella luen esim. juuri sun blogiasi aina - räiskyvä tunne, ajatukset, vaikuttajat, musiikki ja sun tyyli. Siitä saa sellasen olon että oisinpa itsekin, vähän rohkeampi vähän uskaliaampi ja kaiken kaikkiaan vähän tietoisempi omasta itsestäni. Sillä se on kaunista:)

Suvi kirjoitti 15.06.2009 - 21:24

Minä en ole muotibloggari, enkä suoraan sanottuna ole koskaan ollut edes kiinnostunut muodista - taisin mieltää koko jutun liian yksinkertaiseksi, merkityksessä "trendien seuraaminen". Monia muotiblogeja on kiva katsella, mutta ajatuksia herättää vaan aniharva. Ei saa ymmärtää väärin, pidän niistä silti. Ihan kaiken ei tarvitsekaan herättää ajatuksia.

Miss Kanen blogin seuraileminen (johon, myönnän, olen addiktoitunut) on saanut minut lopulta toden teolla miettimään, mitä oikeastaan kerron "kivoilla vaatteillani" ja mistä esteettinen makuni niiden suhteen oikeastaan on kotoisin. Kolmikymppisenä olen siis todellinen myöhäisherännäinen... Katselen vaatekaappiini ja peiliini enemmän kuin ennen, mutten ole saanut selvyyttä. Luulen, että joudun joku päivä kuvaamaan itseäni ja käymään näitä läpi nettipäiväkirjassani, vaikkei minulla ikipäivänä riittäisikään muotisivistystä sellaisen blogin pitämiseen, joka täyttäisi omat laatukriteerini. Jos riittäisi, se luultavasti muistuttaisi kohtalaisen paljon tätä - kaiken muun paitsi pukeutumistyylin suhteen.

Minun nahkatakkini on oranssinpunainen, melko tyköistuva, alas levenevä ja kotoisin 70-luvulta. Sen vuori on riekaleina ja kaipaisi ompelijan hellää kättä (=täyttä uusimista), mutten ole raatsinut viedä sitä huoltoon, koska tarvitsen takkiani. Henkisesti.

Aijoo - julkeasti tämän verran mainostan, jos sopii: avasimme tänään ystäväni kanssa blogin, jolla ei ole mitään tekemistä muodin kanssa: http://runotyttokerho.blogspot.com/. Tervetuloa kerhoon kaikki, joita kirjallinen ilmaisu kiinnostaa.

gena kirjoitti 15.06.2009 - 23:57

Ihanaa miten ahkerasti olet postannut! Kuvien ja juttujen yhdistelmä mullekin tärkeä tyyli/muotiblogeissa. Ja persoonallinen tyyli, oli se mitä tahansa. Hyvin sanottu tuo "tapa ottaa oma tila maailmassa". Mitä kommentointiin tulee, tunnen itse olevani niin ujo ja valveutumaton että en useinkaan keksi mitään "järkevää" sanottavaa. Mukavaa kuitenkin että kannustat keskustelemaan.

sugar kane kirjoitti 16.06.2009 - 00:10

Kiitos kaikille hyvästä tähänastisesta keskustelusta! Muutamia pointteja:

Maria M, tarkoitus EI ole syyllistää ketään, enkä halunnut ottaa kantaa mihinkään blogimaailman suosituimmuusasiaan - mä ns. paskat nakkaan siitä, ketä ja minkätyylisiä blogeja luetaan eniten - mä sitä tässä peräänkuulutan vaan, että MUOTIblogit puhuis MUODISTA. Se ei ole varmastikaan kaikkien näiden, noh, meidän tavallisten (naisten) elämään ja olemiseen keskittyvien lukijoiden toive, eikä kenenkään tarvi alkaa otsa kurtussa harrastaa fäshönii koska MÄ sanon niin.

Sinänsä mä olen hirveän iloinen, että bloggailun kautta muoti on noussut ihan oikeaksi harrastukseksi ja puheenaiheeksi, onhan se paitsi itseilmaisua ja identiteettien rakentelua, myös ihan älyttömien esteettisten nautintojen ja uskaltaisinko sanoa SIVISTYKSEN kenttä.

Anna, sä sanoit hienosti sen, mitä mä kaipaan, että aukikirjoitetaan omaa tyyliä, syitä olla niinkuin on. Mut tosiaan, ei siihen niin paljon aina sanojakaan tarvita, mä ihailen niitäkin, joiden ilmaisukeino on esim kuvat ja pari valittua sanaa.

Salka, juu, intohimo! Sun blogi on yksi hyvä osoitus siitä, musta on ihana seurata sun juttuja ja kokeiluja ja jotenkin super positiivista asennetta tyyliin.

Noi suomalaisjutut on jääneet jotenkin sellasten satunnaisten projekien tasolle. Otetaan nimisuunnittelija tekemään mallisto (tai marimekon tapauksessa monta, keskenään ristiriitaista suunnittelijaa vetämään köysiä ihan eri suuntiin) ja samalla ytehdään hirveitä kompromisseja avainsanoina MUKAVUUS ja TURVALLISUUS, sen sijaan, että paletti mietittäis täysin uusiksi. Mä en vaan jaksa ymmärtää, miten voi kannattaa tässä maailmantilanteessa kilpailla jättimerkkejä vastaan niiden omilla aseilla - halpa hinta ja huono jälki.

Cinneamon, ihanaa, jos mun hölötyksistä on jotenkin apua oman tyylillisen rohkeuden löytymisessä! kiitos kun kirjoitit! Vihreä biker kuulostaa mahtavalta, kunhan ne oikeat yhdistelmät löytyy!

Suvi, kiitos pohdinnasta! Mä luulen, että n.kolmikymppisenä meille monelle tulee tarve katsoa pukeutumista ja itseään uusin silmin, ihan elämäntilanteesta riippumatta, jotenkin katsoa, miten voi olla aikuinen minä, mutta kuitenkin minä.

Ryntään runotyttökerhoa väijymään hetimiten!

Cee kirjoitti 16.06.2009 - 00:12

Ihmisten sietokyky eriäville mielipiteille on aina yhtä vajaa. Se, että keskustellaan muotiblogeista genrenä on niiiiin kamalaa, suorastaan muiden blogien sisällön haukkumista.

Itse lukijana kammoksun tärähtäneitä kuvia ja naamaotoksia. Ja sisällön tuottamisen - dilemma haisee rivien välistä. Täytyy niin ku olla joku edelläkävijä hei ja kertoa jostain hyvästä aiheesta hei muodista tai sen vierestä hei - ilman omaa mielipidettä.

Kolmannekseen massamuodista. Apinoinnilla ja inspiraatiolla on vissi ero.

Ah, neljäskin ärtymyksen aihe on: kenkäfriikkiys. Onko se joku "muotibloggaamisen" edellytys? Minkään Sex in the cityn (muuten hyvä sarja, leffat ois voinu jättää tekemäti) lieveilmiöistä ei ole ollut niin ällöttävä kuin muka kenkähullut naiset jotka ostaa paskaa laatua ja on pikkuisen feministejä.

C

R. kirjoitti 16.06.2009 - 03:09

Kuvan ja tekstin suhde ei ole niin yksioikoinen. Vaikkapa Bien dans sa peau on parhaita ja puhuttelevimpia blogeja, oli tekstiä tai ei. Pari valikoitua skannausta, ja koko geist ja fiilis on tavoitettu mahtavasti. Myös tyypin oma maku välittyy.

Vaatemerkin ja tekstin suhde ei ole niin yksioikoinen. Vaikkapa Ite puin -blogin kirjoittaja on taiturimaisimpia kielenkäyttäjiä, mitä on. Ei muka-vaatimatonta keimailua ökyasuissa amerikkalaisen naistenlehtisarkasmin kera, vaan lyhyttä mustaa ironiaa plus häpeilemätön päivittäinen virnistys "henkkisrytkyt" (termistä ks. yllä) päällä.

Muodin ja tekstin suhde ei ole niin yksioikoinen. Tuntuu, että noissa, tässä ja monessa muussakin "muotiblogissa" puhutaan tyylistä, eleganssista, persoonallisuudesta, just siitä nahoissaan mukavasti olemisesta. Sitten taas on "tyyliblogeiksi" nimettyjä blogeja, joissa esitellään lähinnä sitä, miten bloggaajalla on niin paljon massia, että se voi ostaa mitä tahansa kallista pintamuotia, ns. ostaa mallinuken.

Kippis, Cee: tuo kenkähulluushuomio on totta. Mutta se taitaa olla osa sitä laajempaa ilmiötä, että nykyään melkein jokainen uskottelee olevansa elitisti, fetisisti, addikti tms. ja siksi erikoinen. "Mä olen vähän tällainen... Mä en voi tälle mitään, hih!" Muistan, kun kävin vuosia sitten asuntonäytössä ja vuokralainen oli paikalla. Hän kiemursi kiherrellen seiniä pitkin ja pahoitteli jatkuvasti, miten hänellä on kenkäfetissi ja hän on koukussa kenkiin, varmaan vaikea katsoa kämppää, kun on niin paljon kenkii siis ihan kaikkial. Laskin niitä jotain yhdeksän paria, ja ehkä vain puolet oli laadukkaita. Pidän itseäni askeettina, mutta mulla oli tuolloin kotona noin kolmetkymmenet popot. Lisäksi kenkiin koukuttuminen on mulle jotenkin vähän kuin veteen ja happeen koukuttuminen, kyllähän niitä jatkuvasti tarvitsee ja laadun on syytä olla priimaa, mutta oikeesti. Nyt, vuosia myöhemmin, tuntuu, että kaikki puhuu tuolla tavalla kuin se vuokralainen silloin. Ja muustakin kuin kengistä. "Ei oteta tavallista vadelmavissyä, mä olen ihan addiktoitunut tohon villivadelmavissyyn." "Ei mennä vielä tolla TKL:n bussilla. Venataan paunulaista, mä oon ihan koukussa paunulaisiin, vaikka ne ajaakin samaa reittiä."

SK, sori taas tää nollakommentti. Kaipa mulla oli vaan sua ikävä. Oon niin koukussa! Hyvää kesää, toivoo R.

Anna X kirjoitti 16.06.2009 - 09:29

No ny sit kommentoin! Olen seurannut blogiasi aika pitkään jo, mutta aika harvoin tuntuu siltä, että on mitään tähdellistä sanottavaa - vaikka blogien pitäisi toki olla vastavuoroisia bloginpitäjän yksinpuhelun sijasta. Ehkä sitä muodin aukikirjoittamista pitäisi harrastaa enemmän täällä kommenttiboksinkin puolella.

Joka tapauksessa: aivan mahtavat housut ja nahkatakkilöytö! Tykkään blogistasi, sillä teet sellaisia löytöjä mm. ihan omasta kaapistasi, jollaisia muut eivät esittele. Erityisesti toi aarteiden kaivaminen omasta/äidin kaapista miellyttää!

Ja olen erittäin samaa mieltä tuosta suomalaisten merkkien brändäyksen puutteesta, sääli.

Lui kirjoitti 16.06.2009 - 09:44

Tuosta brändäyksestä vielä... Miten voikin olla niin, että kotimaisissa vaatefirmoissa ei vaan osata, vaikka siellä on ihan varmasti töissä osaavia, alaansa seuraavia aikuisia naisia - jotka ei edes itse halua käyttää työpaikkansa vetimiä. Onko se johtoporrastaso, joka latistaa kaiken ja on näköalatonta, vai olemmeko me 30+ työntekijät sellaisia, jotka menevät siitä mistä aita on matalin? Miksi emme voisi palsuissa puhua kerta kerran jälkeen uudistumisen tarpeesta, vai pelkäämmekö leimautua hankaliksi työntekijöiksi. Mietin tätä, koska olen ollut useammassakin kotimaisessa vaatepuljussa töissä...

stellagee kirjoitti 16.06.2009 - 09:46

onpas täällä kommenttia, kivaa!

komppaan taas annaa eli mäkin pidän siitä, että visuaalisuutta kirjoitetaan auki. musta on ihana lukea mitä muut näkevät asujensa kertovan.

ja R. toi hyvin esille sen, että tosiaan kuvan ja tekstin suhde ei ole yksioikoinen (mikäpä olisi): mulle esimerkiksi bien dans sa peu ei kuulu niiden aiemmin mainitsemieni kuvaskanni-blogien joukkoon, koska siellä on myös paljon kauniisti kirjoitettua, ajateltua tekstiä. tosin hypin pelkät kuvapostaukset usein yli, mutta se onkin vain mun valintani...

sugar kane kirjoitti 16.06.2009 - 10:07

Gena, kiitos! Mulla on selvästi tällä hetkellä liikaa aikaa ja liian vähän ihmisiä ympärillä kuuntelemassa juttujani, onnex on blogi... Niin ja vaikka mä komennan kauheasti KESKUSTELEMAAN, ei tarvi ottaa paineita. Haluan muistuttaa, että "Ihanat bögät!!!" on aina relevantti kommentti! "Karmeet mummohousut" tosin sekin tavallaan on...

Cee, joo, kyllä munkin mielestä "alan sisäistä keskustelua" pitää voida käydä ilman että se luetaan toisten haukkumiseksi. Ja lukijoiden mielipiteet on ihan yhtä valideja kuin bloggareiden, tää on monensuuntaista kommunikaatiota.

Mutta tosiaan, mieluummin kuin listaisin taas ärsyttäviä piirteitä yleensä blogeissa, mä kuulisin uusista hyvistä tuttavuuksista!

Mulla oli tuossa linkkilistassa yhdessä vaiheessa pitkä liuta suomalaisia blogeja, koska haluan suositella ihmisille jatkuvasti parempaa luettavaa. Koska moni niistä on jäänyt tauolle tai lakannut kokonaan, ja taas monia uusia hyviä tullut, mä otin ne pois, laitan uuden listan kun saan sellaisen ajatuksella kerättyä. Siihen saakka pyrin linkkailemaan täällä.

(On muuten OIKEESTI ärsyttävä piirre nykyblogistanissa, että toisiin linkkailu on jotenkin vähentynyt, ihan kuin ideat syntyisivät Itse Bloggarin pienessä sievässä päässä tai "mää oon törmännyt näihin jossain netissä, en jaksa kaivaa linkkejä", kun selkeästi viitatan joihinkin just akuutteihin kirjoituksiin. Missä yhteisöllisyys, missä reilu meininki. Ei ole itseltä ja omasta luovuudesta pois vilkuttaa kaverille. Perkele.)

R., mullakin oli ikävä sua, FRIIKKI!!! Ja housuissas sulla on nollakommentti. Erinomaista analyysiä erinomaisista blogeista, ei todellakaan ole yhtä mallia, millainen on hyvä blogi.

Mulle onneksi opetti yksi ihailemani Eevi n. 10 vuotta sitten, että mikään ei ole tavanomaisempaa kuin JULISTAA erilaisuuttaan ja friikkeyttään. Muukin kansa olis voinut kuunnella... Tv-sarjan Carriehan oli hyvä esimerkki aidosta muoti- ja tyylihullusta, jolla on paitsi "muodillista sivistystä" (jo pelkkä kirjahylly täynnä _luettuja_ muotihistoriaopuksia, valokuvateoksia, oikeita muotilehtiä jne) ja se puvustus (etenkin alkuaikoina) kirppislöytöjä yhdistettynä (suhteilla alennuksella hankittuihin) designer-kolttuihin. Ne eri harkitut lookit: Superlyhyet shortsit riittää sellaiseen rollergirl-freesiin 70-lukulaisuuteen, dirndl puistopiknikillä, balettihenkisyys... Kun katsoo ekoja tuotantokausia, Carrien asut on itseasiassa tosi ajattomia, toimisivat oikealla ihmisellä koska vaan.

Marialle vielä, tähän liittyy myös se, miksi "se vaan on ihana" sekä on riittävä ja ainoa perustelu, että jotenkin vajaa ja sille moni meistä kaipaa vähän juuria: Koko ajan kaikki paikat ovat väärällään ihanaa, mä ainakin haluan tietää, miksi joku on jollekin sitä kaikista ihaninta, mikä on kunkin pukeutujan omaa estetiikkaa. Sen aukikirjoittaminen on älyttömän jännittävää luettavaa parhaimmillaan, mutta se vaatii MUN MIELESTÄ sitä, että kys. pukeutuja tuntee alaansa. Ja tosiaan sen voi ilmaista muutenkin kuin kilometrinalyysilla, mistä juurikin Bien dans sa peau on loistoesimerkki. (Ei ole ikä- tai kokemuskysymys, hyvänä esimerkkinä Biting the hand...-Indie, jolla on suvereeni ote hommaan kaikessa vaihtuvuudessaan.)

sugar kane kirjoitti 16.06.2009 - 10:16

Anna X, kiitos kun kommentoit! Kiva kuulla, että porukka on kiinnostunutta just noista oma vaatekaappi (ja äidin!) -löydöistä, mun tavoite on oppia hyödyntämään jo olemassaolevaa ja olla silti ns. ajankohtainen, ja levittää samaa asennetta muillekin!

Lui, toi onkin kiinnostava aihe! Toisaalta en ihmettele oman ikäpolveni uskalluksen puutetta töissä, mutta silti sitä toivoisi. Sama ylivarovaisuus näkyy sitten (ainakin tääl Tampereella) vaatekaupoissakin. Ei ihme, että jengi tilailee netistä kasvavissa määrin. Toisaalta suuret ikäluokat on suuri ja varakaskin ostajaryhmä vielä pitkään, ja nehän ovat usein uskollisia kotimaisille merkeille ja tutuille kaupoille. Silti mä en usko, että designin viilaaminen ja viestin selkeyttäminen ja uudistaminen karkottaisi vanhoja asiakkaita, mutta sillä voisi saada kiinni nuoremmat ennen kuin en menevät vallan merta edemmäs kalaan. Moni mun ikäinen ostaisi suomessa suunniteltua laatua, jos se olisi a)laadukasta ja b)ajankohtaista.

Stellagee, joo, ihan loistavaa keskustelua! Kiitos tähäastisista, saa jatkaa!

sugar kane kirjoitti 16.06.2009 - 10:35

Ps. Svea, niin onhan mulla se kiiltävä maihari, mut kun se ei käy mun kaikkien kiltävien housujen kanssa! Voi näitä konsumerismin ansoja.

Meirämmuari kirjoitti 16.06.2009 - 11:29

Niin, minähän en ole muotibloggari. En yleensä edes linkkaa kommenteissa "omaan" blogiini, sillä sitä ei ole; kirjoitan hyvin satunnaisesti kahteen hernekeppi-sivuston yhteisblogiin, tällä kertaa linkatun Hernekepin lisäksi KÄSITYÖBLOGI Tekele & Tuunaukseen.

Lukijana seuraan säännöllisesti oikeastaan neljää muotiblogia ja satunnaisesti joitakin muita. Vakiluettavat ovat keskenään aika erilaisia: tämän lisäksi Tyyliä metsästämässä, Mungolife ja Heijastuspinta.

Mikään näistä blogeista ei ole sellainen, jota itse pitäisin, eikä elämäni ole oikeastaan mitenkään samanlaista kuin kenenkään seuraamani bloggaajan elämä.

Mungolifen Anna on niin kaukana minusta sekä pukeutumis-, meikkaus- ja tukanlaittotyyliltään että kulutustottumuksiltaan kuin kukaan voi olla, mutta pidän hänen pirteydestään ja siitä, miten paljon tuossa nuoressa neidissä on virtaa ja uskoa siihen, että hänellä todella on lukijoilleen annettavaa. (Ja hänellähän on - jessus, kuka muu sekä HALUAA blogata ilman mainoksia että tekee videopostauksen korkokengillä kävelystä ja antaa kilometrikaupalla ilmaisia vinkkejä oikeustieteellisen pääsykokeisiin?) Tykkään bongata myös venäläisyyksiä Annan teksteistä.

Tuhlauksen blogia olen seurannut alusta asti, ja siinäkin viehättää hyvin pitkälle kirjoittajan persoona. Tekstistä löytyy myös perustelua kirjoittajan tyylille ja hankinnoille. Enkä silti ole kirjoittajan kaltainen elämäntilanteeltani, vartalomalliltani enkä pukeutumistyyliltäni.

Pidän Heijastuspinnan Marian pohdinnoista ja huumorin ja asioiden vakavasti ottamisen yhdistelmästä - siinä on jotain ihanan nuorta.

Satunnaisemmin eksyn Pupu Lihaviston blogiin ja Kissankehtoon, sillä niitä on hauska lukea. Paras aika vuodesta -blogin kommenttilootaa tulee joskus seurattua kuin saippuaoopperaa.

Minusta ostospäiväkirjamaisilla muotiblogeillakin on paikkansa - ainakin tekijälleen. Näen ne sellaisina kaverin korvikkeina, joihin ostosreissun jälkeen levitellään kaikki ihanat löydöt koska se on kivaa.

Minusta koko muotiblogi-ilmiössä on hienoa se, että se tekee näkyväksi sen, että naiset oikeasti tykkäävät katsoa naista ja naisen pukeutumista kannustavasti, ihailevasti, sisarellisesti. Samaa ajatusta vahvistaa mielestäni burleski.

"Tekee näkyväksi" -ajatuksella viittaan siihen, että minusta esimerkiksi naistenlehtiin suhtaudutaan turhan usein naureskellen. En tiedä montako heittoa tyyliin "miestenlehdet ja naistenlehdethän on ihan samanlaisia, molemmissa nainen kannessa" olen vuosien varrella lukenut.

Jäi kai sekavaksi.

Ee kirjoitti 16.06.2009 - 13:06

Minen oikein tiedä, mikä mun blogi on, ehkei kukaan muukaan. Sen voi löytää vaikka valokuvaus-yläotsikon alta, tai katumuoti. Eniten se on vaan mun elämän osia, mut kaikista vähiten se on muotiblogi. Harrastan myös tekstittömiä posteja, koska tykkään kuvata ja muokata ja joskus niitä on kiva laittaa muillekin esille. Sellaisia etsiskelen muittenkin blogeista, jonka takia Heijastuspinta on kiva. Nio till fem on ruotsalaisista blogeista mun mielestä paras, koska kuvat on hyvälaatuisia ja näkymät ihan uskomattomia. Tekstit harvemmin analysoivat muotia, mutta elämää muuten kyllä.

Ananas kirjoitti 16.06.2009 - 15:25

Pidän blogissasi erityisesti siitä miten yhdistelet uusia ja vanhoja vaatteita, sekä kuvailet niitä. Ja omaat persoonallisen tyylin! Sekä annat tilaa erilaisille tyyleille ja ylipäätään erilaisuudelle.

Mainitsemiesi blogien lisäksi seuraan Paras aika vuodesta-blogia.

Ihana-sanan lisäksi aivan liian ylikäytetty sana on täydellinen (ja ilman perusteluja)! Miksi kaiken pitäisi olla niin täydellistä? Itseasiassa voisin käyttää täydellinen-sanaa ennemminkin kirosanana.

petra kirjoitti 16.06.2009 - 15:36

ekaksi kiitos kunniasta! tuohon 'suomalaiset firmat ja brändäys'-aiheeseen tekisi mieli kommentoida kilometri, työpäivän keskellä taidan jättää väliin ja ilmaista vain ihmetykseni: kun mielikuvilla myydään taivaita ja mantuja, miksei brändäys ole itsestäänselvyys? ehkä siihen tarvitaan sukupolven vaihdos..

Stazzy kirjoitti 16.06.2009 - 15:48

Toisaalta, miten kukaan voi vaatia, millainen jonkun toisen ihmisen blogin pitäisi olla?

Silloinhan lähdetään siitä olettamuksesta, että kirjoittaja pitää blogia jotakuta toista varten, kuin naistenlehtenä, eikä suinkaan blogina, omana "purkukanavanaan".
Jos haluaa esitellä blogissaan kauppaostoksia ja kertoa elämästään, siitä vain. Minä voin äänestää hiirelläni.

Sen lisäksi, muotibloggareista iso osa on varsin nuoria tyttöjä. Miksi heiltä edes pitäisi odottaa jotain kovin radikaalia ja massasta eroavaa, saati syvällistä pohdintaa tyylin syntyperistä? Siihen ehkä ehtii myöhemminkin, jos vielä into pitää blogia on entisenkaltainen muutaman eletyn vuoden päästä.

Tai sitten pitäisi kieltää koko "MUOTIblogi" -sana. "Tyyliblogi" on paljon toimivampi, sillä huippumuodista harvassa on kyse, mutta valitettavasti sana vain on vakiintunut käyttöön eikä kielestä hevillä pois lähde jos sitä itse kirjoittajatkin käyttävät.

sugar kane kirjoitti 16.06.2009 - 16:29

En just nyt ehdi vastata tarkemmin, kiitos taas kaikille kommenteista ja ajattelemisen aiheesta!

Stazzylle on nyt kuitenkin ihan pakko sanoa, että KUTEN JO TEKSTISSÄ SANOIN, osaan pysyä poissa blogeista, joista en koe saavani mtn, ja jotka eivt käsittele muotia, eikä tässä (KUTEN JO MUUTAMAAN KERTAAN TULI TODETTUA) ole kysymys siitä millaisia blogeja ihmiset SAA kirjoittaa herranjestas. Se keskustelu on jo mun mielestä käyty moneen kertaan, enkä mä näe siinä mitään mieltä. En myöskään ymmärrä, miksei muotia käsittelevä blogi voi kulkea nimellä muotiblogi, ikäänkuin muodissa ja muotikiinnostuksessa olisi joko jotain salatiedettä tai hävettävää?

JOPA naisten kiinnostuksenkohteet ovat monimuotoisia, voi olla että ne kuuluisat Suosituimmat Blogit keskittyvät eri aiheisiin kuin esim. mua kiinnostavat. Mä olen siis sitä mieltä, että muoti, tyyli ja niiden pohtimisen kautta välittyvä kuva tavasta olla riittävät blogin sisällöksi. Piirakkaresepteillä tai ilman.

Siksi peräänkuulutan lisää OIKEITA muotiblogeja, niiden pitämiä, jotka ymmärtävät muodin monimuotoisuuden. Kuten sanottu, muoti on monelle harrastus, joillekin myös elämäntyö - ja monelle lahjakkaalle, munkin mainitsemalle nuorelle bloggarille toivottavasti tuleva sellainen. Ainakin täällä mun MUOTIBLOGISSA on jatkossakin tilaa "alan sisäisellle kehityskeskustelulle", kaikkien harrastusten piirissä on varmasti ihmisiä, joita kiinnostaa ilmiöiden pohtiminen tai kuvaaminen pintaa syvemmältä, miksei siis muodinkin?

Niiden taas, joita ei tää kiinnosta, ei ole pakko siitä lukea tai siihen puuttua. Niin mukavaa meillä täällä kansalaisjournalismin piirissä on!

Stazzy kirjoitti 16.06.2009 - 17:42

"En myöskään ymmärrä, miksei muotia käsittelevä blogi voi kulkea nimellä muotiblogi, ikäänkuin muodissa ja muotikiinnostuksessa olisi joko jotain salatiedettä tai hävettävää?"

Kirjoitin aiemmin huonosti, mutta viittasin tuotta muoti- vs. tyyliblogi -kommentillani tähän aiempaan riviisi: "mä sitä tässä peräänkuulutan vaan, että MUOTIblogit puhuis MUODISTA."

Eli, minunkin mielestäni "muotiblogi" on sanana vähän hankala, sillä useimmat vaatteista puhuvat blogit eivät ole varsinaisia muotiblogeja, mutta se nyt vain on vakiintunut kielenkäyttöön ja siitä on vaikea päästä eroon. Pitäisi saada paikalle joku osuvampi sana.

Tai sit mä ymmärsin jotain tuossa aiemmassa kommentissasi ihan väärin.

mari kirjoitti 16.06.2009 - 20:56

Täähän on mielenkiintonen keskustelu :)

Mä seuraan aika useita blogilistan luetuimpia muotiblogeja ja oon alkanu sen myötä häpeileen mun omaa jokapäivästä farkkutyyliä. Ehkä se on ihan positiivista. En silti osaa olla käyttämättä niitä ja pistän niistä vielä kuviakin blogiini :D Höhö :D

Ehkä ne henkkamaukkablogit kiinnostaa, koska itellä on ennemmin henkkamaukkaan taloudellisti varaa ku johonkin muualle..

Ja mitä väliä toisaalta mistä joku vaate on ostettu, kunhan se näyttää hyvältä kantajansa päällä?

Anu kirjoitti 16.06.2009 - 21:40

"Ja mitä väliä toisaalta mistä joku vaate on ostettu, kunhan se näyttää hyvältä kantajansa päällä?"

Minusta sillä on kyllä aika paljonkin väliä. Eettisten kysymysten käsittely on osa vastuullista kuluttajuutta.

Mitä kenkähulluuteen tulee, jotenkin tuntuu siltä, että siitä on jossain vaiheessa tehty yksi Oikean Naiseuden kriteeri - kaikkien naisten kuuluu olla kenkähulluja, ja sitten vähän tirskutaan päälle. Olen itse joskus langennut samaan, ja vaati vähän työtä nähdä kuvio ikäänkuin ulkopuolelta ja sitten hankkiutua siitä eroon.

LauLau kirjoitti 17.06.2009 - 19:19

Onnea nahkatakin löytämisestä! Itselläni oli sama ongelma niiden kanssa, tai siis ei istunut mun imagoon mustana, kunnes myöskin kompastuin kaupassa alennuksessa olleeseen kitinväriseen luomukseen ja onneksi tajusin ostaa sen vaikka muuta olinkin etsimässä. On ollut aivan loistava, toimii minkä tahansa vaatteiden kanssa; white on white, black, denim you name it. Ja paljon tuoreemman näköinen kuin se ikuinen musta mitä kaikilla on. Paitsi nyt sullakin on sellanen. Onneksi asut Tampereella ;-)

LauLau kirjoitti 17.06.2009 - 20:10

Ja nyt luin kommenntiboksin sisällön ja yksi uusi kysymys heräsi. Nautin siis itse perustelujen ja pukeutumisen viitteiden ja alkulähteiden aukikirjoittamisen lukemisesta.

Toisaalta: miksi parempi perustelu jonkin vaatekappaleen tai tyylin päällepukemiselle olisi se, että näki vastaavan jossain vanhassa leffassa tai suosikkiartistin päällä kuin se, että siihen pukeituminen näytti omasta mielestä erinomaiselta idealta at the time? Siis pitääkö tyylin olla aina peräisin jostain muualta/joltain toiselta, että siinä on jotain ideaa? Mites oma innovatiivisuus (joka sekin tietty monesti on alitajunnan kautta peräisin jostain jossain nähdystä jutusta)? Villi veikkaukseni olisi että esim. Kate Moss pukeutuu aika fiilispohjalta, vaikka toisinaan varmaan ottaakin vaikutteita populaarikulttuurista. Tällanen idea vaan nyt kumpusi pinnalle punaviinin sumentamista aivoista, ja kertoo varmaan että tämä muotijuttu harrastuksena on melko uusi idea mun päässä. Valistakaa mua!

sugar kane kirjoitti 18.06.2009 - 10:59

Sen verran vielä, että _tässä blogissa_ ON väliä ennenkaikkea sillä, MIKSI vaate on "IHANA" juuri kullekin henkilölle. Mä kehotan kaikkia perustelemaan itselleen hankintansa JA pelkän ihkutuksenkin jollain tavalla. Se on kuulkaas matka omaan itseen, identiteettiin ja siihen kuuluisaan tapaan olla maailmassa. Mulle elämä on pitkälti just sen selvittämistä, kuka on ja miksi just näin, ulkoinen olemus ja sillä viestiminen ovat sen iso osa. Ei se ole raskasta ja hankalaa, päinvastoin ihanaa. Kuten Anu sanoi, kuluttajakäyttäytyminen ON tänä pänä iso asia, ei mikään maton alle lakaistava juttu. Toinen asia, jota jaksan ihmetellä, miksi aina jumitutaan tohon erotteluun "henkka-tyyli" vs jotain hienoa? Kun esimerkiksi MÄ en nyt tässä kirjoituksessa puuttunut tuohon mulle täysin irrelevanttiin asiaan mitenkään - Mä oletan, että ihmiset osaavat jo katsoa, mitä ostavat, ainakin te jotka luette mun blogia, ostospaikasta riippumatta. Itse olen halpahalli-queen, mutta en mä osta ikinä määrää, vaan LAATUA. Enkä mä ole aivan vakuuttunut, että ns. LAATUbrändit olisivat ketjuliikkeitä nuhteettomammpia ympäristövaikkutusten, lapsityön, materiaalien alkuperän eettisyyden suhteen. Osa on, osa ei. Onko Suomen pukeutumiskulttuuri niin alkeellista vielä, että ne brändit tarvitaan rakentamaan identiteettiä) ("minä olen tällainen Tiger of Sweden -nainen!!!", kun kuitenkin oikeasti kiinnostavasti pukeutuvat ihmiset kaikkialla osaavat miksata halpaa ja ihmeellistä?

LauLau, sun nahkis kuulostaa ihanalta kans! Eiköhän me samaan kaupunkiinkin mahduttaisi...

Mä en tarkoita missään tapauksessa "pop-kulttuurista" tai historiasta tai mistä vaan vaikutteiden ottamisella suoraa viittailua! Se "fiilispohja", sun, mun ja Kate Mossinkin, kuitenkin syntyy jostain - mitkä kuvat meitä viehättää, mitkä tunnelmat, mikä värimaailma - sitten se kaikki nähty suodattuu ja ilmenee meidän päällä erilailla. Siis mun käsityksen mukaan ei ole "puhdasta" pukeutujaa, vaan kaikilla on se viitekehys. Sit tietty jotkut osaavat näyttää hyviltä, etenkin nuorina, ihan vaan "trendejä" seuraamalla. Enkä mä sano, että joku tapa olla ja pukea olisi toista PAREMPI. Ja kyllä tyyli voi olla oma, vaikka se olis ottanut miten paljon vaikutteita. Mun mielestä se on jopa paradoksaalisesti "omempi", kun tajuaa, mistä syystä maskuliininen takki on kukkamekon kanssa niin IHANA, kuin jos kuvittelisi elävänsä kuplassa ja vaan "tekevänsä omaa juttua". Mä en usko missään taiteenlajissa nykypäivänä täydelliseen originaliteettiin, enkä mä tajua, miksi sellaista pitäisi olla olemassakaan. Sen myöntäminen, että kaikki on jo kokeiltu, vaan avaa uusia kokeilunmahdollisuuksia.

Tämmöst.

R. kirjoitti 18.06.2009 - 11:26

(Miksi enää roikun täällä, nythän on ihan just jussi ja mun pitäisi olla veneessä housut auki?)

Ajattelen tästä viittaaminen ja alkulähteet -asiasta, että kaipa löytäminen ja yhdistely ovat avainsanat. Viittaaminen ja soveltaminen, ei matkiminen. Mitä hienovireisempää ja itseen mukautetumpaa se viittaaminen on, sitä tyylikkäämpänä pukeutujaa yleensä pidetään. Kaikessa pukeutumisessa - niin kuin kaikessa ihmisen toiminnassa - on aina vaikutteita ja ideoita toisilta, ja siitä se fiilis tulee. Sekin, että pukeutuu fiilispohjalta, on jonkinlainen kannanotto ja viesti lajitovereille. Ehkä vain jokin vankila- tai armeija-asu ei ole tällainen itse intuitiivisesti sommiteltu habituksellinen sanoma.

Täytyy myös muistaa, etteivät kanssaihmiset aina tunnista pukeutujan aikomia viittauksia ja lähettämiä viestejä 'oikein', mutta juuri se on hauskaa. Oikeastaan kivointa on, kun joku, joka ei 'tiedä', kommentoi jotain myönteistä. Silloin tietää säteilleensä yli alakulttuurirajojen. On löytänyt ja yhdistellyt asun, jossa näyttää viihtyvän niin hyvin, että se ilahduttaa muitakin.

Tietysti joukossamme on myös meganegoja, jotka pynttäytyvät harkitusti johonkin tv:stä tuttuun kostyymiin ja suuttuvat, ellei asua tunnisteta oikein. Voi voi.

Otan loppuun vielä black metal -esimerkin havainnollistamaan yhtä juttua, jota en osaa kuvailla analyyttisesti. Näen kaupungilla kolme miestä:
1) Luihu tosi nuori kundi, jolla on kunnon pingviinimaalaukset naamassa ja joka hiippailee vaitonaisena talonvieriä.
2) Vanha kuiva kirjastonsetä, jolla on vähän hilseinen musta puku ja toisessa kädessä todella pitkät, hoidetut kynnet. Sedän katse on utelias, hävytön ja kirkas.
3) "Pyöreä" eli sellainen, mitä sanottiin ennen lihavaksi, keski-ikäinen mies, joka reuhtoo naama punaisena kännissä keskellä jalkakäytävää bermudoissa ja Immortal-t-paidassa. On tatuointia lävistystä implanttia värjäystä festariranneketta festarikorua lieskaa kettinkiä.

Minulle on täysin selvää, että vaikka tavaramäärän ja heilunnan perusteella mies 3 on intohimoisin bläkkiskuluttaja, mies 1 on todennäköisesti omistautunein fani ja mies 2 taas luultavasti elää satanististen hyveiden täyteistä elämää, tunsi nykybändit tai ei.

Joku toinen voisi antaa äänensä ehdottomasti miehelle 3, joka on näkyvin ja varmasti helpoimmin lähestyttävä. Pingviini tulkittaisiin vähän pelottavaksi mutta myös naurettavaksi nuoreksi kuohujaksi. Kirjastonsetää pidettäisiin vain pelottavana ja epäsiistinä.

Mä kuitenkin rakastan vain pingviinin ja kirjastonsedän käsitettä. Mies 3 tuntuu jotenkin niin huutavan epätoivoiselta ja pinnalliselta. Tuntuu, että se ei nauti pukeutumisesta itse. Tuntuu, että sen viittaus ei kohdistu bläkkikseen vaan kukkaroon. Tuntuu, että se ei hae yhteyttä mihinkään!

(Ei aikuisia sarkastisia black metalin vastaisia metakommentteja, kiitos, etenkään näin pakanallisen kokkojuhlan alla ja varsinkin, kun tämä oli vain esimerkki.)

sugar kane kirjoitti 18.06.2009 - 11:42

R., kyllä tässä vielä juhannus ehtii täyttymyksensä saada, jos vesi on liian kylmää, niin juokse kokkoon?

Allekirjoitan sanomasi, ns. hyvä tyyli mulle todellakin toimii kulttuurirajojen yli. Mulle on läheinen esimerkki Maria Veitola, jonka asuissa ja koko jutussa mä näen tai haluan nähdä samat tykkäämiskohteet suurinpiirtein kuin itsellä, mut onhan se oikeasti vain ja yksiselitteisen ihana. (jos nyt joku hullu ei tykkää Mariasta, ajatelkaa tilalle joku oma suosikkinne).

Mä olen sun lijoilla tässä bläkkisesimerkissä. Mulla on alakulttuuripukeutumisen suhteen monasti ristiriitainen olo - tykkään itse niin monesta suunnasta ja tyylistä, etten halua viitata vaikka poppariunivirmuun pelkästään (sanoo nainen, joka oli univormupoppari koko 90-luvun). Mut ne meidän ikäiset ihmiset, joiden tyyliä ihailen, ovat ihan vastaavia sulatusastioita, ja se näkyy. Tyyliin Chloë Sevigny (ja jos nyt joku ei siitä tykkää, kannattais pikkuhiljaa alkaa!). Mut sit taas toisaalta mä arvostan kauheasti just nuoria jotka on tosi tiukasti jossain jutussa, mielellään vähän epämuodikkaassa omassa ikäryhmässään, ja sit kirjastonsetiä, vaikka kyl mää kauheasti ihmettelen, miksei ne opi harjaamaan hilsettä olkapäiltä ja sitä faktaa, että tupakoinnin kellastamat kynnet on yksinkertaisesti creepy.

LauLau kirjoitti 18.06.2009 - 18:43

Amen R.n kommentille. Osasitpa hyvin pukea sanoiksi ajatuksen. Haasteellistahan se on avata noita omia mieltykyksiä, mutta epäilemättä antoisaa. Pitänee aloittaa tässä joku päivä varovasti. Ps. aiempi kommentti oli kirjoitettu punkkupäissään, mutta kyllä mä vielä ideani tunnistin sieltä.

styledrop kirjoitti 18.06.2009 - 21:09

Postaus herätti aika paljon ajatuksia, joten nyt vasta postaan kommenttini. Ja tässä ei ole puututtu kaikkiin huomioihin...

Olen jo niin turhautunut, että täällä ei osata brändätä eikä markkinoida. Ollaan luettu verkostoitumisesta ja se on niin in, mutta oikeasti täällä olevilla ei ole siitä hajuakaan. Vähiten niillä, jotka siitä eniten kohkaavat. Ikävä sanoa, mutta joskus Tukholman piiri tuntuu yhdeltä suurelta perheeltä ja sieltä tulee vaikka minkälaisia yhteistyökuvioita. Syynä lienee edelleen, että rekrytointi kusee täällä pahasti. Suomessa pitää olla hajuton, mauton ja persoonaton suorittaja vailla omia ajatuksia, niin johan pääsee pitkälle kun vain myötäilee johdon ajatuksia.

Olen huomannut esimerkiksi, että Tukholmassa on ihana käydä shoppailemassa kun myyjät ovat persoonoita, jotka ovat selkeästi innoissaan työstään ja auttavat asiakkaita. Heillä saa olla tatuointeja ja pukeutua miten tahtovat(riippuen tietenkin hieman työpaikasta, mutta siellä on aina oikeanlaiset ihmiset oikeassa paikassa). Täällä näkee farkut, tennarit ja t-paita-osastoa ja palvelu pelataan ehkä hyvin, mutta intohimottomasti.

Suomessa tunnetaan sana brändi hyvin ja siitä myös kohistaan, mutta siihen se jääkin. Ei taaskaan ole paneutumista, suunnitelmallisuutta, innovaatiota, rahallisesta panoksesta puhumattakaan. Näin tehtiin Ruotsissa(pari vuotta sitten) ja sitten kopioidaan tänne. Omia ideoita ei voi toteuttaa, koska siinähän olisi liiaksi riskiä. Taideteollinen korkeakoulu on Pohjoismaiden suurin, joten potentiaalia täälläkin olisi, mutta se jää valjastamatta. Ehkä koska rahoittajia täällä ei ole? Ruotsissa valtio tukee vaateteollisuutta. Täällä varmaan ajatellaan, että muoti on hömppää...Huoh, olen niin pettynyt täällä tähän markkinointiköyhyyteen, että siinä olisi jo syytä muuttaa pois. Olen tavannut Suomessa ihmisiä, joiden mielestä markkinointi on turhaa, tyhmää ja mitä vielä. Ehkä siinä se ongelma onkin, että jostain syystä täällä edelleen elää tuo ajatus.

Ja sitten tähän muotiblogiasiaan eli itsekin tässä jokin aika sitten ihmettelin, miten täällä ei vieläkään ole kunnollista muotibloggaria, joka saisi palkkaa siitä ja tekisi muotiin liittyviä postauksia. Voi tehdä toki harrastuksenaankin, mutta näitä ei tahdo löytyä. Onneksi on mielenkiintoisia blogeja sen tilalla sentään. Top-lista ei muotia, siis varsinaista muotia sisällä. Okei, siis ei tarvitsekaan, koska siellähän taitaa keikkua myös se salakuunneltua-blogi, mutta muuten se taitaa koostua näistä tyttöjen elämästä kertovista blogeista. Missä ei myöskään ole mitään vikaa, mutta itsekin olen kaipaillut varsinaista muotibloggaria. Sellaista, joka itsekin osaisi pukeutua eikä vaan kopioida ruotsalaisilta tai katumuotiblogeista ja ei pukeutuisi vain tunikaan tai niihin H&M:ien ja Ginan uutuuksiin. Inspiraatiota toki saa ja pitääkin ottaa jostain, mutta olisi suotavaa, että myös se oma juttu olisi mukana.

Hieman ihmetyttää lehtien, tv-kanavien, radiokanavien ja niiden joilla on tai voisi olla muotiblogeja sivuillaan, toiminta, koska ne voisivat länsinaapurin tapaan panostaa näihin, mutta ei. Suomessa kunnon muotiblogien tarjonta on etsittävissä blogilistalta ja ne ovat aika pienimuotoisia. Tykkään kyllä muistakin blogeista, mutta en laittaisiksi pahitteeksi, jos Suomessakin olisi enemmän varsinaisia muotia/tyyliä käsitteleviä blogeja, koska se on se mikä mua kiinnostaa kaikkein eniten. Tosin en kaipaa sitäkään, että jos sattuukin olemaan mielenkiintoinen pukeutuja, niin pitää alkaa olemaan ylimielinen. Sellaista en jaksa lukea pätkääkään ja hyvä jos kuvia edes katsoa, kun rivien välistä saa lukea kuinka täydellinen onkaan ja muut eivät. Ilmiötä on ollut havaittavissa muutamassa blogissa, valitettavasti.

Itse en taida juurikaan käsitellä, miksi olen kiinnostunut joistain jutuista. Jotkut jutut on vaan täydellisiä ja ihania, että ei jaksa sanoin selittää, kun itse vaate puhuu puolestaan(tai sitten ei). Tosin ajatuksen tasolla on ollut esitellä muutamia juttuja/inspiraatioita, mutta pitäisi saada vielä postattua.

PS. Ihana takki(en lakkaa käyttämästä sanaa:)). Vaalea on passeli kesäksi ja erikoisempi kuin musta harvinaisuutensa takia. Ja kiitos linkkauksesta. En kyllä ole varma, mitä minä tuolla listalla teen kun puhun yleensä vaan säästä ja käytän ihana-sanaa:D

sugar kane kirjoitti 18.06.2009 - 21:14

Styledrop, hyviä huomioita sulla siellä! Ja sä oot mun suosikkeja just siksi, että sun blogissa intohimo muotiin välittyy. Ei KAIKKIEN tarvi analysoida kaikkea puhki, kuten mää teen, mä tykkään myös ihan selkeistä muotia muodin vuoksi -jutuista. Teitäkään ei oo täällä liikaa. Sulla on se fokus selkeästi muodissa, rohkeutta ja silmää - ilman ylimielisyyttä! Virkistävää.

indie kirjoitti 26.06.2009 - 03:44

Apua. Haluan tuon takin. Oliko viimeinen kappale? Onkohan tonne tehtaanmyymälään jotain puhelinnumeroa? Voisiko tililleni ilmestyä 70 e :D Ei ole oikeastaan yhtään paha hintakaan!

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code