(swim)suit issues

Mä oon aina tykännyt Nina Perssonin tyylistä, mutta en kyllä samaistu häneen. Fanitan kuitenkin täysillä ja Nina on syy miksi tää alkoi meikkaamaan silmiään Limingan yläasteella.

Just tossa tsekkailin peilistä itteäni, kun aattelin lähtä diskoileen illalla. Että oikeastaan voin mennä farkuissa ja lenkkareissa näyttäen itteltäni kerrankin. Yleensähän mulla on aina teema "keneltä" näytän :D Pahin teema taisi olla muutaman vuoden takainen provinssi, ku yritin olla sienna miller... No mulla sentään oli helppoa, kun kaverini sitävastoin halus olla joku silloinen julkkis, joka pukeutui mikrosortseihin ja "uggeihin"...

Mä olen varmaan vähän outo, kun näiden samastumiskohteiden ja ihanteiden nimeäminen on niin kauhean vaikeaa...siis mä ihailen itse asiassa valtavan monia vahvan ja oman lookin omaavia upeita naisia (ja näiden tyylit edustavat kyllä ihan kaikkia mahdollisia tyylejä äärimmäisestä androgyynisyydestä klassiseen, jopa romanttiseen naisellisuuteen), mutta vain muutamien suosikkien nimeäminen on aina hirveän vaikeaa.

Ja jos mä sitten mainitsen joitakin, listalla on varsin ennalta-arvattavia vaihtoehtoja, kuten Audrey Hepburn tai Veruschka. Ja rokkinaisista suosikkejani ovat ehdottomasti Patti Smith sekä Nico. Ja PJ Harveyn tyylistä kans tykkään. Ja sitten mä inspiroidun kauheasti myös monien miesten (erityisesti 60- ja 70-luvun rokkareiden) tyyleistä ja lookeista.

En oikeastaan osaa ensinkään vastata siihen, keheen haluaisin samastua tyylimielessä - tyydyn yleensä ihan hyvillä mielin vain ihailemaan. No, varmaan Patti Smithiin kuitekin eniten, se on kaikin puolin niin cool.

Mä ainakin samastun paljon mieluummin kunnon naisenrotiskoon kuin johonkin keijukaiseen, koska musta ei tulis keijukaista moottorisahallakaan. Samastun ehkä johonkin amatsoniin tai muuten näyttävään naiseen mieluiten. Nyt ei tule muita mieleen kuin mainitsemasi Katharine Hepburn..palaan asiaan jossain vaiheessa..
-minh-

mä en muuten tajua miksi en nää sun blogissa monestikaan kommentteja. Nyt en nää omaani, enkä kahta muutakaan. Tää on aina välillä näin.

Björk ja Feist taitavat olla ns. ulkonäköidoleitani, joista taidan enemmän sitten muistuttaa sitä ensimmäistä, eivätkä hiukseni koskaan tule olemaan samanlaiset kuin Feistillä, olen itseasiassa tällä hetkellä niin lähellä, etten leikkaa näitä lyhyiksi, mutta jokin minua vielä pidättelee..ehkä se mielikuva " no kyllähän nämä joskus ovat pitkät ja sileät ja ihanat jaja..". Mutta mielelläni itse näyttäisin siis Feistiltä :) ( ja toki monelta muulta indie/pop-kaunottarelta, hih :)

mulla on vähän sama kuin annalla: en oikein samaistu tai edes oikeastaan fanita ketään erityisesti. ihailen monia samaistumatta ja hyvin vaihtelevilla tasoilla sekä tyylikkäitä naisia yleisesti hyvin laidasta laitaan.

Minä fanitan mm. Frida Kahloa, äitini 60/70-luvun tyyliä ja tietysti Chloe Sevignyä. En yritä mitenkään erityisesti jäljitellä näistä ketään. Keskimmäisen osalta yhdennäköisyys on silti väistämätöntä, kun on noita samoja geenejä ja jopa samoja rättejäkin :)

Minä uskon, että se on just noin: tyyli-idolissa pitää olla juuri sitä jotain itselle mahdollista. Olen kiinnittänyt asiaan huomiota, kun on ystävien kommentteja kuunnellut siitä, kenen tyyliä ja olemusta he ihailevat. Melkein poikkeuksetta kyseessä on aina ollut joku heidän itsensä tyylinen tyyppi :)

Minulle kaksi tärkeintä samastumisenkohdetta ovat ihanat Audreyt Hepburn ja Tautou. Ensimmäinen oli niin jumalaisen k a u n i s ja jälkimmäinen tyyliltään niin simppeli, rento ja tyttömäinen (muttei liian!). Siihen minäkin pyrin :)

Tummassa puvussa haluaisin näyttää Marcello Mastroiannilta, neuleessa Jean-Pierre Leaudilta ja ilman vaatteita Alain Delonilta.

Hei kiitos kaikille hyvistä jutuista ja pohdinnasta, jatkakaa! Erityismaininta Dewey Decimalille, hyvät oot valkannut.

Elsa, ja muut jotka ihmettelette kommenttien näkyymättömyyttä: Täällä on kommenttien esitarkistus päällä, eli ne ilmestyy näkyviin vasta kun mä oon lukenut ja hyväksynyt ne. Kuitenkin Vodatus näyttää "odottavien" kommenttien lukumäärän heti niiden kirjoittamisen jälkeen.

Jos ja kun haluatte pysyä kärryillä, miten kommenttiboksissa juttu luistaa, klikatkaa tohon ruksi "seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja", niin saatte tiedon niistä meilinä. (Mä käytän vastaavaa muissa blogeissa, kun siihen on tilaisuus, jos on tullut vastattua johonkin kiinnostavaan jutskaan)

No eipä nyt ole kauhea erikoista, mutta mun tyyli-idolit ovat olleet jostain vuodesta 94 aina samat: PJ Harvey, Kim Gordon, Courtney Love Holen ajoilta, Nico ja kaikki muut vanhat nistit :D Että terveitä esikuvia nuoresta asti!!!

Ei ole hyvä himoita omia vanhempiaan. Muuten voisin sanoa, että haluisin olla Kim Gordonin ja 1960-1970-l. Alain Delonin äpärä. Monilla viehättävimmillä ihmisillä on joitakin heidän parhaita piirteitään, esim. kirkkaat viisaat silmät, petomaiset hampaat ja luonteva elegantti hyppelehtily asussa kuin asussa. Ihmisinä tietysti täydelliset vastakohdat nuo.

Komppaan myös Patti- ja Nico-ylistystä tuossa yllä. Lisäksi elän yksipuolisessa ihastussuhteessa mm. seuraavien kanssa: Electric Wizardin Liz Buckinhamin farkkuliivibrittimuijatyyli, Jared Leton ripset, kulmakarvat, tukka ja laihuus Unelmien sielunmessussa; nuoren Iggyn hansikkaat ja notkoselkä, Gus Van Santin hahmot, Bowie Be my wifen videolla, Klaus Kinski raivona, Soledad Miranda samettiverhon takana, Sarah Cracknell autereessa, Svetlana Toma (translitteraatio?) Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen -elokuvan pääosanaisena sekä kaiken maailman Arabian Laurit.

Tällä hetkellä olisin mielelläni ruskea myönteinen pikkulihaksinen poika (otetaan vaikka Smackin Claude ja kaunistetaan vähän kasvoja), jolla on yllään vain farkut ja voodookoru, kun hän ajaa mummotsygällä bänditreeneistä kotiin läpi nukkuvan Ullanlinnan. - Olenko lähellä tätä tavoitetta? Ehen. "Sophie Dahlin ja Regina Linnanheimon tyly luppakatse" on positiivisin luonnehdinta meikämannen kesähabituksesta. Mutta ensi vuonna ehkä isken, jäntevämpänä!, poikamaisempana! ja iloisempana! kuin koskaan.

Ihana tuo R:n kommentti! Ja erittäin hyvät tyyliesikuvat.
Minä aina todella hyvinä päivinä kuvittelen olevani vähän niinkuin Chan Marshall, pitkä punaruskea tukka otsahiuksilla, t-paita ja vahva silmämeikki, muuten rento meininki.
En oikeastaan tavoittele kenenkään tyyliä, ihailen vain kuvissa tms ja sitten yritän näyttää itsenäni parhaalta mahdolliselta kun jaksan.
En osta koskaan vaatteita, edes kirpputorilta, kun ei ole rahaa mutta nyt kun taloudellinen tilanne hiukan muuttuu syksyllä helpommaksi, olen päättänyt ostaa vain HYVIÄ vaatteita. Tarkoittaa sitä, että alan pikkuhiljaa kasvattaa vaatekaappia niin, ettei tarvitse pitää vaatteita jotka on hyviä ja kaikinpuolin ok, paitsi juuri menneet muodista. Sitä en jaksa, haluan vaatteita joita voin käyttää ainakin kymmenen vuotta. Ehkäpä se tyylikin pikkuhiljaa alkaa kehittyä. Nyt olen nakannut muuton yhteydessä kierrätykseen 3/4 rytkyistäni. Kaapit ja hyllyt ammottavat tyhjyyttään, mutta siitä on hyvä aloittaa kun tietää mitä tarvitsee ja haluaa. Loistava tilausuus!
-minh-

Ihania juttuja teillä!

Mä siis inspiroidun vaikka japanilaisten poikien (ja ETENKIN japanilaisten poikien, käykää kattoon Lulu & yr Mum blogista!!) pukeutumisesta, mut mä oon havainnut itseni ja hahmoni hahmottamisessa auttavan, jos pystyn samastuun johonkin naiseen. Oon aika pitkä ja "näyttävä naisihminen" -> mun kandee väijyä linjoja, mittasuhderatkaisuja jne, jotka toimivat muiden vastaavien päällä.

Minhille vielä, et persaukisuus ei oo este tyylin rakentumiselle, tai ainakaan mulle ei oo ollut. Se vaatii just ton sinnepäin-rytkyistä irtioton, sit ostaa vaan sellaista mitä rrrrrakastaa. Musta ei liikaa kande panostaa mihinkään "klassiseen perusvaatevarastoon", ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan myös SATIINIHAALAREISTA! Tai sit satiinihaalari on toisen perusvaate, toiselle se voi olla balettimekko. Mut tän te toki jo tiesitte.

Niin ja siis fiilispuolihan se on tärkein, mä haluan KUVITELLA olevani hyväluinen pop-valkyyria, tai Chan Marshallin tavoin tiedostavan sielukas tmv.

Niin ja onpas täällä paljon Alain Deloneita, HYVÄ!!!!