Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

“One should either be a work of art or wear a work of art.” (Oscar Wilde)

Kommentointi arvossaan.

(taru piste torikka ät gmail piste com)

 

 

 

 

Kategoriat

(swim)suit issues

She shoots colours all around, like a sunset going down.

Harva vaatekappale vaikuttaisi olevan niin kaukana tämähetkisestä perustyylistäni kuin a)kuviollinen, b)puolisääreen ulottuva c)kellohelmainen d) HAME. Pakkohan se siis tilaisuuden tarjoutuessa oli ottaa haltuun. (Nikkaroin samalla kameratelineen pokkarilleni. Vessapaperirullasta ja maalarinteipistä. Nyt mää mahdun kuvaan kokonaan!!!)


Hankalanmittainen ja -mallinen hame yhdistettynä miehekkääseen tai/ja strukturoidumpaan yläosaan on itseasiassa kiehtonut mieltäni jo hetken. Tässä Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelema hame ei ole demeulemeesteriäisittäin epäsymmetrinen, mutta kauniisti se laskeutuu ja hulmuaa. Printtikin viittaa sopivan epämääräisesti johonkin tiikerin suuntaan.

Päällimmäinen pukeutumismörköni hameiden suhteen on se, että mun jalat näyttää niissä tukevilta ja perslaaki leveeltä. Niinhän siinä käy nytkin, mutta omaa silmääni tämä jotenkin miellyttää, pitkä kapea tumma toppi ja liivi tekevät yläosan kuitenkin solakaksi.


Hame on jälleen äitini vanha, hän oli kuulemma "kasvanut siitä yli". Jos teistä vaikuttaa, että n. 87% vaatetuksestani on peräisin mun mutsilta (ja loput h&m:ltä...), olette täysin oikeassa.(Ks. kategoria "perintökalut".) Virosta hankittu hopeinen riipus on valitettavasti vain lainassa samaiselta periyttäjältä.


Hulmuavahelmaisessa hameessa on pakko tanssia paljasjaloin, ainakin jos on katsellut koko viikon Kate Bushin esimerkkiä. (Ja mä sentään naureskelin koko ironisen 90-luvun niille tytöille, jotka "vapauttivat naisenergiaa" indiepop-klubien tanssilattialla. Tytöt taisivatkin tietää paremmin.)


Muistan taas senkin, miten ihanaa oli tanssia flamencoa ja istua tunnin lopuksi lattialle treenihame päällä kaikesta koputuksesta samaan aikaan voimia saaneena ja kuolemanväsyneenä. (Siinäpä harrastus, joka täytyy elvyttää...) Ja jotenkin mieleeni nousee taas Patti Smithkin, vanhempana ja relampana (ainakin hiukset ovat riehumisesta aidolla harakanpesäepäkampauksella!).


Harmaan, mustan ja ruskean sävyjä toistava asuni ei ehkä suoranaisesti räisky värejä, mutta tässä ympäristössä ihan riittävästi oikeuttaakseen päivän biisivalinnan.

Mitä mietteitä mää hameessa herättää teissä? Entä muuta asiaa/epäasiaa?

Anu kirjoitti 11.07.2009 - 19:07
Mulla oli joskus toi hame, mut taisin dumpata sen kirppikselle, kun se ei vaan istunut, vaikka miten yritin. Liian kevyttä ja vaaleaa matskua mulle. Sä oot itse vaaleempi (sekä väreiltäsi että tyyliltäsi), joten sulla se näyttää aivan toisenlaiselta.
sugar kane kirjoitti 11.07.2009 - 19:18
Hyvä huomio värityksestä, Anu. Hameen punertavan kullanruskeat raidat ovat tosi lähellä hiusteni sävyä, ja muutenkin mun peruspaletti on enempi harmaa ja beige kuni musta. Sulle tän hameen voisi kuvitella mustalla tai harmaalla kuviolla, ehkä jopa radikaalin armeijanvihreenä näin kesän kunniaksi. Tai oikein tumman punaisena?
Shandi kirjoitti 11.07.2009 - 20:07
Hame mitään levenä... Siinä suurin syy miksi käytän enemmän hameita kuin housuja. Vartaloni kipupiste löytyy yläreisistä, jotka pääsevät paremmin "oikeuksiinsa" housuissa.

Hameesi on hyvännäköinen. Ei uskoisi Marimekoksi, oma mielleyhtymäni kys. firmaan on unikko, tasaraita tms. Kumpikaan ei kuulu suosikkeihin.

Eikä se H&M huonompi kauppa ole. Huono maine taitaa kantautua vuosien takaa ja perustua osaltaan siihen, että sen kaupan asiakkaista monet eivät varmaan ymmärrä materiaaleista tai monesta muustakaan asiasta paljon, vaan ostavat vaatteita pese ja heitä pois periaatteella. Paljonlta säästyttäisiin kun ihmiset ymmärtäisivät ostaa laadukkaita vaatteita, ja vain sellaisia joihin todella, todella palavasti ihastuvat. Tai rakastuvat.
sugar kane kirjoitti 11.07.2009 - 20:19
Shandi, vartaloita ja niihin liittyviä komplekseja kun on niin monenlaisia. Mä en pidä peilikuvastani monessakaan hameessa, useimmiten housut ja shortsit istuvat vartalooni ja kroppaani ja yleiseen meininkiini paremmin. Mutta tästä silhuetista tällä kertaa tykkään, ja tykkään ylipäätään tarttua omiin pukeutumisongelmiini toisesta näkökulmasta.

Hassua, että mielikuva Marimekosta unikkotalona on noinkin vahva. Mulle iso MM on enemmänkin paikka, josta tsägällä löytää hyvistä materiaaleista valmistettuja kohtuullisen jännästi leikattuja juttuja, useimmiten tosin ei. Pidän vanhasta tasaraidasta ja jokapoikapaidoista, mutta nekin valmistetaan nykyään väärän värisestä ja paksuisesta kankaasta, väärän mallisena... Tagista "Marimekko" löytyvät omat lempparini. Lemppareita mulla on toki paljon Henkaltakin.
Anna kirjoitti 11.07.2009 - 21:31
Hyvä lookki - ihanaa ruskeaa!! :) Eikä levennä yhtään sun jalkoja, bebaa tai muutakaan, ei! Musta tuollaisessa asussa on jotakin aikas vastaansanomattomasti ranskalaista.

Tai miksei espanjalaistakin! Ookko sä tanssinut oikeesti flamencoa? Mä olen lapsena tanssinut balettia (olin jopa aika lupaava tapaus, sallinette mun kehaista!), mut se sit kuitenkin jäi. Nyt olen pohtinut mikä laji vois sopia tällaiselle aikuiselle Tädille - oiskohan flamenco? Kun ei haluis mitään balettihenkistä - eikä tasan napatanssia!! Tango vois kans olla...

Tää meni nyt vähän tanssiksi tää juttu, mut hulmuhelmat vaan vie niihin ajatuksiin!

P.S. Anulle pienet moitteet viel antaisin tätä kautta: miten sä olet tuollaisen hameen kirpparille dumpannut??? Oisit vaiks voinut mulle antaa... :)
sugar kane kirjoitti 11.07.2009 - 22:12
Anna, juu oon tanssinut lukiotyttönä (ja sit hetken myöhemmin) flamencoa muun (modernin ja jazz-tanssin) ohella, tykkäsin ja aion ehdottomastu jatkossakin harrastaa, kunhan saan hoidettua resurssit kuntoon (saiskohan blogin kautta flamencotuntisponssia...). Mut kaikenlainen positiivinenkin Tätiys kyl sit jätetään flamencon ulkopuolelle, siellä ollaan maahan kasvavia, taivaaseen kurottavia Naisia ja Miehiä!

Hei mä tavallaan allekirjoitan ton ranskalaisuuspointin (ja se imartelee mua kovasti, koska sellaista vaikutelmaa varmaan alitajuisesti aina haen), mut kysyisin sulta, osaatko sä sanallistaa tarkemmin, mikä tai mitkä elementit tekee jostain asusta tai olemuksesta "ranskiksen"? Mä nimittäin en osaa ihan täysin,mut se on kiinnostavaa. Jotenkin varmaan tietty kepeys (tässä esmes kevyet kankaat ja helmat) ja sit jotenkin ehkä väritys (on värejä, mutta ne on "muted"), ja se että on ihoa antamassa ilmaa kokonaisuuteen - ajatellaanko me tästä yhtään samoilla linjoilla?
Anna kirjoitti 12.07.2009 - 11:20
Olemuksen ranskalaisuus... nää on nyt tietty ihan mun mielikuvia, mutta musta nää vois olla tärkeitä juttuja:

- ranskis-henkinen naisen asu on AINA femme. Ei välttämättä mitenkään romanttisen naisellinen (esim. esnpanjalaiset ovat katalaaneja lukuunottamatta musta paljon perinteisemmin naisellisia!), mutta naisellisuus on kuitenkin jotakin hyvin olemuksellista ranskalaisessa tyylissä. Usein se manifestoituu lisäksi nimenomaan femme/homme -kombina, kuten sullakin siis tässä - mun mielikuvissa ranskalaishenkisessä asussa tärkeää on usein juuri naisellisuuden ja androgyynien/maskuliinisten elementtien hienostunut yhdistelmä. Ranskalaista femmeä tyypillisimmillään mulle edustavat liehuhelmat, korkeat korot sekä istuvat, sirot päällystakit - näihin voidaan sitten sopivassa suhteessa yhdistää herrainkenkiä, "ukkohousuja", liivejä, miesten hattuja (FEDORA!!) jne.

- ranskislook on huolettoman elegantti ja kepeä, usein tyttömäinenkin - vaikka ranskistyylissä on paljon klassisia elementtejä, se on kokonaisuutena vähemmän formaali ja tiukasti leikattu kuin vaikka italo-eleganssi parhaimmillaan (siis mun mielestä). Eli ranskiksessa räätälöityyn jakkuun yhdistyy liehumekko tai napakoihin housuihin rennon pehmeä yläosa. Tietty huolettomuus syntyy myös ehostamattomuudesta (tai vain hyvin niukasta ehostuksesta) sekä ranskistyyliin sopivasta kampauksesta. Löysät, purkautuvat nutturat tai hiukan villisti karkailevat kiharat ovat chic!!

- ranskislookissa EI ole milloinkaan kovin vahvoja rokki- (tai oikeestaan poppikaan...) elementtejä, sellaiset vievät ajatuksia aina liikaa joko Kanaalin tai Rapakon taakse (tästä syystä myöskään farkut eivät vaan ole mulle ranskista). Ranskalaisuudessa on sen sijaan usein jotakin pikkuisen nostalgista...kai se on juuri sitä tiettyä pitkän linjan hioutunutta klassisuutta ranskalaisten pukeutumisessa?

Hei miltäs nää kuulostaa?? Vastaako ne yhtään sun mielikuvia??

Tällaisia on ihanaa pohtia! :)
Anna kirjoitti 12.07.2009 - 11:25
Niin, ja viel yksi pointti: ranskis-värimaailma on tosiaan hienostuneen pehmeä; neonvärit ei oo ranskista! :) Lookki EI myöskää saa olla liian musta, vaan juuri pehmeitä ruskean, harmaan, taitettujen valkoisten jne. sinfoniaa - sulla on näissä kuvissa jotenkin hyvin ranskalaiset värit. Tietty ranskislookissa voi olla enemmänkin värejä, mutta mulle ranskis on aina jotakin aika pehmeää: esim. punainen voisi olla nyt jotakin eleganttia burgundia tms. Myös tummansininen on väri, jolla ranskatar mun mielikuvissa mielellään korvaa kovan mustan.
sugar kane kirjoitti 12.07.2009 - 11:26
Toi masculin-féminin-pointti on oleellinen, räätälöinti ja siihen kuuluvat kankaat yhdistettynä kepeämpiin aineksiin. Kukaan ei osaa jättää paitapuseroa napittamatta juuri samalla tavoin oikein kuin random-ranskis.

Tuosta viimeisestä kohdasta olen eri mieltä - ranskalaisnaiset (ainakin pariisittaret) viihtyvät "le jeanissa" - kaikissa eri mallisissa - sankoin joukoin, samon mun mielestä he todellakin käyttävät rock-juttuja, mutta se rock-chic on jotenkin ilmavampaa kuin mitä ehkä yleensä ajatellaan. Mietis vaikka Charlotte Gainsbourgia tai Vanessa Paradis'ta, jotka ovat kuitenkin todella ranskalaisen chic!
sugar kane kirjoitti 12.07.2009 - 11:39
Värimaailma-asian näen tavallaan samoin, mut sitten siinä on poikkeuksia. Mun nähdäkseni ranskalaiset haldaavat kyl kirkkaidenkin värien käytön, mut ne jotenkin eivät ikinä ole räikeitä. Ehkä siinäkin se juttu on taas sopiva määrä ihoa tai valkoista tai neutraaleja sävyjä freesaamassa?

Mut tosiaan, epä-ranskalainen olis ehkä kokomusta asu, jossa on "väriläikkänä" neonpinkki vyö ;) (Kohta joku tulee ja linkkaa kuvan, jossa joku vastaansanomattoman chic petite parisienne sporttaa just kyseistä lookkia...)

Mun mielikuvissa ranskalaisuudessa oleelliset on myös hiukset. Ne ovat pitkät, pätkät tai mitä vaan siltä väliltä, mut yhtäaikaa huolettomat ja hyvinhoidetut ja luontevan väriset. Paitsi Sonia Rykielillä - tosin sen tukka on luonteva just sille! Sama pätee meikkiin, ja ehkä just toi laittaminen erottaa ranskikset vaikkapa briteistä ja amerikkalaisista. Ne eivät ole koskaan muovisen tip-top, mutteivät myöskään hae uskottavuutta suttuiuudesta, ne on vaan ihanii.
minh kirjoitti 12.07.2009 - 11:56
Voi kyllä! Minäkin tanssin flamencoa, kuusi-seitsemän vuotta, ja rakastin sitä hirveästi. Muutossa kaivoin kahdet kenkäni ja harjoitushameeni esiin ja totesin, että hame on liian pieni...:(

Flamencossa ei tosiaan ole mitään tätiyttä, vaan alkuvoimaista(hyi mikä sana!) naiseutta ja mieheyttä ja maanläheistä seksuaalisuutta. Ei ole yhtään yllättävää, että parhaat tulkitsijat(tanssijat ja laulajat) on mun mielestä aina kypsempiä naisia, myös miehiä tietty. Nuoret voivat olla lahjakkaita ja taitavia, mutta vanhemmilta esiintyjiltä löytyy jotain sellaista sielua, josta tytönriekaleet ja pojansuikaleet voi vain haaveilla:)

Todellakin elvyttämisen arvoinen harrastus!
-minh-
Lui kirjoitti 12.07.2009 - 12:23
http://thesartorialist.blogspot.com/2009/03/on-streetleft-bank-paris.html

Linkitän tähän yhden kuvan, jossa mielestäni yhdistyy hyvin ne piirteet, joihin kiinnitän huomioni ranskalaisissa (lue: pariisilaisissa) naisissa. Luonnolliset hiukset, ei meikkiä, rento huivi, korut ei välttämättä kovin näyttävät tai yhteensopivat, neutraalit värit, tennarit (jos mun pitäis nimetä yksi peripariisilainen vaatekappale, se olis converset!) ja viimeinen silaus - niittivyöllä. Ja huomatkaa, että nainen ei ole enää ihan nuori. Itse kun mietin, olenko liian vanha käyttämään niittejä - ilmeisesti en!

Mielestäni suomalaiset naiset tekee sen virheen, mikäli haluavat pysyttäytyä tuossa em. tyylissä, että vetävät kaiken överiksi tyyliin "tyttären kaapista lainattua" tai pidättäytyvät liikaa oman nuoruutensa vaatteissa (80's farkut, bändipaidat, farkkutakit) ja tuloksena on pubiruusu parhaasta päästä.

Kun olen jutellut Pohjoismaissa asuvien ranskisten kanssa, ne on ihmetelleet meidän himoa värjätä hiuksia. Yritin selittää jotain meidän tylsästä hiusväristä, jota on helppo värjätä. Ja toisaalta, ranskalainen ex-kämppikseni uskalsi leikata ja värjätä hiuksensa vasta täällä:) Sen verran havahduin kuitenkin, että olen siirtynyt omaan maantienväriin - ranskalaisille se on eksoottinen, mut nyt ne kyselee olenko Ruotsista:)
sugar kane kirjoitti 12.07.2009 - 12:48
Lui, kiitos oivallisesta linkistä ja hyvästä analyysistä!

Kuvan naisessa tosiaan yhdistyy naisellisuus, miehekkyys, hillittyydessään hurjan laaja ja kaunis värikirjo, ja sit se je ne sais quoi, (tyyliorientoituneilla)pariisittarilla on annos anarkismia pukeutumisessaan verrattuna vaikkapa (mun mielikuvien!!!) italialaisiin donniin.

Hyvä myös toi conversepointti! Ja ranskalainen nainen käyttä korkokenkiä yhtä huolettomasti kuin converseja, minkä osoittaa lempibloggarini Punky B. Sama suhde kaikkiin ylellisyysjuttuihin, hienoa laukkua tai kashmir-neuletta ei tarvi tuoda esiin erikseen, ihanat jutut ovat luontevia.

Vaikea kuvitella tätäkään naista miettimässä, voiko hänen iässään pukeutua näin. Sama liittyy tuohon tukka-asiaan: ranskiksilla ei tunnu olevan esim. amerikkalaista pakkomiellettä pitkiin hiuksiin tai tosiaan meikäläistä hinkua saada jotkut tosi erilaiset hiukset kuin itsellä on. Asenne on enemmän sellainen "jaha, mulla on luonnokiharat, ruskeat hiukset, ne on mulle just parhaat". Varmasti hekin värjäävät, mut enempi sellaisella work with what you got -meiningillä.

(Mä tervehdin ilolla sitä, et Suomessakin on alettu ymmärtää oman värin ihanuuden päälle. Voihan sitä sit kampaajalla kiillottaa ja korostaa sävyä, mut mun mielestä - niinkuin tosiaan monen ulkkarin - maantiensävy on kaunis, ja hurjan erilainen päästä päähän! Mun oma väri on nykyään todella punainen, ja nykystrategiani on pukeutua tukan mukaan, ei vääntää tukan väriä hakemieni mielikuvien mukaan.)

Ranskalaisilla (miehillä ja naisilla) tuntuu olevan myös hyvä, terve itsetunto ulkonäkönsä suhteen. Olen itse asiassa aikeissa blogata tästä lisää, innoitus lähtee Outi Nyytäjän teksteistä ja havainnoista - Nyytäjä asui kauan Ranskassa, ja päätti alkaa "olla kaunotar" - ihan niinkuin jokainen pikkutyttö, kotiäiti ja mummeli samalla kylällä. Siis, pitää itseään viehättävänä lähtökohtaisesti, ja samalla muita.
Anna kirjoitti 12.07.2009 - 12:53
Se vielä tosta ranskalaisuudesta, et tiedän toki että ranskalaiset suosivat farkkua (ja saavat sen toki hienosti myös toimimaan), mut mulle denim vaan ei ole ranskalaista siinä mielikuvallisessa ja myyttisessä mielessä, mitä tässä yritin sanallistaa. On kyllä ihan totta että nuo mainitsemasi ranskattaret ovat farkkutaitureita ja ehdottomasti CHIC, mutta heidänkin tyyleissään mulle RANSKALAISINTA on juuri se femme/homme -osaaminen (farkku siis ollen sitä hommea), eikä se farkku sinänsä. Farkku on mulle myyttisellä tasolla niin kovin amerikkalaista vain kuitenkin. Vaikeeta selittää, ehkä kuitenkin ymmärrät mitä tarkoitan.

Niin ja Sugar Kane ja Minh, tätiydestä vielä se, että mun tätiys on todellakin intohimoista ja alkuvoimaista naiseutta; mitä muuta se muka voisi olla! Että kyllä mä olisin flamencoa tanssiessanikin mä - eli täti. Eikös sitäpaitsi aitous ole flanmencossa juurikin se olennaisin juttu - eli se, että on just sitä mitä on?
sugar kane kirjoitti 12.07.2009 - 12:53
Lui, "mahtavaa" myös toi keskustelu Sartorialistin kuvaan liittyen! tosi moni tuomitsee lookin liian nuoreksi, ilmeisesti jenkit?

Kuten Luis Buñuel sanoi: "Ikä ei merkitse mitään, ellet ole juusto."
sugar kane kirjoitti 12.07.2009 - 13:02
Anna, jeps, siksi keskustelua on hyvä käydäkin, koska ihmisten mielikuvat - vaikka mielikuvat ovat hyvin samankaltaisia, jänniä eroja löytyy painotuksissa.

Mä esim. en yhdistä farkkua . tai muutakaan materiaalia - pelkästään amerikkalaisuuteen, juurikin myyttien tasolla liikuttaessa. Mulle (Englannista muuttanut!) Jane Birkin farkuissaan ja boheemisti avatussa kauluspaidassaan lentokoneessa penkomassa matkakassiaan (epäilemättä jotain isoa marokon-tuliaista) ja antamassa samalla Hèrmesin pääjehulle innoituksen samankaltaiseen kassiin helvetinmoista hintaa vastaan on yksi ranskalaisuuden ehdottomimpia kiteytymiä.

Samoin mulla on niin eri mielikuvat tätiydestä, etten halua sanaa itsestäni käyttää. Esim. tiettyy tomeruus ja intohimo - ne ovat olleet mun ominaisuuksiani aina, miksi mun nyt aikuisena pitäisi yhdistää ne tätiyteen? (JA JOO tiiän, ettei pidäkään, ja kukin nimittäköön itseään kuten tykkää. Haluan vain avata omia käsitteitäni tässäkin.)
Anna kirjoitti 12.07.2009 - 13:04
Hei tuo oli muuten loistava huomio tuo "luonteva suhtautuminen luksusjuttuihin"! SE on ehdottoman ranskalaista, tosiaan! Kenties se tulosta pitkästä ja perinteikkäästä muotikulttuurista?? Mutta se on upeaa ja vaikuttavaa: couture-juttujakin käytetään ilman mitään tehostusta tai turhaa elämöintiä.
sugar kane kirjoitti 12.07.2009 - 13:07
Minh, jos mulle tulee muutto stadiin, mennään yhdessä kopisuttaan!?
Anna kirjoitti 12.07.2009 - 13:20
Heh, niinpä! Juuri tästä syystä musta on ihan mahtavaa kun puhutaan sanoista: ne kun ei ikinä ole "vain" sanoja, vaan sulkevat sisäänsä kokonaisia valtakuntia - tai merkitysuniversumeja, miten vain.

Täti-sanaakin on kiva sun kanssa puida: mä olen aina ollut dramaattinen, intohimoinen, päättäväinen, hyvin kipakka, päämäärätietoinen ja aika suurisuinen nainen, ja mulle nää kaikki on ihan olemuksellisesti Täti-juttuja! (Mulle sitten taas "nainen" on liian neutraali ja yleinen pitämään sisällään kaikkia noita.) Ilmeisesti kuitenkin on niin, että Täti tarkoittaa aika monelle jotakin ihan muuta kuin mulle; jotakin säyseää, pidäteltyä, teennäistä jne.?? Jos näin on, mun täytyy kanssa ehkä varoa sanan käyttöä etten anna itsestäni ihan vääränlaista kuvaa... Sääli, sillä tosiaan pidän Täti-sanasta.

Kiitos muuten monista ranskis-keskustelua koskevista huomioistasi (ja muille keskusteluun osallistuneille kanssa iso kiitos multa!!), tästä sai taas paljon uutta ajateltavaa. Hauskaahauskaa!!
sugar kane kirjoitti 12.07.2009 - 17:29
Juu Anna, tää merkitysten labyrinttiin yhdessä eksyminen on blogikeskusteluissa ihan parasta! (monen muun asian lisäksi) Kiitos sulle ja kaikille, saa jatkaa!
Anu kirjoitti 12.07.2009 - 21:51
Noista eri kauppoihin liittyvistä mielikuvista sen verran, että Marimekon laatu on huonontunut lähemmäs H&M:n tasoa, mikä ei kylläkään tee H&M:stä parempaa kuin aiemmin, ainakaan mun mielestä. Samanlaisia rytkyjä siellä edelleen enimmäkseen on (olen viime aikoina käynyt tarkistamassa kun mulla on ollut aikaa flaneerata kaupoissa!), ja helmet erottuvat joukosta harmittavan huonosti.

Ranskalaisuudesta mä en osaa oikein sanoa mitään, kun en ole niin siihen perehtynyt. Jos mä hakisin tyyliesikuvia maista tai kaupungeista, valitsisin Berliinin (joka ei millään tavalla edusta koko Saksaa). Ja usein valitsenkin.
Anu kirjoitti 12.07.2009 - 22:08
Noista eri kauppoihin liittyvistä mielikuvista sen verran, että Marimekon laatu on huonontunut lähemmäs H&M:n tasoa, mikä ei kylläkään tee H&M:stä parempaa kuin aiemmin, ainakaan mun mielestä. Samanlaisia rytkyjä siellä edelleen enimmäkseen on (olen viime aikoina käynyt tarkistamassa kun mulla on ollut aikaa flaneerata kaupoissa!), ja helmet erottuvat joukosta harmittavan huonosti.

Ranskalaisuudesta mä en osaa oikein sanoa mitään, kun en ole niin siihen perehtynyt. Jos mä hakisin tyyliesikuvia maista tai kaupungeista, valitsisin Berliinin (joka ei millään tavalla edusta koko Saksaa). Ja usein valitsenkin.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code