(swim)suit issues

Eiiii, sä et voi luopua noista ihanista hopeakorkkareista! Et saa! Ne näyttää niin mielettömän hyviltä sun gasellinkoivissasi; kato nyt tuota myyntipuhekuvaakin! Tai yhdistettynä herkulliseen samettileikkipukuusi... tai tuohon mielestäni kauniisti haalistuneeseen keltaiseen Marimekkoseen.

Ja joooo, ihanaa, että sä toteutat tuon Lukijan kuva -palstan! Laitan sulle lähiaikoina kuvia - nyt nimittäin nousi saman tien kynnys, mitä sitä kehtaisi itsestään julkaista... kun en ole kovin kekseliäs pukeutumiseni suhteen, vaan imen teiltä idearikkailta bloggareilta ajatuksia vaatetukseeni. En haluaisi nimittäin näyttää copy catilta. Mutta ehkä voisin aloittaa yksityiskohtien esittelyllä; mulla on lavea kenkäkokoelma...

Haalistumisesta en tiedä, mutta onpas kivannäköisesti laskeutuva paita. Semmoisen oloinen, että tekisi mieli vain hengata päivätolkulla samassa vaatteessa.

Mutjoo, sanoit joskus aiemmin, että lukijat saisivat luvan kommentoida enemmän. Olen ihan samaa mieltä (omalla kohdallanikin ;D ), mutta kun aina ei ole mitään fiksua sanottavaa, eikä vain viitsi jättää mitään kolmen sanan merkityksettömiä härpäkkeitä.

Kiitos, että muistutit mua tuosta videosta, olin päässyt unohtamaan sen... se toimii inspiraationa vähintään yhtä hienosti kuin se kadonnut Nirvanan video. Ainoa vika siinä on, että TAAS alkaa tehdä mieli päästä New Yorkiin. Nyyh.

Ja tosiaan Asokselle vaan terveisiä, että respect your elders.

Vimps, hih! Ne ON ihanat, mutta mulla on jotenkin väärä olo niissä? (Lesti on muuten tosi hyvä, mulla taitaa näistä yleisistä siedettävähintaisista merkeistä olla eniten Bianco-jalka, sponsoreille ja lahjojille tiedoxi!) Mallailin just poikaystväfarkkujen ja keltaisen paidan kanssa, ja tykkäsin, mut mut.

Tai onkohan mul vaan hurjan huono itsetunto, kun en kestä et oon NIIN pitkä niissä - lisäksi mua ihan konkreettisesti vähän huippaa niissä! Ehkä tästä selviäis hyvin pitkän kavaljeerin avulla, yli 190 cm vapaaehtoiset (joita on varmaan kotikatsomoissa valtaisa joukko!) ilmoittautukaa sähköpostitse...

Ja Lukijan tyylikuvista: just yksityiskohdat, omat aarteet, KENGÄT ois kans kiinnostavia! Niinku näis omissakaan postaukissa ei ole varsinaista kaavaa, niistäkin tulee just teidän näköisiä! Ja kuka täällä nyt niin kauheen innovatiivinen olisi pukeutumisen suhteen, not me! Odotan kuviasi jo!!

Stazzy, paita ON aivan ihana päällä, tosi viileä/sopivan lämmin. Suosittelen jos jollekulle tulee Marimekon alennuksissa tmv paikassa vastaan näitä. Värikin on haalistunena kaunis, itseasiassa alkuperäistä suloisempi.

Hei kiva kun kommentoit! Moni luulee, että täällä pitäs puhua yhtä fiksuja kuin vakikommentaattorini yleensä - mut ei kyllä tarvi, katsokaa nyt noita munkin juttuja!!! :)

Anu, Asoksen kamppeille ja oikeastaan kaikesta halvasti tuotetusta paskavaatetuksesta vastaaville pitäis järkätä pikku ylläri kuten Sonic Youthin Sacred Trickster -videolla...

New Yorkin ikävä alkaa olla näillä main nyt niin paha, että "alkavan lukuvuoden" aikana sille on perhana tehtävä jottain. Mulla odottais kortteerikin Brooklynissä, kun vaan sais aikaan.

Ihanii poseerauksii, nainen!

Ja tuo sun "lukijan kuva" konsepti on tosi kiinnostava ja kiva idea! Toivottavasti rohkeita ja esittäytymisintoisia lukijoita löytyy!!

P.S. Kaaoksen keskellä sain vihdoin aikaiseksi ekoja fotoja sun harsopaidasta in action! Tykkään siitä ihan kamalasti - tykkäätköhän sä mun tulkinnoista? ;)

Kiitos Anna-hani, kuten kipitin jo blogiisi kehumaan, teit paidasta ihanan! Perhonen!

Argh, mä olen luullut, että mulla on jotenkin kivoja vaatteita ja ois jee joskus näyttäytyä, mutta heti, sillä samaisella siunaaman sekunnilla, kun mahdollisuus tulee, mulla ei ookaan mitään. No emmääny, ko ei mulla oo ja en kehtoo ja ei ja plaaplaaplaa. Mutta kaiken kaikkiaan, järjettömän hyvä idea! :) Ehkä minäkin rohkaistun.

Pöh, missasin tuon Turnover-mekon, kaikki mitkä on mustaa ja varustettu taskuilla, on meikäläisen maun mukaista. :D

Kiva tuollainen lukijan osio, odottelen ilolla Vimpsin kuvia! :)Sarjassamme niitä vakiokommentaattoreita joilla toivoisi olevan blogi.

Noista Asoksen kuteista on kyllä grunge kaukana enemmän tai vähemmän. :D

Hanna-Maija, toivottavasti rohkaistut! Täällä mun tontilla on kuitenskin niin lämmin ja myönteinen ilmapiiri teidän ihanien lukijoiden toimesta, kiitos siitä kaikille!

Nouvelle, mekolla olikin monta haluajaa, kivaa että pääsi hyvään kotiin!

Mä olen pyöritellyt tätä itse asiassa mielessäni jo jonkin aikaa, kun ajattelin just monia ihania vakikommentoijia, joilla ei yksinkertaisesti ole aikaa pitää omaa blogia (niillä on kai sellainen kuin ELÄMÄ sen sijaan, outoa! ;)). Uskon, että saamme ihasteltavaksi kaikkea mahtavaa, mut älkää ottako kullat paineita, homman on tarkoitus olla ilo, ei lisätaakka tai velvoite!

Hee, hyvä tuo lukijan kuvat-idea! Jos mulla ei olis omaa blogia, voisin lähettää sulle kuvan itsestäni sellainen revitty paita päällä, koska jaksoin aloittaa paidan repimisen oikeastaan juuri sun blogin inspiroimana, vaikka olen kuolannut niitten revittyjen juttujen perään kyllä viime keväästä lähtien vähän joka blogista ja muualtakin. Jotenkin ne sun tekemät purkupaidat iski muhun lujaa :D

Pahoittelut että olen pelokas (ja laiskakin) kommentoija, mutta tykkään blogistasi kovin!

Oh kun olis olltu pikkuisen arkisempi väritys korkkareissa, niin olisin varmana sortunu! Jalkakin on samaa kokoa =)

ei ei ei, et voi luopua diskoista. ole ylpeästi pitkä ja upee. jooko?!!

ja odotan innolla lukijakuvia, vaikka niitä yksityiskohtiakin tai ihan mitä vaan. hieno idea ja mahtavaa, jos lukijat lähtevät mukaan!

Wikke, ihanaa jos olen onnistunut inspaamaan! Ja pata kattilaa soimaa, mä olen itsekin huono kommentoimaan mm. sun blogia, josta pidän valtavasti!

Kamicha, keltainen ja hopeahan on tosi easy yhdistelmä! (Hyvä tietää, että on samankokoinen jalka, jos vaikka joskus satut haluamaan luopua omista kenkäihanuuksista. Ja kyllä, puhun nyt mm.niistä kiilakoroista toppi hameena -postauksesi kuvissa...

Stella, hittolainen, pitäskö mun nyt kuitenkin rohkaistua?!? Mutta kun mää olen arka hiiri. Jospa mietin yön yli, kengät kainalossa? Minkä jälkeen kukaan ei niitä ainakaan osta...

Ää, kyllä sulla luontoa niille hopeakoroille on, usko pois vaan! Jos asuisin Tampereella, tulisin luoksesi vakuuttamaan, että sää oot aivan hurja niissä! Ne on niin sua. Sun pitkät sääret niissä... oon kehunu niitä useasti, ja parhailta ne ovat näyttäneet hopeakorkojen päällä. Usko mua!

Ja hei. Ei voi olla liian pitkä, korkojen kanssa tai ilman. Vaikka olen sinut oman hikisesti puolentoista metrin varteni kanssa, kannustan myös pitkiä tyttöjä käyttämään korkoa, kun siltä tuntuu. Pitkät sääret, pitkät reidet - arvatkaa, minkä vartalonosan minä muuttaisin omassa kehossani toiseksi, jos se olisi mahdollista, hehee.

Kivaa muuten, että Lukijan kuva -idea on saanut kannatusta muidenkin lukijoidesi joukossa. Kiitos suuren suuri myös luottamuksesta ja odotuksesta, Sugar Kane ja Nouvelle! Tästähän tulee paineita... ei vaan, yritän ajatella asiaa rennosti. Itse asiassa harjoittelin (!) jo tänään töissä Lukijan kuvan ottamista! Otin omakuvia peilin kautta - totta kai! - pyysinpä työtoverianikin ottamaan pari potrettia minusta. Ei tiennyt poika poloinen, mihin ryhtyi...

Toistaiseksi en taida niitä kuvia vielä lähettää, sillä niissä ei ollut mitään erityistä ja omaperäistä. Yllä oli hiiltyneenmusta teeppari, mustat sortsit ja ballerinat sekä pinkki Youth vs Future -sulkakoru. Ei ole vaikea arvata, mistä lempiblogeistani ajatukset pukeutumiseeni oli koottu, tosin joku ehkä muistaa, että pinkki ja vaaleanpunainen ovat heikkouteni. Mutta tämä on alku. Jahka harjaannun, lähetän jotain tänne. Nyt jo jännittää!

Ekan kerran kommentoija, jonkin verran lukija tässä hei. Pakko sanoa vaan että diggailen blogiasi/tyyliäsi vaikka oma makuni on ihan toista. En tiedä edes miksi jotenkin tämä vaan viehättää. Että jatka samaan malliin ;)

Hyvä idea tuo lukijakuva. Hitsi kun ite en kuitenkaan uskalla :D

Hei osaisitko muuten antaa kootun vinkkilistan blogeista, jotka käsittelevät..err..."aikuisempaa muotia" tai ehkä pidemminkin yksilöllistä tyyliä? Tai siis pidän blogistasi juuri sen takia, että siinä oikeasti pohditaan muotia ja tietysti vaatteet miellyttävät silmää. Hakuammunnalla etsityt blogit kun tuntuvat käsittelevän harmillisen usein H&M:stä ostettuja miniminimekkoja ja huulikiiltoja.

(Huom. Kirjoittaja korostaa, että omistaa itsekin H&M:sta ostetun minimekon eikä koe itseään aikuiseksi tai vanhaksi. Hän myös lupaa vierailla SugarKanen blogissa, vaikka saisikin uusia lukuvinkkejä.)

Vimps, sun ja Stellageen kannustamana päätin pitää diskosandaalit! Ehkä mun itsetuntokriisi oli ohimenevä.

Älä ota paineita, hauskaa pittää olla!

Milla, kiitos paljon! Itsekin pidän monesta blogista, jonka pitäjän tyyli on omani kanssa ihan eri, kai se mikä viehättää on se, että blogissa on tarpeeksi vahvasti oma maailmansa?

Fakta, toivottavasti säkin muiden esimerkin innoittamana sit haluat esittäytyä! Otin yhdessä vaiheessa linkkilistan lempiblogeista pois, kun se alkoi olla niin hallitsematon ja osa blogeista pois käytössä. Jossain vaiheessa ilmestyy päivitetty versio, siihen asti suosittelen availemaan noista kategorioista niitä, jotka näyttävä bloginnimiltä... Kauhean "aikuisia" mun suosikit eivät välttämättä kylläkään ole :)

Noh jäin itsekin miettimään että ehkä tuo "aikuinen" oli huono ilmaus..tarkoitin tyyliä ala Charlotte Gainbourg, Eva Green, Diane Kruger..Ei välttämättä siis muotiblogeja vaan tyyliblogeja. Mutta joo jäänpä odottelemaan päivitettyä versiota :)

Tosiaan, miltei kaikki tällä hetkellä seuraamani ja suosittelemani blogit löytyvät jo noista kategorioista, happy hunting!

Lueskeltiin täällä mainion Eräänä iltapäivänä -blogin grungepostaus kommentteineen ja todettiin, että kyllä, juuri noin se meni silloin ekalla kierroksella: vaatteiden, niin huolettoman sotkuisilta kuin ne saattoivatkin näyttää, materiaalit olivat aitoja ja laadukkaita. Siteeraan kommenttiasi: "Kenkiä, joita ei saa käveltyä loppuun, vaikka kuinka kuluttaisi, reikäisiä VILLApaitoja, ei akryylifeikkejä, silkkialusmekkoja ja niin päin pois." Juuri näin. Ajattele, millaisia tuoksu- ja kosketusmuistoja meidän ikäisillä on siitä tyylistä verrattuna nykynuoriin. Mä ajattelen nyt villaa, nahkaa, öljykangasta (ja sinivatukkaa: olikohan nuorilla tytöillä keikoilla silloin jotain siitä tehtyä hajuvettä?) versus toi nykyinen pistävä keinokuituhiki ja lumpunhaju.

R., KAIKKI tytöt ainakin meidän koulussa (ilmaisutaitolukio!!!) tuoksuivat Body Shopin just sille ihanalle "siniselle" marja/kukkatuoksulle, myös minä. Ja nyt tuli sitä tuoksua kova ikävä, tässä välillä se oli lähinnä nolostuttava. Olen aktiivisesti unohtanut hajuaineen nimen, auttakaa!

Mulla taitaa olla tällä hetkellä kolmet hopeakengät *punastuu* - eiku neljät *vielä lisää*.

Mutta nyt tuli hirveä hinku käväistä kellarissa katsomassa, löytyisikö sieltä yhdet ysärihirvitykset =)

Sinivatukka on englanniksi dewberry, ehkä sen nimi oli koruttomasti Dewberry (vrt. Vanilla, White Musk ym. simppelit ysärihaisujen nimet). Mun muinainen paras kaverityttö tuoksui siltä myös. Ehkäpä jos satutaan törmäämään rollaattoreilla tässä jokin päivä, voin, mikäli hänen kuulotorvensa toimii ja hän kuulee kysymykseni, varmistaa asian.

Okei tää ei liity vaatteisiin, mutta mulle tulee lapsuuden kosketusmuistona mieleen Neuvostoliitosta raahatut vaahtomuovi(??)lelut, jotka haparoitui ajan myötä. Muistaako kukaan muu?

Muistan ne neukkulelut! Kumin ja pölyn tuoksu, napakka, mureneva vaahtomuovimainen materiaali. Mulla on Neuvostoliitosta tuotu kissanmuotoinen kuumavesipullo vielä jossain tallella. Ja hyvällä ystävättärelläni on mahtava lelunorsu, jonka kärsä on hiukan jo hapertunut mutta rakkaudella laastaroitu kuntoon. (Terveiset I:lle!) Myös neuvostoliittolaiset makeiset muistan hyvin, ja kukkahuivien sen tietynlaisen karkeuden ja oljentuoksun. Säännöllisin väliajoin selaan Anja Kaurasen/Snellmanin romaaneista esiin kohtia, joissa muistellaan rajan takaa palaavan isän tuliaisia: vanha salkku tuoksuu tummalta suklaalta, väkevätäytteisiltä kovilta karkeilta, hilloteeltä, salakuljetetuilta ikoneilta jne. Satuin muutama vuosi sitten Tallinnassa kahvintuskissani miehitysmuseon kahvilaan, ja tarjoilija antoi mulle kaupan päälle pari neuvostotyyppistä konvehtia ja just sellaista kovaa napalmihillokarkkia. Aikamoinen aikamatka.

Muistan että mun isosiskolla oli just SITÄ hajuvettä! Oon just sen verran nuorempi että olin lapsi ysärin aikaan. Katsoin aina kun sisko laittautui ulos lähtiessään ja kun se oli poissa, nuuhkuttelin sitä hajuvettä.. :)

Heei, täällähän puhutaan neukkuleluista! Mulla on edelleen tallella kaksi sellaista vaahtomuoviotusta, olympiamaskotti Misha-karhu ja epämääräisen punasävyinen härkä. Edellämainitun sain mummilta Moskovan-tuliaisena ja jälkimmäisen ostin kirppikseltä joskus 90-luvulla.

Mä olen saanut traumoja neuvostoliittolaisesta suklaasta, se oli pahaa.

Näyttävätkö neukkulelut jotakuinkin tältä? http://parkisto.blogspot.com/2009/02/polumeer-10.html

Jos näyttävät, niin Tampereella kuulemma asuu hörhö joka jopa maksaa rahaa niistä. Em. blogin kautta saanee yhteyden...