Candy says, I hate the quiet places that cause the smallest taste of what will be.
Kirjoittaminen auttaa selventämään omia ajatuskehiä. Pikkuisissa, Olivian nettisaitille kirjoittamissani tyyli-ikonijutuissa huomaan tiettyjen ilmaisujen toistuvan. Minua eniten kiehtovat pukeutujadaamit Charlotte Gainsbourgista Liv Tyleriin ymmärtävät kontrastien päälle, eivät asusta tukkoon, ovat löytäneet omat klassikkovaatteensa, antavat hiusten ja ihon olla, esiintyvät rennon elegantteina, lainaavat miesten kaapista, luottavat omaan makuunsa.
Sellainen daami tahtoisin itsekin olla. Niinpä ryhdistin rönsyilevää silkkisifonkitoppia skarpilla jakulla, roikotin pillihousujen takamusta poikamaisesti, pidin korut minimissään ja väriskaalan maltillisena, mutta kiinnostavana: Kermanväristen kenkien koron ruskea toistuu punosvyössä, musta takki ja housut kehystävät mudansävyisiä toppeja.
(Kengät ja puuvilla-pellavajakku Ril's, housut Lindex, topit All Saints & henkkamaukka, vyö kirppis, samoin toinen sormus - toinen Laurase.)
Muita huomioita: Minulta pitäisi kieltää ne Lou Reedin biisit, joissa joku nainen sanoo, tai alan uskoa olevani Stephanie, Caroline (I ja II) sekä etenkin Candy.
Videon äärimmäisen kaunis yhteistulkinta soi eilen Teeman esittämässä Reed-taltioinnissa. Odotukseni sunnuntain Reed&Anderson -konsertille alkavat hipoa Huvilateltan kattoa... Onko muita tulossa?
(Saa morjenstella muutenkin, jos satutte pääkaupunkimme kaduilla kohtaamaan tämänoloisen ilmestyksen. Tai muualla.)
|
15 kommenttia
|