Suoritin eilen tuloksekkaan täsmäiskun kirpparille. Löysin H&M:n ohuen mustan perusneuleen, materiaaliltaan 65% silkkiä ja loput puuvillaa. Uskoisin siitä olevan iloa pitkään, samankaltaista sekoitetta oleva Zara-neule on pysynyt aktiivipalveluksessa moitteettomana.

Varsinainen score oli kuvan mokkanahkaiset farkkumalliset housut. Leikittelin hetken ajatuksella kavennuttaa nämä henkeäsalpaavan piukeiksi ja asennuttaa lahkeisiin pitkät vetoketjut, mutta sitten muistin TARVITSEVANI mustat mokkashortsit.

Nyt mulla on sellaiset. Illan manSEDANse-menoihin nämä pitäisi pukea jotenkin kiinnostavammin, mutta eiköhän tätäkin luonteeseeni sopivan hiirulaissävyistä yläosacomboa tule käytettyä... (Fifissä uhoan pukevani bad ass -paidan, saas nähdä sitten.)

Ylijääneet lahkeetkin ajattelin hyödyntää jotenkin, mielessä väikkyy vale-owensilaiset reisiin ulottuvat kalastajan kahluuvarret saappaisiin/nilkkureihin. Jotain remeliä siinä varmaan tarttis.

Kiitos muuten edelleen kaikille lukijakyselyyn osallistuneille! Kätkin kaikki sanat sydämeeni ja tutkistelin niitä. On myös ihan opettavaista havaita, miten monella tavalla tällaisia ylimalkaisia blogautuksia tulkitaan, niinkuin tietty teen itsekin lukijana. Blogeihinkin projisoidaan omia oletuksia ja asenteita, angsteja ja toivoa: Huomaan, että monelle nuoremmalle mun korkea ikä ja "shoppailemattomuus"* esimerkiksi ovat isompia issueita kuin itse kuvittelisin. Eikä siinä midist! Onhan se kiva olla rohkaiseva esimerkki asenteellisesta tätiytymisestä. Kai. (Toivottavasti monen kommentointikynnys aleni, vaikken arpajaisia viikottain aio järjestääkään!)

* Melkein rohkenen väittää, että shoppailuasian ja sen ongelmallisuuden suhteen on iso ero meidän 70-luvulla syntyneiden ja kasarikakaroiden välillä. Mun 90-luvun alkuun sijoittuneessa nuoruudessa edes ns. snobit ei ostelleet - halpaa eikä kallista - viikottain. Se joukko taas, johon kiivaasti halusin kuulua, ylenkatsoi uutta, jokaisen ostettavissa olevaa tavaraa. Tässä elämänvaiheessa sitä jo osaa olla kiitollinen tiedostavasta taidelukionuoruudesta.

...ja De La Soulista!

19 kommenttia

kommentoi

Anna kirjoitti 09.10.2009 - 21:47

Mokka on ihanin housumateriaali! Ja loistavalta näyttää nuo sun mokkashortsit!

Tuosta mä muistankin jälleen, että mun pitää ehdottomasti ottaa kuvia sun repelemästä seittipaidasta mokkashortsieni parina. Ovat nimittäin ns. match made in heaven.

Hanna-Maija kirjoitti 09.10.2009 - 23:02

Omigod, mikkä sortsit! On makiat. *huomaa tarvitsevansa moiset ja*

Pakko kommentoida lisäksi, että täällä on myös yksi, joka on kiitollinen sun tiedostavasta taidelukionuoruudesta, jos/kun sillä on ollut osuutensa näin hienon blogin syntymisessä. Olipa imelää, mutta tosi ku vesi.

M.E. kirjoitti 09.10.2009 - 23:18

Kyllä. Shoppailemattomuus sekä luovuus ja omaperäisyys kunniaan.

En oo toisaalta kyllä koskaan ymmärtänyt, miten kellään opiskelijalla (joita vielä moni meistä kasarikakaroista on) yksinkertaisesti VOI olla varaa shoppailuun eräänlaisena harrastuksena. Henkilökohtaisesti näen paljon hyödyllisempiäkin paikkoja sijoittaa vähäiset varansa. :)

(niin, mutta ei nämä näennäisesti periaatteelliset jutut tosiaan silti estä kiinnostusta taitavaan pukeutumiseen)

Vimps kirjoitti 10.10.2009 - 01:50

Voi vide TAAS sun kans, toverini tyylissä! Nyökyttelin pitkin postausta, mutta De La Soulin Ring Ring Ringiin päästessäni en enää kyennyt pidättelemään itseäni. Mikä biisi! Mutta en kirjoita enempää, ettei satu pahemmin...

Ja siis vähänkö hienot mokkasortsit!

Midinetti kirjoitti 10.10.2009 - 09:49

Nippanappa kasarikakarana vastaan, että mullekin toi tietty shoppailemattomuus on jotenkin kotoa kasvatuksessa saatu selviö. Saisin varmaan aivan pösilön maineen jos tilittäisin joka kuun lopussa blogissani ostaneeni tasan kahellakympillä jotain ittelleni (ja senkin kirppikseltä) XD. Plus ettei mulla oo hajuakaan mitä tekisin kaikilla niillä henkkislumpuilla, ei ne käyttöön ainakaan pääsis.

Ja nuo lahkeet on ihan must spätsikamaa! (joo mä sanon kaikkia irtolahjejuttuja spätseiksi...) Mä meinasin tehä omista jämämokkapaloistani vähän samanmoiset mut totesin ettei tolla ompelukoneella oikein ommella mokkaa, ainakaan niin ettei järki lähtis samalla.

(Ja tuli muuten mieleen kun luin noita sun kyselyvastauksia, että musta tän blogin ulkoasun kritisoiminen on vähän hassua, koska mun mielestä tää näyttää ihan loistavalle :D. Ottaisin samanlaisen, ellei se olis härskiä matkimista.)

ilona kirjoitti 10.10.2009 - 10:41

Kasarikakara ilmoittautuu myös täällä! (Aion muuten röyhkeästi pölliä hienon uuden ilmaisusi, jossa on vähän kaalimaankakaroiden henkeä)
Kuten midinetti tuossa yllä sanoo, myös mulle shoppailettomuus on tullut kotikasvatuksessa. Meillä ei ostettu vaatteita joka kuukausi, viikosta nyt puhumattakaan. Mulle shoppailu ei ole mikään tapa rentoutua, ostan jos satun törmäämään johonkin kivaan tai jos on pakko ostaa jokin käyttövaate, mut en käy kaupoissa vaanimassa potentiaalisia uhreja. Lisäksi opin teininä _mummiltani_ tietynlaisen kranttuuden mitä vaatteiden materiaaliin, malliin ja ompeluun tulee. Se kranttuus on ja pysyy, vaikka joskus tekeekin elämästä tosi hankalaa.
Mutta joo, loppukevennyksenä tämä youngsteri voisi sanoa, että tykkään noista sun shortseista ihan sikana niinq!!!

sugar kane kirjoitti 10.10.2009 - 11:47

Kiitos kommenteista! Taisin tapani mukaan kärjistää aika vahvasti tota sukupolvieroa... tarkoitin siis juurikin sitä, että omani tapainen suhde "shoppailuun" on meikämuorien keskuudessa normaalihko, ei kannanotto suuntaan tai toiseen. En siis pidä itseäni mitenkään ostoskielteisenä, jatkuvastihan mä täälläkin esittelen uutta riepua. Siksi mulle tuntuu itselleni erikoiselta, että mut nähdään jonakin epäkaupallisuuden tai luovuuden apostolina, se kertoo jotain ikävää nykynormeista.

Midinetille vielä, mä luulen että noi blogin ulkoasua moittivat kommentut tulee vanhempien IE-selaimien käyttäjiltä, sellaisen kanssa nerokas layouttini nimittäin ei näytä NÄIN ÄRJETTÖMÄN HYVÄLTÄ! Niin ja kiitos.

Nani kirjoitti 11.10.2009 - 05:30

meen nyt ihan asiasta viidenteen, mutta mitä printtipaitoihin tulee, niin meikä kulkis ainakin ylpeenä paidassa jossa lukis "revolution is my boyfriend", damn! en enää pitäis mun Public Enemy-paitaa ikinä.

en tiedä sopiiko tää nyt yhtään sun agendaan, mutta uskon että muillekin kelpais. revityt paidat on nyt vaan vähän si och så (kuka vaan voi tehä ite) mutta kuka viittii oikeesti PAINAA?

tässä vaan herättelen kaikella appreciationilla :) we want more!

K.L kirjoitti 11.10.2009 - 09:31

Kasarikakara täälläkin (vuosimallia -82) mutta shoppailusta en lapsena/nuorena tiennyt mitään kun käytössä oli sukulaisten vanhat vaatteet 70-luvulta ja uusia ostettiin hädintuskin kerran parissa vuodessa. Lama taisi jakaa meidät kasarikakarat niihin kulutusjuhlaa viettäviin ja köyhyydessä eläviin, joista jälkimmäisiin kuuluvana opin lapsuudesta kirppisharrastuksen ja säästäväisyyden.

Niinpä, mitähän kertoo tästä ajasta että normaali järkevä kulutus on nykyään harvinaista tiedostavuutta ja kantaaottavuutta.

Anu kirjoitti 11.10.2009 - 11:06

Mun nuoruudessa vaatteita ostettiin silloin kun oli rahaa, mutta usein ostettiin mieluummin kaljaa kuin vaatteita kun oli rahaa...

Mä olen miettinyt joskus näitä sukupolvijuttuja siltä kantilta, että meidän 70-lukulaisten asenteisiin saattaa vaikuttaa sekin, että me ollaan itsenäistytty just 90-luvun laman aikoihin, jolloin raha oli kortilla vähän kaikilla ja tulevaisuus aika sumuinen. Siihen aikaan kirpparit oli kova juttu ja niistä sai vielä laadukasta kamaa (60-luvun hyvin tehtyjä kuteita) halvalla useammin kuin nykyään.

Ja toisaalta vuosituhannen vaihteen uusmedia- ja muun huuman aikoihin mäkin olin jo töissä ja tuhlasin liksani vaatteisiin sun muuhun, ja shoppailemattomuus piti jossain vaiheessa taas erikseen opetella. Se tuntui ensin aika vaikealta, mutta oli lopulta tosi helppoa, ehkä juuri siksi, että se oli myöhemmin opittu juttu kuin ns. järkevä kuluttaminen.

Osan 80-lukulaisista on kasvattanut samat vanhemmat kuin meidät 70-lukulaiset, joten siinä mielessä sukupolvirajat ei voi olla kovin jyrkkiä. Mutta kyllä mäkin tunnen joskus kuuluvani eri sukupolveen, kun luen shoppailuhenkisempiä blogeja.

sugar kane kirjoitti 11.10.2009 - 12:59

Nani, kiitos ideasta, mutta enpä taida ruveta printtaamaan t-paitoja. Ketään tuskin kiinnostaa maksaa niistä riittävästi, jotta paitamateriaali olisi muuta kuin perushöttöä. The revolution is my boyfriend -sloganhan on "lainattu" taidehomopornoelokuvasta The Raspberry Reich, joka sijoittuu kuvitteelliseen Rote Armee Fractioniin, ja ainakin yhdessä vaiheessa ohjaaja Bruce la Brucelta sai tilattua paitoja just tuolla lausahduksella.

Kuka tahansa voi tosiaan purkaa paidan, mut ainakaan mun silmiin ei ole kauheasti elävässä maailmassa tullut esimerkkejä vastaan. Voi tietty olla, että koko juttu on jo niin passé?

K.L., nimenomaan tuo viimeinen lauseesi kiteyttää mun ihmetyksen aiheen!

Anu, joo just tuon kirppareiden kulta-aikana/lama-aikana "aikuistumisen" mäkin ajattelen olevan se YDINKOKEMUS täs. Kyl mäkin joskus (kohta 10 vuotta sitten ollessani hetken AIKUISTEN töissä, apua) opettelin enemmän shoppaamaan, mut nyt on palattu tohon "käytän rahani mieluummin kaljaan kuin vaatteisiin" -asteelle... (Vaikka kai se pitäis muotoilla "mieluummin PALVELUIHIN ja HYVÄÄN OLOON", tms. bullshit?)

Kamicha kirjoitti 11.10.2009 - 19:30

Tulipa aivan kertakaikkisen herkulliset sortsit! Olen itse leikitellyt ajatuksella, että kevään puolella ostan kasan pehmeää nahkaa - ja ompelen itse väljät, paperipussivyötärölliset nahkasortsit. Saapa nähdä, toteutuuko.

Tämä kulutusasia on kyllä tosiaan outo juttu - ja tuntuu pahalta lukea noita parikymppisten blogeja, joissa joka toisessa postauksessa esitellään kolmesta seitsemään henkkamaukka-kiinatrikoo hankintaa. Hyvässä duunissa ollessa tuntui siltä, että vaatteita voi ostaa loputtomiin. Mikä järki siinä on? Eikä jo hinnoittelu / tuotantokin voisi olla sellaista, että ihmiset ostaisivat vähemmän ja laadukkaampaa? Vai pitääkö vastuun olla pelkästään kuluttajalla?

sugar kane kirjoitti 11.10.2009 - 20:10

Kamicha, on kyllä totta, että tavallaan halpa riepu on nykyiseen keskimääräisiin uloihin nähden LIIAN halpaa, enkä mä tiedä, miten sekaisin pääni olisi jos olisin nyt nuori ja kasvanut tähän kertakäyttöisyyden mahdollisuuteen... Mutta, ehkä kuluttajien vaan PITÄÄ ottaa vastuu, ja meidän aikuisten etunenässä. Kertakäyttökulttuurista pitäisi tehdä NOLO juttu.

Lui kirjoitti 12.10.2009 - 08:19

Onkohan meidän 70-lukulaisten sukupolvikokemus todellakin 90-luvun lama? Juttelin kerran erään asiaa tutkineen kanssa aiheesta, et silloin 90-luvulla oli ikään kuin "lupa" olla työtön eikä kenenkään oletettu kuluttavan mitään. Tai et olis painostettu, et työttömyys on sun omaa syytä ja osoitus selkärangattomuudesta yms. Mullakin oli vuosi, jolloin yksikään ystäväni ei ollut töissä tai opiskellut. Mut oli tosi nastaa vaan hengailla! Ja mitä kaikkee meistä on tullut - uusmediasta taiteilijoihin ja tutkijoihin ja kotiäiteihin ja putiikinpitäjiin!!

Itselläkin taustalla lamakokemus, työssäolo 2000-luvun alussa (jolloin palkkapäivänä piti oikein opetella shoppaamaan, ja onneksi siitä ajasta on jäänyt joitain kivoja juttuja, joita voi edelleen käyttää) ja nyt uudelleen rahojen sijoittaminen "palveluihin ja hyvään oloon". Tai mun kohdalla matkustamiseen. Mieluummin säästän sen 2-kymppisen ja ostan sillä junalipun vaikka johonkin kotimaan kohteeseen kuin shoppaan H&M:llä. Josta tulikin mieleeni, et eihän silloin 90-luvulla edes ollut näitä ruotsalaisia ketjuja... mistä me silloin shopattiin? Kirppikseltä ja Seppälästä? Mä en varmaan edes ole tajunnut, että jotkut shoppailee viikoittain. Missä ne käyttää niitä kaikkia rättejä vai eikö ne todellakaan käytä niitä kuin pari kertaa?

Anna-Maria kirjoitti 12.10.2009 - 10:42

Oi oi olit kyllä niin tyylikkäänä! Meillä oli jotenkin samantyyppistä vibaa asuissa, molemmilla mm. jalassa nahkashortsit. ;) Great minds think alike...vai mites se meni. ;)

Pitää ottaa pian uusiksi, jos vaikka kahviteltaisiin joku päivä tässä tulevilla viikoilla?

sugar kane kirjoitti 12.10.2009 - 11:40

Lui, jeppis, uskon et monella ikäisellämme (mä oon siis syntynyt -75) on lamavuosista hyviä muistikuvia ja ne ovat vaikuttaneet asenteisiin ehkä yllättävälläkin tavalla. Ainakin Tampereella 90-luvun alkupuolella ihmiset alkoi tehdä kaikkea "omaehtoista" ja sit niissä piireissä vaikuttaneista on tullut vaikka mitä. "Eräille meistä" on tosin "saattanut" jäädä päälle sellainen... huoleton on hevoseton nainen- asenne Elämään ja Uraan.

Eikä silloin shopattu kun ei ollut missä shopata! Ne vaatteet, minkä ostopaikan kehtasi mainita ääneen, oli kirpparilta, Yesterdaysta tai Lontoosta, mun kohdalla siis kirpparilta. Muutoinkin, "palveluidenkin" kuluttaminen käytännössä varattomana oli mahdollista, kahviloissa ei ollut vielä 4 euron latteja, ja kaljatuoppi maksoi sen 18 markkaa, korkeintaan. Että puolensa ja puolensa.

Anna-Maria, tajusin shortsiyhteisyyden vasta blogistasi! Tää viikko näyttää alustavasti pahalta, mut koitetaan!

Ee kirjoitti 12.10.2009 - 16:04

Just näin! Shoppaamattomuus olkoon coolia, harkittujen valintojen ja löytöjen innokas esittely kunniaan! Himoshoppailusta pitää tehdä nolo juttu. Hyvä! Minä voin lähteä barrikaadeille.

stellagee kirjoitti 13.10.2009 - 17:48

mä muistan kasarikakarana vaikeimpana asiana sen, että mun muoti-innostukseen suhtauduttiin niin hirveän nihkeästi; jopa itse tekeminen oli liikaa. lapsena vaatteita ostetiin jos oli pakko ja jotain koulun alkuun+kevätjuhliin – muuten ei. ikinä. vogueta selaavalle varhaisteinille se oli todella tuskaisaa, varsinkin kun mun perheeni ei ollut ollenkaan heikosti toimeentuleva edes lamavuosina.

tästä ei seurannut suinkaan kituuttamisasennetta vaan se, että kun mulla vähitellen oli rahaa, se meni heti vaatteisiin: mä olin kuluttanut varmasti kymmenen vuoden viikkorahat ennakkoon mielessäni. pesäero ja irtautuminen vanhemmista tuli mun osalta ehkä selkeimmin erilaisen kulutuksen kautta, se oli mun vapautumistani.

hankintoja on siis ollut paljon. toisaalta kokoelma on kattava ja täynnä aarteita vuosien takaa, toisaalta typeriä huteja on paljon. mä ainakin tunnustan eläneeni hervotonta "uusi mekko viikonlopuksi" -elämää. ostamattomuus on tullut vasta pakon edessä, ja olen oppinut ostamaan harkitsevammin.

edelleen mä iloitsen satunnaisesta typerästä ostamisesta: esimerkiksi epäkäytännölliset, mutta kauniit kengät tekevät mut onnellisiksi (ja epäkäytännölliset tarkoittaa mun maailmassa sellaisia, joilla ei OIKEASTI voi kukaan kävellä yli 10m, koska mähän talsin kevyesti 12cm piikkikoroilla...), mekkoja en tarvitse yhtään kappaletta ikinä mutta varmasti ostan niitä edelleen. harkitsevasta shoppaamisesta voi siis puhua ehkä jossakin mielessä, mutta ainakaan tarveperusteista se ei ole.

sugar kane kirjoitti 13.10.2009 - 18:09

Stellagee, I hear you! Asiat ei ole mustavalkoisia eikä ainakaan munkaan asenteet - Mä yritin tässä tai jossain toisessa tekstissä kommunikoidakin just OMAA hämmennystäni siitä, että mua luetaan (nimenomaan nuorempien toimesta, tässäkin ketjussa ilmenevällä tavalla) kuin jotain anti-markkinatalousjeesusta - EN OLE shoppailu- saati tavaravastainen - ja mä koetin hakea taustaa sille, miksi mun ei ole niin hirveä pakko ottaa kantaa JOKO/TAI-tyylisesti shoppailuun. Enkä mä toivois harteilleni mitään holier than thou -viittaakaan, vaikka oon sitä mieltä, että jengin olis korkea aika herätä. Mun aikuisuusaikana, eli viimeisten 15 vuoden aikana, Suomi on muuttunut roinan ja rievun saatavuuden suhteen ihan valtavasti, siksikin mulle on mielekästä yrittää kartoittaa, miksi joku asia on kauhee issue nousevalle nuorisolle, vaan ei meikäläiselle.

En ole myöskään koskaan ollut JÄRKEVÄ kuluttaja, vaikka harkitsen ostoksia yleensä kauan - ja toisinaan en sekuntiakaan. Mielihyväkuluttaminen - jota kaikki pakollisen energian ja lämmön hankinnan ulkopuolinen on - ON tunnepohjaista toimintaa, musta sitä on lähinnä raivostuttava naamioida investoimiseksi, tai tarvepohjaiseksi, järkiperäiseksi toiminnaksi.

Niin ja Stellagee, saat olla ylpeä vaatevarastostasi! Ja mä potkin itseäni päähän, kun oon masennustiloissa mennyt luopumaan joistain mekoista, joita 90-luvulla ostin aina viikonlopuksi uuden...

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code