(swim)suit issues

mahtava mekko!

ja miten hyvin mä tunnistankin itseni tuosta "herkässä mielentilassa väärinluettu britti-Voguen numero" sivuraiteilusta... voi kauhea millaisia huteja tulee tehtyä. kummallista, miten päässään voi rakennella mielikuvan itsestään aivan tyystin toisenlaisena, kun sopivasti sattuu...

siksi olen tehnyt periaatteen. ehkä ensimmäiseni. en osta mitään ensi kerran nähtyäni, mun tarvitsee palata katsomaan uudelleen. pätee kaikkeen.

Oooooo!!! Tilasin tuon samaisen mekon saappaideni mukana, toivottavasti se näyttää mun päällä yhtä hyvältä kuin sun.

Herkässä mielentilassa on tullut luettua väärin yhtä sun toista, onneksi huteja osuu kohdalle yhä harvemmin ja harvemmin. Stellageen tapa toimii täälläkin, ei osteta heti vaan mietitään vähintään sen yön yli. Vuorokaudessa suurin osa harhakuvitelmista ehtii haihtua.

Miten upea! Minut saa ihan pehmeäksi tuollaisilla detaljeilla, että ne kiemurat niinku loppuu siihen mist vetska alkaa... ...nam!

Minulla on oma olkapäänkorostaja vielä hakusessa. Saa nähdä tuleeko vetskaribolerosta sellainen. Tuo on vaan niin hemmetin hidas tehdä, että valmista on ehkä ensi jouluna...

Stellagee, joo, juuri toi yön yli nukkuminen tai yleensäkin odottaminen on paras testi. Jos mä oikeesti haluun jtn, enkä vain luule "tarvitsevani", haluun sitä vielä puolenkin vuoden päästä.

Joskus puhuin siitä, etten tykkää tehdä blogista wish-listiä: Mä koen, että kaikkien räti-ihastusten ylöskirjaaminen tekee niistä liian isoja juttuja - miten niitä voi unohtaa, kun ne tuijottavat blogista vastaan, että osta mut, osta mut? Suuria rakkauksia toki liimailen tänne.

Stella, arvasinkin että ihastut tähän :) Veikkaan, että sopii sulle loistavasti!

Kamicha, samasta asiasta tykkään mäkin.

Mun ongelma monen hartiankorostajan kanssa on se, että ne tekevät pussia rinnankin päälle (suurin osa kasariluomuksista on tätä mallia), jolloin mun yläosasta tulee napakan sijaan ihan vaan ISO. Tän mekon lisäksi osin Zaralta smokkimaisen kapean ja riittävän pitkän jakun, now my heart is full näiden osalta.

Tuo mekko on ihan mie-le-tön!
Omaan postilaatikkooni tupsahti tänään saman suunnittelijan -70%:n alesta napatut villakangashousut Maailman Pehmeimmällä viskoorivuorilla.

Minä olen oman tyylini suhteen niin hävyttömän konservatiivinen, etteivät lehdet tai nousevat trendit vaikuta ostospäätöksiini. Olen aina ihan kartalla siitä, mitä maailmalla tapahtuu ja saatan fiilistellä ihan liekessä juttuja, joita en koskaan pukisi päälleni. Olen ilmeisesti erotellut täysin tiedostamatta pääni sisällä muodin ja trendien seuraamisen hauskaksi esteettiseksi harrastukseksi, ja oman tyylin käytännölliseksi arkipäivän asiaksi, jossa tärkeintä on hyvä olo. Ts. viihdyin mummokuteissa yläasteella ja viihtynen niissä vastaisuudessakin.

Ranna, mielettömän ihania ovat ne housutkin!

Tää trendien vaihtelu -juttu on kohdallani sikäli hauska, että toisaalta, olen maailman taitavin olemaan havaitsematta ns. katutason trendejä - mun mielestä jengi on näyttänyt suurinpiirtein koko ajan ihan samalta. Toisaalta taas näen ne virtaukset rinnakkaisina, mummutyyli on aina, futuristinen primitiivi on aina, rokkipoikatyttö on aina, esimerkiksi, vaikka joku noista olisikin välillä toista enemmän "muotia", ja ne kaikki esiintyvät vähän eritavoin vuodesta toiseen. (Mä tarvitsen noi lainausmerkit tässä!) Ja tavallaan mulla on hyvin vahva "sense of self" tässä, ja kyl mä tiiän, että joka kevät tulee röyhelö ja romantiikka ydintalven vastapainoksi, ja taas päinvastoin - mutta silti välillä tapahtuu omituisia, omituisia asioita... Kriisistä kriisiin!

törkeen hieno

Hieno mekko! Olkatoppaukset on just asialliset.

Mä taas olen kokonaan menettänyt kiinnostukseni uusien vaatteiden metsästämiseen, johtunee siitä, että asetin aikoinaan mielessäni "vaatekaappi valmiix"-projektini päättymisajankohdaksi sen hetken, kun siirryn vanhempainvapaalta köyhyyteen eli hoitovapaalle, ja se aika on nyt käsillä. Ostin alennusmyynneistä pari juttua ja nyt olen laiskasti käynyt silloin tällöin vilkuilemassa loppuale-jämiä, löytämättä mitään mielenkiintoista. Oikeastaan aika hassu olotila.

Olen joskus aiemminkin tainnut mainita, että mä olen niin hidas, etten koskaan ehdi mihinkään uusiin juttuihin mukaan. Seuraan kuitenkin koko ajan uusia juttuja ja saatan katsella jotain just silloin kun se tulee, mutta jään sitten vitkuttelemaan ja kohta huomaan, että niitä tuleekin jo vastaan kaikkialla enkä enää haluakaan sellaista. Se on tavallaan siunauksellista, estää tekemästä huteja vain siksi, että joku juttu on uusi ja hip ja cool.

Oijoi, upealta näyttää Wester-mekkosi! Istuu sinulle täydellisesti, ihan sua! Etenkin tuo hartialinja miellyttää silmää.

Myös mä olen tehnyt alennusmyynneistä mainiotakin mainiompia löytöjä, ja mikä sen ihanampaa kuin löytää jotain kauan kaipaamaansa omanlaistaan puoleen hintaan tai vielä sitäkin huokeammalla.

Re: mieluummin kiinnostava kuin söpö -> Hyva kiteytys omasta linjastani loytyi sattumalta eraan toisen blogin kommenteista: I'll take respect over drool any day. (Kommentoitavana oli BBC:n reality "I'm Hotter Than My Daughter"... WTF sekin muuten???)

Mahtava mekko! Ihastelin tuota samaista mekkoa Westerin alennuksessa, mutta mun mustien mekkojen kiintiö on toistaiseksi täysi.. Sen sijaan mukaan saattavat lähteä ne cropatut porkkanamalliset housut. ;)

Toi mekko on sulle ihan perfect - näyttääpä tosi hyvältä!! (Mä kanssa ihastelin sitä Westerin nettikaupassa kun pari päivää sitten ostin sieltä yhdet villakangashousut. Kyseessä oli taas mun tyypillinen "varasto-ostos": ostin ko. housut ensi syksyä varten, kun tiedän että syksyllä kuitenkin haluaisin ja tarvitsisin uudet villakangashousut - ja nyt ne saa -70% hintaan.)

Mä en osta lainkaan täysihintaista nykyään. Luulenpa - mitä olen tuttujen kanssa viime aikoina asiasta jutellut - että tämä on varsin yleistä ja tavallista. Alekamaa on vaan niin paljon saatavilla ettei täyttä hintaa ikinä tarvitse maksaa jos vähän katselee ympärilleen (ja mun maku kai vaan sellainen että kaikki mistä tykkään jää yleensäkin aina aleen).

Mä seuraan kiinnostuneena uusia juttuja ja oon luullakseni aika hyvin kartalla niistä. Mut poimin trendeistä vain omalta tuntuvat jutut mukaan - ja pyrin vielä tekemään sen ns. omalla otteella. Esim. safari-look tulee "muotiin" säännöllisesti joka kevät, ja mähän RAKASTAN safaria. Mut ei se mulla silti yleensä kovinkaan samanlaiselta näytä kuin ne "muodissa" olevat versiot...

Mira, sanos muuta!

Kiitos kaikille kiinnostavista kommenteista. Mä kyl myönnän seuraavani tai aistivani jopa ajankohtaisia juttuja aika paljon ja hyvin (eri asia, miten onnistun ne toteuttaan), mut mä en jotenkin näe trendejä toisoaan poissulkevina juttuina vaan niinku kumuloituvina asioina... Sitäpaitsi, "kaikki" kiinnostavasti pukeutuvat sotkee pehmeää kovaan, valoa mustaan, orgaanista terävään - miten ne silloin voisivat ollakaan jotenkin erillisiä trendejä...

Itse pidän myös trendien "seuraamisesta" visuaalisena harrastuksena. Jollain tapaa ihminen kyllästyy yhteen ja samaan tyyliin silmissään, jolloin toisesta maailmasta olevat visuaaliset ärsykkeet stimuloivat ja saavat innostumaan. Tavallaan eroa ei edes hirveästi ole sillä, käykö jossain uudessa taidenäyttelyssä, selaako jotain kirjaa taidehistoriasta tai arkkitehtuurista vai löytääkö juuri siitä Voguesta tai style.comin sivuilta jostain näytöksestä jotain kiinnostavaa.

Itselläni avainsana on myös vaihtelu. Olen jo aikaa sitten kyllästynyt lehtien tarjoamaan "minimalismiin" ja mustuuteen, vaikka se toki näyttää hyvältä niiden päällä jotka tyylinsä ovat siinä löytäneet. (Ja vaikka itse olenkin hyvin konservatiivi pukeutumisessa, paljon konservatiivisempi kuin useimmat värejä kaihtavat:) Niinpä saan suurimmat kiksit lähes fantasianomaisista villityksistä (syksyllä löysin jonkun tosi makean ylitsepursuavan kuvasarjan style.comista, hitto se olisi ollut hyvä linkittää esimerkkinä) tai muuten hienoista visuaalisista kokonaisuuksista. Toisaalta Samu-Jussi Kosken Glorialle tekemä mv-kuvasarja oli vain ilmeeltään niin kaunis, että sekin oli hienoa katseltavaa.

Lopulta kyse on samasta kuin vaikka arkkitehtuurissa. Selailen arkkitehtuurijulkaisuja ja sisustuslehtiä, ja kun niitä on aikansa katsellut, kypsyttää kaikki suoralinjainen kikkailu. (Sivumennen sanoen suurin osa suomalaisissa sisustuslehdissä näytetyistä kämpistä on klooneja, boreja vailla vertaa. Siinä ei ole kyse edes visuaalisesta yksinkertaisesta modernista linjauksesta, vain mielikuvituksen puutteesta.) Välillä on vain paljon enemmän hupaa nautiskella silmillään meksikolaisfolklorevillasta tai superoveriksi vedetystä amerikkalaisesta "ladattiin kämppä täyteen kaikkee" -genrestä.

Kiitos pitkästä kommentista, KL! Hauskaa, miten eri kulmista samaa asiaa lähestytään. Innostuin kommenttisi pohjalta vielä selventämään omaa ajatteluani - muodista puhumisesta puhuminen on ihan parasta maanantaitekemistä!

Mulle kuvaamasi kyllästyminen on muodin tai tyylien suhteen aika vieras olotila, vaikka ymmärrän, että se on myös mekaniikka, joka tätä pyörää pyörittää. Yritin aiemmin kuvata, että mä en niinkään tajua tyylejä vaihtelevina ja toisiaan poistyöntävinä ilmiöinä - nyt ollaan minimalistia, huomenna maksimalistia, jne - vaan erityyliset (sic) tyylit on rinnakkain, ja näyttäytyvät vaan eri aikoina hieman eritavoin. (ja viimeiset 10 vuotta ne vaihtelut ovat olleet hiton pieniä!)

En myöskään tunnista minkään tietyn tyylisuunnan pakkosyöttöä, mutta se varmaan johtuu "ignorance is bliss" -taipumuksestani: muotikuvastoakin on paitsi jatkuvasti uutta tarjolla, myös päähäni arkistoituneena niin paljon, että mun tapa toimia on vaan muhia niissä minua inspiroivissa kuvissa. (Sivuhuomio: tästä syystä mä en varmaan osaa esim. listata ärsyttäviä muotiasioita, koska en vaan tajuu katsoa niitä.)