(swim)suit issues

Sain toiveita kerrata tyyliesikuvia ja tehdä listoja. Jatketaan ensihätään miltei unohtunutta tyyliaakkosteni sarjaa. Edelliset osat löytyvät täältä ja täältä. Paljon esikuvia ja ehdottoman tärkeitä asioita näistä on unohtunut, mutta jonkinlaisen näkemyksen mun päähänpinttymistä ja tyyli-ikoneista saa. Suosittelen näihin tutustumista varsinkin uusille lukijoille, welcome to my world. 

O on  

Outo, oma

Onnistuneessa lookissa on aina jotain vinksallaan. Esimerkiksi, ostin juuri täydelliset leveälahkeiset valkoiset kesähousut, sellaiset, jotka Lauren Huttonilla voisi olla yllään American Gigolossa. Rakastan ylipäätään kaikkea, mikä viittaa yhdysvaltalaisen yläluokan kesänviettotapoihin 30 vuotta sitten (punaiset kangastossut raidallisilla joustimilla, slipoverit, tennishameet, kevyesti lainehtivat, auringon vaalentamat polkkatukat), mutta jotta homma toimisi minun päälläni, se pitää rikkoa annoksella Bikini Killiä. Toisaalta yltäpäältä punk on ihan yhtä tylsää ja kliseistä.

+

Koko tyyliharrastamisen ydin mulle on juuri tämän "oikean väärän" paikantaminen ja toteuttaminen. Tyyli voi olla ulkopuolisen silmään pöhkö, mutta onpahan oma.

P on

Pariisi

Luin yksitoistavuotiaana ensimmäisen kerran Satu Waltarin Kahvila Mabillonin ja Ernest Hemingwayn Nuoruuteni Pariisin ("A Moveable Feast"), eikä pariisinikävä ole sen jälkeen helpottanut. Olen päässyt käymään mekassani aivan liian vähän, mutta joka hetki on ollut ikimuistoinen. Mm. se kun Mademoiselle Clouseau, mä ja poikaporukka mentiin katakombeihin syömään keksejä ja eksyttiin, ja se kun kompastelin taidegallerian kellarin portaissa ja join Basquiat-look-a-liken kanssa sampanjaa pullonsuusta.

Katumuotisivustoista pariisilaiskuvat pitävät silmissäni kauimmin pintansa. Ihailen sitä vaivattomuutta, millä ne pukevat ylleen viimeisimmät trendit ja ikuiset klassikkonsa. Kaupungin ilma on tulvillaan je ne sais quoi'ta, muistan, miten ranskalais-exäni nosti sekä leukansa että takin kaulukset pystyyn heti Charles de Gaullen kentälle laskeutumisen jälkeen. Garance Dorén blogista löytyy paras lukemani esitys tai analyysi pariisilaistyylin mystiikasta.

Pop
Luultavasti useimmin lukemani kirja (ja nyt puhutaan kymmenistä kerroista) viimeisen 20 vuoden ajalta on Andy Warholin 60-luvusta kertova POPismi. Enää en kykene karistamaan pop-"ajattelun" jälkiä, vaikka välillä haluaisinkin. Kyseenalaistan "syvällisyyden" automaattisesti, ja haluan edelleen tapetoida kämpän foliolla...

Q on

Quant, Mary

Mary sekä "keksi minihameen" että suunnitteli mun suosikkinuken, Daisyn, ihanimmat vaatteet. Daisy, tyttömäinen englantilainen baby doll -mekkoineen päihittää mun kirjoissa isotissisen amerikanbimbo-Barbien mennen tullen. Daisyn heppa ja koirakin olivat pilkulliset!

Quadrophenia
Viimeksi toissaviikolla naurettiin mun kaverin Marin kanssa yhdelle jampalle joka on niin modia (tai niin lontoonraetta), muttei tiennyt tätä elokuvaa. Katsokaa kaikki se viimeistään heti, ettei poppitädit joudu nolostumaan nuorison puolesta.

Nyt on liian kuuma muistella lisää, palataan asiaan.

Tyyliaakkoset senkun jatkuu.

H on

Haider Ackerman

Suhteellisen tuore, mutta sitäkin tulisempi ihastus. En saa tarpeekseni kuluvan talven harmaista poimutuksista ja nahka-asioista, ja kevät lupaa aina vaan parempaa.

(Kuvat alunperin style.com)

Harmaa

ja hopea. Harmaa on mulle valoisa, kaunis, luonteva ja salliva väri.

Hip Hop

eri elementteineen. Ja juu, tälläKIN alalla olen diletantti/ysärijumittaja pahinta laatua.

I on

i-D

Ensimmäinen ja yhä oleellisin moderni tyylilehti (The Face oli hyvä kilpailija niin kauan kuin jaksoi). Idarista katsottiin katutyyliä ennen katutyylisivustoja. Sieltä on peräisin mun vankka käsitys, että ainoa mahdollinen otsake muotijutulle on puolikryptinen lainaus (mieluiten Morrisseyn) laululyriikoista.

Indie

Brittiläisperäisen, kitaravetoisen mutta jotenkin edes vähän yllättävän muniinpuhaltelumusiikin lisäksi tämä on sellainen jonkinlainen kokonaisvaltainen asennoitumistapa, jonka huomaa parhaiten kun se puuttuu.

J on

japanilaisavantgarde

Tällä viittaan siihen 80-luvulta lähtien vaikuttanutta suunnittelija-aaltoa, jotka leikkaavat omituisesti, mutta toimivasti. Rei Kawakubo, Issey Miyake, Junya Watanabe, keitä niitä nyt onkaan. Onneksi tämä vaikutus näkyy taas vahvana, omaa silmääni viehättää vuosi vuodelta enemmän "tavallisen" siluetin haastavat jutut.
Japanilaishenkeä on Irja Leimun Pentikille suunnittelemassa välikausitakissanikin.

Jürgen Teller

ja Corinne Day ovat muokanneet vahvimmin käsitystäni siitä, millainen on kaunis (muoti)kuva.


K on

Kate Moss

Katen ja muiden waifien astuminen kuviin ja lavoille keskelle 80-90 -luvun vaihteen ylivoimaisen upeita supermalleja oli teinirimpulalle vapauttava kokemus. Katessa on kaikkien käänteiden jälkeen säilynyt jokin salaperäinen freesiys ja leikkimielisyys, niinkuin monessa muussakin mulle rakkaassa 70-luvun puolivälissä syntyneessä naisessa. Ihanimmillaan Kate on ollut i-D:n ja muiden brittilehtien sivuilla, Tellerin ja Dayn kuvaamana.

Karl Lagerfeld

Ylimielinen kusipää, joka tietää taiteesta, muodista, historiasta, ja uusimmasta musiikista kaiken, ja antaa sen näkyä kokoelmissaan. Rakastan. (Ja sedän haastattelut ovat parasta, "I hate short people" se kerran julisti i-D:ssä.)

Kengät

Niiden suhteen olen fanaattinen. Toisin kuin monen kenkäfriikiksi julistautujan mielestä, mulle määrä ei korvaa laatua. Olen ylpeä taidostani löytää kauniita ja mukavia (kulkevat AINA käsi kädessä) kenkiä kirppareiden pölyisimmistä nurkista.

Haaveilen yllättävän paljon Vivienne Westwoodin klassisista merirosvosaappaista, ja taidan tyytyäkin haaveilemaan, näistä en huoli kopioita enkä edes "inspiroituneita" versioita.

(kuva täältä)

Kingdom of Style

Kuten on tullut mainittua, palvon kuningatar Michelleä ja yritän ottaa oppia hänen DIY-asenteestaan ja kyvystä nähdä kirppisvaatteiden monet mahdollisuudet sekä ottaa trendit haltuun. Nyt inspaa tämä tapa käyttää porkkanapöksyjä:

(kuva KoS)

L on

Lautailu

Huolimatta siitä, etten pysy kunnialla minkäänlaisen laudan päällä, ihailen ja analysoin rulla-, laine- ja lumilautailijoiden eleganttia rentoutta näköjään loputtomiin. (Tärkeä Henkilö on tosin luvannut opettaa mut lumilautailemaan, tämä on siis testamenttini Suomen kansalle.)

(kuva jälleen kerran Epicly Later'dista pihnitty)

M

Miuccia Prada

Ei yksittäiset vaatekappaleet saati kassit, vaan älyllinen prosessi, jota pradamainen lähestyminen muotiin parhaimmillaan on. Miuccia tutkii teknologioita ja yhteiskunnallisia virtauksia pukeutumisen kautta, ja myy samalla aika helkkaristi. Lempilainaukseni on naisen vastaus kysymykseen, mistä muutaman vuoden takaisessa kokoelmassa oli kyse: "I'm tired of being so sweet. We women should go back to strength—and the sober side. Stop trying to appeal to everyone, and go out into the world."

Manic Street Preachers

Ennen vuotta 1996. Anarkistinen glam-punk-riikinkukkoilu. Sitäpaitsi Mänixien eli Mannareiden lyriikoista saa parhaat blogipostausten otsikot.

N on

Nahka

Ylittämätön materiaali kengissä, laukuissa ja näköjään myös housuissa!

Nahan tuotanto ei ole ongelmatonta - kuluttajana musta olis kivaa, jos valmistajat kertoisivat nahan alkuperän ja voisin varmistua siitä, että tuotantoeläintä on kohdeltu säällisesti. Onhan meillä vapaan kanan munia ja luomulihaa, ja moni valmistaja kertoo, mistä merinovillansa ovat hankkineet, tulevaisuudessa "eettinen" nahkatuotanto tulee varmaan nousemaan vahvemmin brändinrakennusaineeksi.

Missään tapauksessa öljypohjaisten korvikeainesten tuotanto ja tekonahan suosiminen EI ole "kind to animals", vaikkei siinä söpö karvainen pallero suoranaisesti nahkaansa joudukaan luovuttamaan.

Nico

Jääsfinksistä olen runoillut pitkäänkin, toteanpahan kuitenkin, että vuosi vuodelta viittaan kietoutunut, isoluinen, otsatukan alta kolkosti tuijottava olemus kiinnostaa enemmän. Onneksi en ole pakkomielteineni yksin, vaan lempisuunnittelijani vastaavat sesonki sesongin perään kysymykseen: "What Would Nico Wear?"

(Motorcycle Emptiness -video täällä)

Tyylikkään Musta tuntuu -blogin hauska ja fiksu Spots listasi Elämänsä aakkoset ja haastoi meikäläisen tekemään samoin. Tämä listaushan on tuttu jokaiselle Gloria-lehteä joskus tavanneelle, ja IMHO lehden parasta (ainoaa...) lukumateriaalia sen jonkun henkilön tyyliä esittelevän aukeaman ja Juha Vakkurin kirjapalstan lisäksi.

Koska mun blogi ei varsinaisesti käsittele mun "elämää", täältä pesee Sugar Kanen tyylielämän aakkoset, osa 1. (Sitäpaitsi mä vastaan yhteen aakkoseen aina välillä monta, ja vieläpä kuvin. Kattellaan sitten, KUN Gloria itse VIHDOIN tajuaa lähestyä mua niiden real life -aakkosten kanssa...)

A on

Aurinko
Auringonvalossa on siisteintä vuodenaikojen mukaan vaihtelu. Naapuritalon takaa kajastava talviaurinko esim. just nyt saa mut kaivamaan esiin jotain kylmään valoon sopivaa värikästä.

Ann Demeulemeester



Kun minä olin vielä nuorempi, viksu muotilehdistö vaahtosi Antwerp Six -nimellä tunnetusta suunnittelijajoukosta. Vaivihkaa minusta tuli vähän vanhempi, ja huomasin rakastuneeni Ann Demeulemeesterin sitkeään tyyliin - ei vähiten siksi, että Annilla ja mulla on nykyisellään samat päähänpinttymät eli esikuvat.

Demeulemeester-linjaa eivät trendit hetkauta, mutta toisinaan - kuten juuri nyt - trendipetterit ja -petterittäret imitoivat sitä. Kaiken goottivaluvan (tarkoitan nicomaista, velhomaista keskiaikaviitettä, en mitään viiden pennin lateksi-Morticia-viritelmiä), harsoisen ja revityn ryhdistävät järkyttävän hyvin leikatut jakut, liivit, housut ja bleiserit. Jos olis valtaa niinkuin on mieli menisin Annille takkikaupoille.

Onneksi varatonkin voi ottaa oppia kapealinjaisesta kerrostamisesta à la Demeulemeester:
(kuvat style.com)


(kevät 2009)

(kevät 2008)

(syksy-talvi 2006)

(kevät 2004)

(kevät 2003)

B on

bloggaaminen
Blogin pitämisen myötä hiljaisesta muotiharrastuksestani ja salaisista tyylipyrinnöistäni on tullut kommunikaatiota. Parasta!

britti-pop
Vietin 1990-lukuni (Tampereen yo-talolla) ääriuskovaisena, kuuskytlukuisasti pukeutuvana brittipopparina. Tämä tosiseikka on päivästä riippuen halvaannuttava trauma tai voimanlähde.

Boudicca
Muinaisen soturikuningattaren mukaan nimetyn muotimerkin TÄYTYY olla mieletön ja upea. Boudicca ei kaiketi tällä hetkellä esiinny muotiviikoilla, mutta onneksi niiden saitti on täynnä kaikkea inspiroivaa ihmeellistä. Kuten kuvia suttaavasta "taidehajusteesta": (Muinaiset brittisoturithan maalasivat kasvonsa sinisiksi)



C on

Chanel
 



D on

dekonstruktio

Tästäkin muotilehdistö kuhisi kevättalvella -92. Mun ja yhden Susan tulkinta aiheesta oli ilmaantua Tampereen yhteiskoulun lukiolle laamapaita nurin ja vähän saumoista purkautuneena. Viimeistelemättömyys ja vanhan innovatiivinen uusiokäyttö (tyyliin trenssistä hame) kiehtovat mua edelleen. (Saako muuten laamapaitoja enää mistään?)

Deborah Harry





Myös Debbie on naisia, jotka ns. löysivät itsensä ja soundinsa yli 30-vuotiaina...

Drugstore Cowboy

Parhaimman näköinen narkkariseitkyluku puvustettiin 1989.



E on

Edie

Nuorena tyttönä kaikista Warholin supertähdistä mua kiehtoi eniten Poor little rich girl Sedgwick, hiuksenikin olivat pitkään lyhyet ja platinaiset. Jean Shrimptonin elämäkerta Ediestä on edelleen kelpo luettavaa kuuskytluvusta ja/tai hulluista perheistä kiinnostuneille, Sienna Millerin Factory Girl -elokuvaa sen sijaan EN suosittele yhdellekään kaltaiselleni die hard -warholiaanille.



Älkäämme unohtako Grey Gardensin äiti-tytär-Edie-kaksikkoa hetkeksikään.



F on

farkut
Perslaakille suotuisan farmarimallin löytyminen on kultaakin kalliimpaa. Hyvät farkut ovat AINA tyylikkäämpi housuvalinta kuin keskivertonaistenvaatehtimon polyestersekotteiset "naistenhousut", minkä toivoisin koko kansan jo pikkuhiljaa sisäistävän.

Faithfull, Marianne

Selviytymistarina alaikäisestä poppiböönasta heroiinikauden jälkeen syvästi tulkitsevaksi diivaksi on inspiroiva, ja Mariannen omaelämäkerta - etenkin Mick-vaihe - hauskaa luettavaa. Mua kiehtoo just nyt Faithfullin 70-luku.



Unohdin A-kohdasta Anita Pallenbergin, niin laitetaan se nyt tähän...



G on

grunge

silkkimekko nyt vaan on kiinnostavampi yhdistettynä vaarin villatakkiin ja duunarisaappaisiin. Tai siihen ruutupaitaan.

Gudrunn Ensslin

RAF:in eka sukupolvi on "tutkimuskohteeni", Gudrun obsessioni. Älykkään ja raivokkaan naisen typistäminen gangsterin heilaksi ärsyttää. Tyyliin tämä liittyy sikäli, että muiden 60-luvun poliittisten liikehtijöiden tapaan "B-M jengi" pukeutui hyvin (elokuvissa voi käydä katsomassa lisää).

 

Osa 2 seuraa sitten kun muistan lisää.