(swim)suit issues

Saatatte muistaa, että ihastuin TAIKin Näytös10:n tarjonnasta erityisesti Elina Määttäsen töihin. Elle-lehtihän palkitsi Elinan kokoelman näytöksen parhaana. Viime vuoden näytöksellään Elina taas voitti CPH Visionin Designer’s Nest palkinnon. Rohkenen väittää, että hänestä kuullaan vielä. 

Elina lupautui kertomaan (swim)suit issuesin lukijoille vähän itsestään suunnittelijana. 

(Kolme ensimmäistä kuvaa Näytös9, loput Näytös10)

"Vaatteiden suunnittelussa minua kiinnostaa kaavalla leikittely ja materiaalien yhdistely. Silmääni miellyttävä siluetti on poikamaisen suora, ja runsaasti kerrostettu. Minulle ominaisia elemennttejä suunnittelussa on kietominen, epäsymmetria ja pintojen rakentaminen.

Rentous ja käytettävyys ovat minulle tärkeitä, haluan suunnitella vaatteita joita voi käyttää joka päivä. Tykkään tosi paljon viimeistelemättömästä lookista, että näyttää siltä kuin olisi juuri pyörähtänyt sängystä.

Työ- ja armeijavaatteet inspiroivat minua, rakastan niiden funktionaalista kauneutta. Olen aivan hulluna taskuihin, kiristysnauhoihin ja ajansaatossa pehmenneisiin materiaaleihin. Väreissä minua kiinnostaa sattumanvaraisuus. Auringossa haalistuneet tai pesukoneessa harmaantuneet värit ovat paljon mielenkiintoisempia kuin täydellisen oikeanvärinen sininen."

Kiitos Elina, lycka till (ja mistä näitä saa ostaa???)!

Kävin viime viikolla katsomassa TAIKin, eikun Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelman opiskelijoiden, Näytös 10:n. Ohjelmassa oli sekä maisteriksi tai kandidaatiksi valmistuvien että muiden opiskelijoiden muutaman asukokonaisuuden mallistoja.

Näytös oli taidekoulunäytösten taattuun tapaan epätasainen, ja osa opiskelijoista joko sortui "vanhan TAIKin" perisynteihin karmeista materiaalivalinnoista huonoon kaavoitukseen ja huolimattomaan työnjälkeen, tai sitten vain "tulkitsi vaikutteitaan" liian kirjaimellisesti (minäkin rakastan ysäri- Helmut Langia ja Ghesquièren ensimmäisiä Balenciaga-kokoelmia, mutta ne on tehty jo, huomattavasti taidokkaammin). Näytöksen huiput taas olivat minun silmääni tasokkaampia kuin koskaan aiemmin suomalaisissa vastaavissa.

Rohkenen väittää, että ansio on pitkälti koulutusohjelmavastaava, muotisuunnittelija Tuomas Laitisen, joka on tuonut TAIKiin kansainvälisen tasoista tekemisen meininkiä. Näytös ei ehkä hätkähdyttänyt uutuuksilla - mutta toisaalta, voiko mikään olla "uutta" vuonna 2010 - ja nykyisen näennäis-alternative-muodin kanonisoitu silhuetti repaleineen, grungeiluineen, kerroksineen, keitettyine villoineen vallitsi - mutta siinähän ei taas ole (swim)suit issues -kontekstissa mitään vikaa. 

Suosikeiksini nousivat 

a)näytöksen avannut Kaisa Inari Kinnunen, joka osaa leikata vartalonmukaisesti, liikkuvasti ja kauniisti (vähän niinkuin eräät A.D. ja R.O....)

...b) Dieselin palkitsema Essi Lehto, jonka printit itsessään ja etenkin yhdisteltyinä olivat yhtäaikaa hurmaavan herkkiä ja grungemaisen yllättäviä

...ja ennenkaikkea c)Elle-lehden näytöksen parhaana palkitsema Elina Määttänen, jonka kokoelma paitsi suodatti IHAN KAIKKI siistit vaikutteet, myös onnistui näyttämään omalta itseltään.

Elina on sitäpaitsi niin fiksu likka, että lukee (swim)suit issuesia! ONNITTELUT ja kiitos kutsusta! Käykää katsomassa kaikki Kalle Katailan näytöskuvat Ellen kuvagalleriasta. Lainasin tässä näkyvät pikkukuvat EllenMia Dillemuthin blogista ja Liisa Jokiselta.

Spotify-linkin takana laulava Jaakko Eino Kalevi muuten oli yksi näytöksen miesmalleista.

ps. Huomaatteko, miten helppoa on nyt tykätä (swim)suit issuesista! Ei muuta kun klikkailee facebook-liketys-linkkiä menemään. Spread the love.