Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

“One should either be a work of art or wear a work of art.” (Oscar Wilde)

Kommentointi arvossaan.

(taru piste torikka ät gmail piste com)

 

 

 

 

Kategoriat

(swim)suit issues

Big city, bright lights, cruel, cruel people.

Kuten arviolta kolme neljäsosaa muotiblogimaailmasta, olen innoissani Rad Houranin uudesta, "edullisemmasta" (kaikki on suhteellista...), uniseksikkäästä Rad by Rad Hourani -mallistosta. Nämä kuvat ovat The Fashionisto -blogista (jota muuten suosittelen miehille - myös meille, joiden sisällä elää vahva poika). Kuvaajan on toiminut Jak&Jil-blogin tyyppi, joka lienee oleellinen osa Radin possea.

Jos olisin mies, itkisin kun en kuitenkaan näyttäisi tältä!


Koska olen kuitenkin itseeni ihan tyytyväinen nainen, suodatin Hourani-maailmaa omaani, päätyen näyttämään jotakuinkin tältä - eli hyvin samalta kuin koko kesän muutenkin.


Uusia, syksyisempiä ja skarpimpia tuulia tässä edustavat kevätaleista hankkimani lempinilkkurini. (Hellepäivänäkin kestää umpikengissä, kun käyttää jalkatalkkia!)


(Toppi H&M, farkut leikattu, kengät Bullboxer, laukku Adex, liivi Zara, sormukset samat joka päivä)

Kaksi asiaa:

1. Tänne on saattanut eksyä uusia lukijoita Valon jutun jälkeen. Olkaa lämpimästi tervetulleita, ja muistakaa, että kaikkinainen (hyvätapainen) kommentointi ON sallittua, jopa toivottavaa! (Mulla on paranoidi olo, kun päivittäiset lukijamäärät ovat nousseet sadoilla, mutta kirjoittamaan vaivautuu lähinnä muutama kantaveikko. Ryhdy sinäkin kantaveikoksi!)

2. Rientäkää sankoin joukoin lukemaan uudehkoa, upeaa suomalaista The door in my wardrobe -blogia! Itse olen imenyt sieltä jo vaikka mitä innoitusta, ensimmäisenä työlistalle pääsevät tyllileggingsit. (Aion pukea ne nahkaisten häpäsyshortsieni alle heti kun viilenee!)

ps. Lisäilen blogikauppaan rompetta pitkin viikonloppua, on niiiiin luova olo!

They call me quiet, but I'm a riot.

(Swim)suit issuesista on juttua tänään ilmestyneessä Aamulehden Valo-liitteessä!


Hauskaa, että valtamediakin kiinnostuu muotipuheesta, edes vähitellen. Huomio tuli oikeaan aikaan, sillä tänään (tai ehkä huomenna) 'issues täyttää kunniakkaat kaksi vuotta!

Juhlistin etukäteen vähän tämännäköisenä.


(Purettu viskoosipaita, mudanvärinen toppi H&M, farkut More&More, sandaalit Bianco, nahkalaukku kirppis, vuosikertajakku Perry Ellis. Korut Laurase, Oxxo ja kirpputori.)

Bloginpitäjä keskittyy nyt ottamaan vastaan onnitteluja, pitkän iän toivotuksia, tolkutonta ylistystä ja osoitetiedusteluja shampanjalähetyksiä varten! Olkaapa hyvät.


Personality Crisis, you got it while it was hot. But now frustration and heartache is what you got.

Kohtasin tänään...

a) Leppoisia anarkisteja Pispalan Nykytaiteen keskuksessa.

b) Maria Stereon ja Anssi 8000:n Galleria Huoltamossa <3



Tampereella liikkujat, siellä tapahtumia järjestävät JA niistä kiinnostuneet huomio:

"Galleria Huoltamo toimii heinäkuun ajan projektitilana, jossa on mahdollista ilmoittaa omista nähtävyyksistä ja tapahtumista sekä löytää Tampereelta myös 168 metriä matalampia käyntikohteita. Näyttelyn ajan galleriassa on myös esillä viikoittain vaihtuva teosnähtävyys.

Kokoamme näyttelyn ajan tilaan paikallisten pientapahtumien julisteita. Tapahtumajulisteita yms. voi toimittaa Galleria Huoltamolle näyttelyn aikana tai lähettää jo aiemmin sähköpostitse. Tulostamme materiaalin esillepanoa varten."

(koko Info-pisteen lehdistötiedote täällä)

(Toispaikkakuntalaisille selvennettäköön, että Tampereen päättäjät ovat suuressa viisaudessaan julistaneet kuluneena keväänä ns. nollatoleranssin tapahtumajulisteenliimailijoita vastaan. "Lailllisia" julisteseiniä on harvassa, ei esim. pääväylä Hämeenkadun varrella.

Joitakin kaupunkilaisia kampanja toki miellyttää. Esim. Aamulehteä, tai ainakin sen Moro-liitettä, ja AL:n tekstaripalstan kommentaattoreita. Mua hihitytti hyvän tovin, kun luin Mustan Pispalan pressitiedotteen luonnehdinnan Suomen toiseksi suurimmalle sanomalehdelle: "porvarin hätähuuto".)


(Näköjään mulla on joka perjantai kaupunkitaideperjantai, mikäs sen mukavampaa!

c) Itseni.





(Tulin heti rikkoneeksi pukeutumissääntöjäni yhdistämällä omakaatumiin Leen lempifarkkuihini Menkkahaukan valmiiksihajotetun t-paidan, mutta onneksi liivi toi edes vähän rotia tähän kaaokseen. Lumin Supermarket-laukkua on aina vaan pakko kehua, sinne mahtuu elämä ja teokset, mutta se ei paina kuin synti.)


The coastal town that they forgot to bomb down, Armageddon, come, Armageddon come.

Kyl määki Turuus löytöjä tein. Hartaasti etsimäni, "Demeulemeester-inspiroitunut" elikkäs pirun suora kopio liiviksi löytyi vihdoin Zaran alesta. Rakastan sitä luultavasti vielä enemmän, kun saan kiinnitettyä hakasen pitämään etumusta tarvittaessa kiinni.

Ja joo, liivinhutjakkeen pintakerros on polyesteriä, mutta vuori onneksi liukasta viskoosia. Vaatekappale tuntuu yllä lupaavan jämptiltä (kuten tuli todettua, itse en ole kovin jämpti, siksikin tarvitsen sellaisia vaatteita). Tämä tekee kulahtaneiden t-paitojen ja shortsien yhdistelmistäkin Asuja, puhumattakaan haaremihousuvirityksistä.


(Aamulehti, tuo eittämättä johtava tyylijulkaisu, ennätti muuten haukkua tänään haaremihousut alimpaan vaippapöksyhelvettiin. Mä jaksan suuresti ihmetellä, miksi muoti ja tyyli on edelleen sanomalehdistölle Suomessa niin toisarvoinen asia - ja puhun nyt siis ns. laatulehdistä, iltapäivälehdistölle mulla ei oo aikaa eikä intressiä - jotka voi toisella kädellä hoitaa kesäharjoittelija tai esim. kuka vaan nainen. Tai muotikoordinaattori Johanna Salovaara. Tätä menoa me ei ikinä saada omaa Suzy Menkesiä tai Hilary Alexanderia tai ketään muutakaan jota voisi verrata parhaisiin (britti)sanomalehdistön muotikirjoittajiin, joiden lahjomaton, kriittinen silmä ja värikäs kieli vaikuttavat paitsi suunnittelijoiden uraan ja trendien väkevyyteen, myös yleisesti muotikeskustelun ja -tietoisuuden tasoon. Ja ei, en näe Hesarin Sami Sykön muotiblogia kovinkaan valoisana esimerkkinä yhtään mistään. Mikä kohu siitä syntyisikään, jos talousasioista tai urheilusta kirjoitettaisiin vastaavalla "asiantuntemuksella" tasavallan suurimmissa medioissa.)


Turun matkalla poikkesimme myös Humppilan Marimekko-myymälässä (äidin kanssa matkaillessa ensimmäinen sääntö on poiketa jokaikiseen MM-myymälään), josta nappasin haaviini mielettömän kauniin, vähän valkoisella taitetun - ja siksi päivettyneelle iholle niin suotuisan - Ritva Fallan suunnitteleman keltaisen asetaattipaidan. (Lueskelin näistä kuiduista, asetaatti on viskoosin tavoin sellunkeitosta ylijäävästä möhnästä valmistettu muuntokuitu, tuntuu viileältä ja "silkkiseltä yllä", rypistyy tosin herkästi.) Tämä menee naimisiin mun kaikkien sinisten farkkujen ja farkkushortsien kanssa, ja entäs niiden diskokenkien! Puhumattakaan valkoisista leveälahkeisista housuista, tämä yhdistettynä niihin kanavoi selvästi Lauren Huttonia levykaupassa American gigolo -elokuvassa.


Huolellisempi Turun reissu - jolloin lupaan hengata kaikissa mainostamissanne juottoloissa, ahmia kaffee ja pullaa, luuhata lisää Blankossa (joka ihanalla tavalla oli säilyttänyt 90-luvun ilmeensä!) ja ennenkaikkea hiippailla niihin kivoihin pikkuputiikkeihin ja gallerioihin - luvassa muutaman viikonlopun kuluttua...


(kuva Turku Modern -sivustolta)

(Poikkeuksellisesti en linkkaa videota, kai nyt jengi jo tässä vaiheessa osaa laulaa Mozzerin parhaimman ulkoakin...)