Isn't it, isn't it strange, oh things do change, oh they don't change at all.
Aurinkoiselle ikkunalle ripustamani pyykki innosti kuvaamaan, yhdenlaista kotitarve-Kaarina Kaikkosta ehkä. Omistan tasan yhden valkoisen t-paidan, kuvan yllättävän hyvän Henkkamaukan. Pitsitoppi jonkun berliiniläisen kierrätys-labelin, Duplo!-paita rakas ja ihan itse kustomoitu.
Valkoisten paitojen alta löytyy yllättäviä väriläikkiä, samoin kirjahyllystä, aikojen kuluessa kirppareilta löytyneistä posliini- ja metallipurkeista ja vaatekaapin silkkivaatteista. 70-luvun Arabian voirasiasta pilkottava kummilapsen Saksasta lähettämä Yves Klein -postikortti on juuri nyt tärkeltä tuntuvaa pinkkiä.
Sohvan värilliset tyynytkin äitini on ommellut loppuunkäytetyistä 60-luvun raakasilkkimekoista. Kuuman pinkit Kaivo-verhot ovat vanhaa, hyvää Marimekkoa.
Olen elänyt lämpöisern alkukesän luotettavissa silkkiasioissa. Jalassani on yleensä Ril'sin viime vuoden malliston alesta poimitut mustat haaremihousut. Ne eivät suostuneet kuvaan, mutta paidat pääsivät hetkeksi seinälle.
Järvi Silkin Järvi muodin purppurainen (en suostu sanomaan "violetti") t-paita on uusin silkkihankintani Hakaniemen UFFista. Huomasin mm. ikityylikkäiden Kamichan ja Sissin harrastavan näitä myös. Tietääkö kukaan, toimiiko pulju yhä ja missä näitä myydään uutena? Kiitos lukijalle, näitä pitää siis metsästää (aavistuksen pelottavista) Silkki Centereistä. Näiden silkki on ihanan paksua ja värit meheviä, parasta Suomesta. (Tarkka havaitsee, että keittiön toinen Aarikka-purtilo on tismalleen samansävyinen, sinisellä kannella ja kiehkuralla. Olen säilyttänyt siinä kahvia noin viimeiset 17 vuotta.)
Samanmallisessa merkittömässä sinisessä paidassa on kaunis kaulus. Tämä on löytö joltakin vanhempieni loputtomalta kirppisturneelta.
Ril'sin hihattoman topin ostin muistaakseni alennusrekistä syksyllä 2008, se on ollut kovassa käytössä, mutta mielestäni haalistunut kauniisti epämustaksi.
Pliseeratun topin kanssa vaatekaapin eniten käytetyn kesäpaidan sijasta kisaa Ann Taylorin tummansininen paitapusero. Kuten rypyistä näkyy, pidän sitä tällä hetkellä useimmiten vyötäröltä solmittuna. Onneksi silkki oikenee melkein itsestään käyttöjen välillä.
Toinen tummansininen suosikki on Stockmann Silkin "paitajakku", joka tuo mielestäni olemukseeni jotain ihanan karua, munkkimaista.
Samaa fiilistä on Cheap Mondayn puuvilla-silkkipaidassa, jota en kuitenkaan ikinä muista käyttää. Pitäisi, se kuultaa kauniisti aavistuksen läpi. Tässä oli alunperin valtaisa huivikaulus, johon menetin hermoni. "Tällä kaudella minua inspiroi eniten luostarimainen ankaruus."
Pitkähihaiset, ohuet silkkipaidat ovat paras valinta kaupunkishortsien seuraan, ainakin Aikuiselle Naiselle. Lempparini on tämä muistaakseni alunperin Stockman Silkin laatikkomainen aluspaita - äiti muokkasi hurjan pienesta pääntiestä kauniin, ison O:n. Nappi jäi niskapuolelle.
Kallion jo legendaarinen puistokirppis järjestetään parin viikon päästä uudelleen. Toivottavasti sieltä tekee lisää silkkilöytöjä - Tämä jättipaita maksoi pari euroa, ja saattaa joutua hihoihin kohdistuvien leikkuutoimenpiteiden kohteeksi. Tai sitten sekin vaan solmitaan.
Samalta kirpputorilta nappasin myös ainoan tällä hetkellä käyttämäni puuvillapaidan. Benetton on aina osannut värit ja näköjään myös kukat.
Ajattelin ensin värjätä nämä pitkät ja väljät housut mustaksi, mutta huomasin kotitoimistopäivieni laadun ja mielialan parantuvan 78 %, kun asetun tietokoneen äärelle mansikanpunaisissa, yhtäaikaa lämpimissä ja viileänä pitävissä silkkihousuissa. Ylellistä arkipäivää, kirjaimellisesti. Hintaan yksi euro.
Värien lisäksi olen vähän rakastunut Devendra Banhartiin (jos "vähän" on sellaista, että suunnittelee yötä myöten kosintakirjeen kirjoittamista). Hippi on todentotta hipille hippi. Hey Miss Cane on sitäpaitsi melkein nimikkobiisini.
|
9 kommenttia
|
