(swim)suit issues

 Ilmeisesti minäkin alan virittäytyä syystunnelmiin. Tai ainakin helteiden hellitettyä jaksaa taas touhuta - kuten kaupan puolelta huomaatte, olen siivonnut nurkkia ja repinyt nuttuja. Kengätkin sain jo sortteerattua.

 Valitin, ettei minulla ole laukkuja. Käyttökelpoisia ei juuri olekaan, mutta silti eteisen vaatepuu, jonka oksille muuton aikana latasin kassit, huivit, vyöt ja semmoiset ajatellen, että kyllä mää noi kohta käyn läpi, huojui aina ohi kävellessä. Nyt hyödynsin muista syistä kertyneen raivoenergian, heitin ne kaikkein risaisimmat pikkutyttölaukut mäjelle, laitoin osan haalimistani viime vuosikymmenten laukuista kirppikselle, ja loput asettelin puulle edes vähän fiksummin.

Nämä siellä roikkuvat:

Ainoa käyttämäni pikkulaukku*, mokkanahkaa. Äidin kirpputorilöytö, hihnan saa poiskin. Pelastanut monet illat. Ansaitsisi rinnalleen jonkun jälkimodernin pelin - ehkäpä sen Lumin syysmalliston superpelkistetyn... Haluaisin myös jonkun tosi, tosi pikkuisen, hihnan päässä roikkuvan laukun.

Perintökalut - mummoni oli nahkatilkkulaukkujen perään, toisen häneltä perimäni ja miltei loppuun käyttämäni siirsin käsitöiden säilytyskassiksi. Tälle ruskealle tuli paljon käyttöä kuluneena kesänä. Pikkuinen 70-luvun olkalaukku taas muistuttaa rakkaan edesmenneen kummitätini villistä nuoruudesta - ja omastanikin. Tätä en enää käytä, mutten ikinä voi heittää pois.

"Krokolaukku" viehättää taas kulmikkuudellaan ja anonyymiydellään, mulla oli 90-luvun lopulla ihan samanmoinen.  Ruskeaa "koululaukkua" olen esitellyt täällä usein - ja joka kerta vannonut korjauttavani ihan kohta tuon hihnan. Ehkä jo tänä syksynä? Malli ja väri tuntuu joka syksy yhtä ajankohtaiselta.

Lumin XXL Super Market Bag on ollut ainutlaatuisen venymiskykynsä ansiosta tämän vuoden todellinen työmyyrä. Jottemme vallan kyllästyisi toisiimme, lepuutan sitä nyt jonkin aikaa. 

Adax-merkkinen, ikäänkuin vahamaista nahkaa oleva kassi on ehkä näistä kaikista tärkein, siinä on sopiva annos tylyä funktionalismia materiaalin pehmentäessä vaikutelmaa. Tällä jaksaa kantaa mitä vaan. Ainoa miinus on vetoketjun puuttuminen - räntäsateita odotellessa voisin näiltäkin osin konsultoida suutaria.

Näin julkisesti ilmoitan myös, että OLEN IHASTUNUT PARIIN MERKKILAUKKUUN! Stella esitteli Olivian nettisivuilla Ann Demeulemeesterin repun. Vielä sitäkin enemmän mua viehättää toinen 'meulemeester, Luisa Via Roman niin ikään myymä ihan tommonen tavallinen kassi. Onko minusta sukeutumassa sittenkin laatulaukkujen ystävä - vaiko pelkkä label whore? Jää nähtäväksi.

* Osaako joku neuvoa, miten kermanvärisestä nahasta saa kulumat pois? Kokeilenko pyyhekumia, marseille-saippuaa, valjasrasvaa, vaiko Fairya? Ja haluaako joku puhdistuksen jälkeen söpöllä rimpsulla varustetun vintaaazsh-laukun itselleen?

Alkusyksyn paras traditio yökävelyjen ja naapurin omenoiden varastamisen jälkeen: The Verven ympärivuorokautinen kuuntelu.

Olen ollut aika hiljaa syysvaatetusvisioistani - ellei runolliseksi tarkoittamaani tarvitsen siivet -puuskahdusta lueta.

Innostusta minulla kyllä riittää, rakastan edelleen jerseykerroksia, nahkaa ja mokkaa, harmaata, ruskeaa, mudan sävyjä, voimakkaita olkapäitä ja uljaasti laskeutuvia linjoja. Haluan yhä olla pehmeänkova kaupunkisoturikuningatar - aivan kuten viime vuonna julistin.

Nyt vaan on niin hassusti, että en tarvitse, en oikeastaan edes halua mitään uutta. Ilmeisesti tosiaankin olen kuluneen vuoden aikana löytänyt itseni tai ainakin tyylini. Kuten jo ensimmäisessä postauksessani sanoin, haluan joka vuosi näyttää Nicolta Marble Index -levyn kannessa - ja samalla ajankohtaiselta, omalta itseltäni. Viime aikoina olen onnistunut haalimaan varastoihini kaikkea sellaista, joiden avulla se onnistuu. (Monilla on minusta kuva ostoskielteisenä ihmisenä, todellisuudessa en ole koskaan hankkinut niin paljoa vaatteita kuin kuluneen vuoden aikana. Yhtään täyshintaista vaatetta en ole tosin tainnut ostaa, miksi pitäisi?)

Oman muistini virkistykseksi kokosin kasan kuvia vaatteista, joissa tulen tämän syksyn elämään. Toki olen avoin uusille ideoille - kaipaan esimerkiksi kaikkea jännittävää legwearia hämähäkinverkkosukkahousuista tyllileggingseihin, mutta näihin voin nojautua, näihin on ihana nojautua! Aion nauttia materiaaleista, kokeilla yhdistelmillä - harmaat mokkahousut mustissa saappaissa, mustat nahkahousut kuluneen ruskeissa, kävelyyn tehdyissä bootseissa - miksi ei. Moni muukin tuntuu innostuneen vihdoin pussittavista housuista - otan kesästä mukaan satiiniset haaremihousut, vuorottelen niitä Marimekon ratsastusmallisten samettihousujen ja kirpparilöytöjen kanssa.

Herrainkorkkarit ja nilkkamittaiset, korkeakorkoiset mokkasaapikkaat tuovat terävyyttä askeliini tänäkin syksynä. Onneksi muistin käyttää molemmat mustat saappaani, matalammat Dibat ja törkeämmät latviantuliaiset suutarilla ennen kesävarastointia.

Alkusyksyn juoksen valkoisessa nahkatakissa, villakangastakkina odottaa Karl Lagerfeldin H&M-sarjan sopivan miehekäs kasmir-sekoitetakki. Jos jotain kaipaan, niin edelleen armeijan maihinnousutakkia - mutta ensi kertaa voin astella syksyyn lierihatussa.

Arolan perintöponchon aika on taas.

Zaran pitkät ja kapeat merino- ja silkki-puuvillaneuletakit pelastavat, kuten saman lafkan pitkäksi ja kapeaksi tekevä liivikin. (Valitettavasti kuvan ruskeat vahapintaiset housut tuhoutuivat itsekseen - niille toivon löytäväni seuraajat. Laukku ja Selectedin ihanat t-paidat pitävät pintansa, samoin äidin aarteista löytynyt ihmeellinen kaulakoru.)

Harteikkaampiin hetkiin hyödynnän vintage-vakosamettijakkuani, Zaran beigeä jakkua, ja Gina Tricot'n pitsibomberia. En unohda purettuja paitoja kesälaatikoihin. Myös Tiger of Swedenin pellavaneuleen hauraus viehättää. Aion jatkaa purkukokeiluja vanhoilla neuleilla.

Jokainen taitaa tarvita hyvät mustat pillihousut - minulla on Marellan fiinimmät ja Lindexin rennommin roikkuvat. Farkuissa löytyy, perussinisiä kapeita ja poikaystäviä.

Shortsit jatkavat syyskauteenkin - ainakin ruskeat nahkaiset. Niin myös Filippa K:n läpikultava neule.

Toiset jatkavat kesäisten kukkamekkojensa kautta jouluun saakka - minä yhdistän satiinihaalarin neuleisiin ja paksuihin sukkahousuihin. Kukkahousut toimivat syyskeleilläkin ronskien saappaiden kanssa - ja sen nahkatakin kanssa pitkä, harmaa ysärihame toimii syksylläkin.

Muodikas circle scarf muuten tehdään kieputtamalla vanha pari kertaa kaulan ympäri ja ompelemalla päät yhteen.

Mitä kaikkea ihanaa teidän kaapeissanne odottaa syksyä? Muistakaahan, että julkaisen mielelläni myös lukijoiden kuvia, asukokonaisuuksista ja omista aarteista!

Ei (syys)tyyliä ilman Iggy & the Stoogesia.

Kuten arviolta kolme neljäsosaa muotiblogimaailmasta, olen innoissani Rad Houranin uudesta, "edullisemmasta" (kaikki on suhteellista...), uniseksikkäästä Rad by Rad Hourani -mallistosta. Nämä kuvat ovat The Fashionisto -blogista (jota muuten suosittelen miehille - myös meille, joiden sisällä elää vahva poika). Kuvaajan on toiminut Jak&Jil-blogin tyyppi, joka lienee oleellinen osa Radin possea.

Jos olisin mies, itkisin kun en kuitenkaan näyttäisi tältä!

Koska olen kuitenkin itseeni ihan tyytyväinen nainen, suodatin Hourani-maailmaa omaani, päätyen näyttämään jotakuinkin tältä - eli hyvin samalta kuin koko kesän muutenkin.

Uusia, syksyisempiä ja skarpimpia tuulia tässä edustavat kevätaleista hankkimani lempinilkkurini. (Hellepäivänäkin kestää umpikengissä, kun käyttää jalkatalkkia!)

(Toppi H&M, farkut leikattu, kengät Bullboxer, laukku Adex, liivi Zara, sormukset samat joka päivä)

Kaksi asiaa:

1. Tänne on saattanut eksyä uusia lukijoita Valon jutun jälkeen. Olkaa lämpimästi tervetulleita, ja muistakaa, että kaikkinainen (hyvätapainen) kommentointi ON sallittua, jopa toivottavaa! (Mulla on paranoidi olo, kun päivittäiset lukijamäärät ovat nousseet sadoilla, mutta kirjoittamaan vaivautuu lähinnä muutama kantaveikko. Ryhdy sinäkin kantaveikoksi!)

2. Rientäkää sankoin joukoin lukemaan uudehkoa, upeaa suomalaista The door in my wardrobe -blogia! Itse olen imenyt sieltä jo vaikka mitä innoitusta, ensimmäisenä työlistalle pääsevät tyllileggingsit. (Aion pukea ne nahkaisten häpäsyshortsieni alle heti kun viilenee!)

ps. Lisäilen blogikauppaan rompetta pitkin viikonloppua, on niiiiin luova olo!

Tänään pukeutumiseni oli malliesimerkki siitä, miten vaikeaa helppo joskus on.

Kuten kaikkialla ja aina hoen, rakastan loppukesää, jolloin ruskettuneisiin sääriin voi hyvällä omallatunnolla vetää nahkavuoriset saappaat. Nämä keväiset kirpparilöydöt ovat odottaneet tähtihetkeään, onneksi Stellan yhdistelmä farkkushortseja, liiviä ja Acnen saappaita muistutti, miten pitää mennä. Minun saappaani eivät ulotu polviin, mutta niiden tukevilla koroilla kelpaa ailahtelevammankin itsetunnon keikkua. (Oikeastaan suunnittelin tänään ulkoiluttavani ihania "isikenkiäni", mutta henk.koht.matalapaineen uhatessa minä tarvitsen korkoa.)

Tänään musta ja skarpisti leikattu liivi näytti minun päälläni tunkkaiselta, ja muutenkin halusin pukeutua silkkiseen All Saints -ihanaani. Vaikeina (pukeutumis)päivinä huomaan turvautuvani yhä useammin harmaan ja ruskean välimaaston sävyihin - valkoiset tekevät minusta pelästyneen näköisen, musta wannabe-kovanaaman. (Kirkkaista väreistä ei edes puhuta.) Julistankin nyt, että muta on uusi musta.

Yritin twistata lookia haalean mustilla farkkushortseilla, mutta päädyin näyttämään tukkoiselta. Luojalle ja Tärk. Hlölle siis edelleen kiitos ihanan haaleista bad ass -farkkushortseista.

Omituista kyllä, tunsin kestäväni, suorastaan tarvitsevani lisäkorun uskollisten hopeasormusteni (kirppari ja Laurase) oheen. Tummanruskea vyö sai siirtyä pitkästä aikaa ranteeseen.

Harteista kapean, reisipituisen takin tai neuleen yhdistäminen minimittaan, saappaisiin ja ihoon on aina minun kirjoissani hommage à Anita Pallenberg. 

Kun vielä Anun usuttamana tajusin laittaa Rollareiden 1960-luvun sinkkukokoelman soimaan, päivä oli pelastettu.

Mick, Keef et al. elämänsä vedossa 1968:

Kirjakauppa-galleria Bukrassa on esillä hienoa graffitia, menkää sinne! Näyttely auki 30.7. asti.

Nykyajan taidetäti* katsoi parhaaksi yhdistää farkkushortsit nro. 6(tai 7?), pari harmaata toppia (=sportswear/casual osasto), Perry Ellis jakun (=räätälöinti), itsetekemät ja Margiela-inspiroituneet sandaalinvarret (avantgardee ja High Fashionii!). Yhteensä siis tosi Buffaloa! (Mainittakoon, että farkkujen takapuolessa on kaiken lisäksi erään lempimaalarini tussitöherrys! Ja sandaalinvarretkin pysyivät melko hyvin jalassa.)

* Mua on alkanut mietityttää tämä itsen kutsuminen tädiksi. Vaikka toisaalta kyseessä on usein halventavasti käytetyn "täti"-nimikkeen kunnianpalautus - ja eihän tässä tosiaan enää tyttöjä olla - niin onko tietyn ikäisen naisen "pakko" olla itseironisen itsevähättelevä "täti"? Entäs, jos kutsuisikin itseään vaikka ihan vaan... naiseksi?

Ennätin ihan vähän kierrellä Helsingin siisteimpiä liikkeitä, työhaastattelun jäljiltä mukavan hikisenä, hysteerisenä ja jakkuisena...

Helsinki 10:ssä pääsin lähemmäksi kotijumalieni Rick Owensin ja Ann Demeulemeesterin luomuksia kuin koskaan aiemmin. Molempien jutut, etenkin Annin tämän kevään hihattomat jakut elikkäs liivit, ovat juuri minun kropalleni leikattu ja juuri oikea keino, miten minä voisin näyttää minulta muunmuassa toimisto-olosuhteissa.

Maailman ihanin myyjäpoika ymmärsi liikuttunutta sovittelijaa, kiitos ihanasta elämyksestä! Mitään kuvia mä en tietenkään tajunnut ottaa, mutta onpahan mielessä selkeä säästökohde ekan kerran sitten seiskaluokan ponileirin.

Seuraavassa kohteessani Gaudetessa maailman ihanin Sara etsi sopivan kokoisen Alexander Wang -liivijakun (kuulostaa ihan maailman hirveimmältä vaatekappaleelta, kun sen kirjoittaa noin!!!!), ja jouduin myöntämään, että osaa sekin jätkä leikata ja ymmärtää detaljien päälle. Lisäkiitokset Gaudeteen vielä klassikko-Deppareiden soittamisesta!

Erottajan Beamissa jaksoin vielä innostua Martin Margiela 6 -kesäpöksyistä, ja kuvata niitä sekä varpaista rikkinäisiä naissukkiani salaa sovituskopissa... Mulla on hiukan kesähousuongelma: Rakastan haaremipöksyjä sun muita, mutta nyt kun niitä - lähinnä lörttöinä trikooversioina - pukkaa joka tuutista, alan kyllääntyä. Voisi olla fiksua sijoittaa tällaisiin klassisiin pyjama-lökäreihin, jotka tuntuisivat tuoreilta myös kesällä -10, ja siitä eteenpäin.

Muissakin elämäntyyli-liikkeissä ennätin pyörähtää - vastaanoton vaihdellessa perinteisestä ignoorauksesta ylenpalttisen avuliaaseen, molempi pahempi. Niissä oli paljon kaikkea värikästä ja nättiä, mä en ole kovin värikäs enkä nätti. Onneksi oli hyvää seuraa terassille.

Kaupoissa kiertely ilman ostotarkoituksia (lue: -mahdollisuuksia) on ainakin mulle ennenkaikkea selventävä kokemus: Mitä enemmän näen sellaista melko kivaa ja ihanaa, sitä vähemmän haluan - ne harvat identiteettini rakennuspalaset taas toimivat olemassaolevan puvustoni kanssa. Demeulemeester-kietomisjuttujen hienous on juurikin siinä, että niiden alle voi hyvin pukea Henkkamaukan (6,90 e, suosittelen) puuvilla-viskoositoppeja ja omat farkut, ja kokonaisuus näyttää yli 500 eurolta.

(Nykyään tuntuu olevan pakollista panostaa laatuun päivittäisissä ihokkaissa - mä etsin mieluummin hyväntuntuiset ja kestävät perus-alupaidat ketjukaupoista, ja havittelen sitten niiden päälle jotain älysiistiä ja hintavaa. Kukin tavallaan.)

Toisaalta makeita juttuja myyvissä liikkeissä pääsee sovittamaan pitkäaikaisia internethaaveitaan, kuten Aino Vainion I Know Why No -neulemekkoa Hundparkissa. Inspiroiduin myös samaisen merkin (tai jonkun muun, inspiroituminen tapahtui myöhään lauantai-iltana...) nahkakoruista, nyt tiedän mitä teen ruman nahkatakin lopulle...

Videobiisin motivaatio on tietysti meikäläisen yhä jatkuva media-laajentuminen, nyt laadukkaista jutuistani voi ja pitää nauttia myös Olivian verkossa.

Jipii, taas uusi päivä, jolloin voi käyttää farkkusortseja! Ja kauluria. Ja ikivanhaa Henkka-villakangastakkia. Ja samoja saappaita ja laukkua kuin koko talven!

Hyvästä lähdöstä tähän aamuun kiitän Top Billin' -poikia, joiden Vice-lehden pyynnöstä tekemää, tyyppien blogista löytyvä Bloc Party -miksausta olen tanssinut kahvittelun lomassa. Tehkää perässä!

(Pitkästä aikaa muistin puretun villapaitani)

Ulkona on jo valoisaa, harkitsen studioni siirtämistä hankeen.

Tänään olisi tarkoitus mm. selvittää, mitä ihanaa Fifth Avenue Shoe Repair -kamaa Tampereen Gallant Clothesiin on jo tullut!

Miksauksella soi mm. Delta 5:n MIND YOUR OWN BUSINESS:

Pimeän, mutta ihanan viikonlopun (fyysisenä seurana Tärk.Hlö, audiovisuaalisena Ola Rapace ja Goldfrapp, ks. video)jälkeen a) valoisan päivän överi "sliten och trasig" asu, b) TH:n YSL-poolo mairen toiveesta, c)viikon vaateprojekti ja d)hassu "hattu". Let's get physical, physical...

a)













Riehaannuin tummansinisen villapaidan kanssa hiukan lisää, sitten vielä yhdistin sen rikkikoheltamiini* farkkuihin (Lee, Norma, vanhat). Kengät O.I.S., koru NÄHTY.

*Olen vasta suunnittelemassa Vuoden parhaat vaatejutut -listaa, mutta jo nyt voin kertoa, että vuoden ygösinhokkitrendini on valmiiksi hajotetut bulkkituotefarkut, -teepaidat jne. Syystä että itse leikkeleminen on niin kivaa, ja itse kaadutut farkut ovat ainakin muistorikkaat... Huolisin toki Alexander Wangin tai muun vastaavan tahon pahoinpitelemät farmarihousut, mutten ketjukaupan vastaavia.

Ai niin, pari kuvaa syksyn luottolaukusta, äidin vanhasta Adexista. Ja mun kakluunista!





b)







Beige, 100% merinovillaneule YSL pour homme, Tampereen Bonus-kirppis, 4 euroa! Ihanan korkeaa poolokaulusta on vähän parsittu, ei tunnu missään.

c)



Nämä pitäisi leikellä (Midinettiä matkien, itseäni toistaen) (ANNA, minkä värinen sulle laitetaan?) (silitysraudankin voisi etsiä!)...



.. ja keksiä tälle Married to the Mob -t-paidalle vihdoin käyttöä. Missionani on edelleen saada kaikki vaatteet käyttöön, tai luopua niistä. Rakastan noita Warhol-henkisiä huulia, kuvaa violetimpi väri vaan askarruttaa.

d)







Sidoin Hermés-huivini luultavimmin Agathen innoittamana "turbaaniksi" eli pyykkimuijan päähuiviksi, otin tarpeettoman monta muikistelukuvaa - ja postasin ne sitten tänne. Eläköön halvat huvit ja itsekritiikistä luopuminen!

Täälläpäin ei ole viime aikoina paljon bloggarin omia asukuvia näkynyt, lähinnä valaistuspoliittisista syistä. Kirppari- ja äidin vaatekaappilöytöjä on kuitenkin pitkässä jonossa odottamassa esittelyä, joten päätin tarttua asiaan, vaikka sitten yleisessä vessassa ja tärisevin käsin...









Pippurikuosinen villakangastakki on kirpparilöytö (Kaunotar-tuote), jonka helmaa mutsi lyhensi ja hihoja pidensi. Luonnonvalokuvassa sävyt pääsevät oikeuksiinsa. Takki on väljä ja lämmin kuin mikä.

Melkoisen täydelliset ratsastussaappaan ja prätkäbootsin yhdistelmät löytyivät myös mutsin kätköistä, second handina ostetut käyttämättömät italialaiset, joissa voisin elää ja kävellä lopun ikääni.

Ronskia nahkaa on myös ennakkoperimäni laukku, merkkiä Adex. Tässä kulkee kaikki aiemmin mainitsemissani monissa rooleissani tarpeellinen, ja vähän enmmänkin. Tämän mallista kassia olen kytännyt mm. hintavilta ruotsalaisemrkeiltä, eipä tarvitse kytätä enää.

Villasekoitepoolo on Marimekon, siinä on napit niskassa, eivätkä ne sitten näy kuvassa. Paita on kummmiskin lämmin ja kaunis.

Vahingossa läiskikkääksi värjäämäni farkut ovat nyt näköjään kauheen muodikkaat, jee. Aciiiid.

Niille, jotka eivät löydä kirppiksiltä ja äitien kaapeista ihan kaikkea tarvitsemaansa, suosittelen lämpimästi vierailua Tampereen Ruåtsi-merkkitaivaassa, Gallant Clothes -vaatekaupassa Aleksis Kivenkadulla (siinä Finlaysonin alueen vieressä) (tai tuossa linkkaamassani verkkokaupassa).

Olen tainnut mainita liikkeen jo aiemminkin Koola Anna -ostoksen yhteydessä. Tänä syksynä valikoima tuntuu laajentuneen, ja oikeaan suuntaan: Dr. Denimin laadukkaan oloiset, vaan ei tyyriit (n. 60 euroa laaki) pillifarkut ainakin pääsevät tarkempaan syyniin, samoin sopuhintaiset Velourin klänningit. Kaikkein tarkimpaan syyniin kuitenkin pääsevät kokeilemani Tiger of Swedenin platformnilkkurit, voi veljet. Keväälle on luvassa vielä erittäin kiinostavia Fifth Avenue Shoe Repairin vaatteita!

Niin paljon kuin rakastankin rutista Tampereen rieputarjonnasta, tästä en löydä valittamista. Aplodit yrittäjille Jaakolle ja Anulle (kuvassa).

Pidettäiskös tytöt ja pojat (GC:llä on vähintään yhtä maukas valikoima miesten vaatteita) tässä kuussa perinteisen ja vähän höhlän Älä osta mitään -päivän sijasta/ohessa "En ostakaan viikottaista kertakäyttövaatetta ketjuliikkeestä, vaan tuen ostoksillani laadukkaampaa tuotantoa ja paikallisia yrittäjiä" -päivä? Kun jopa Tampereella alkaa olla ihan oikeasti kiinnostavia liikkeitä, ja nyt en todellakaan puhu Gina Tricotista...











Dirty Boots -videota ei olekaan katseltu melkein vuoteen!