Mitä itse et tiedä, sitä et tiedä.
Olen havainnut habitukseni - kuten elämänpiirini muutenkin - kallistuneen jotenkin entistäkin karumpaan ja kolkompaan suuntaan. Ei niinkään tyylikkääseen minimalismiin, vaan jotenkin nunnamaiseksi. Minkäs sille voi, laatikkomaisissa, väljissä vaatteissa, kutakuinkin ilman koruja ja asusteita on niin mukavaa ihmisen olla ja viilettää.
Väitän myös, että liikkeessä olemukseni on vähemmän muumimainen kuin pysäytetyssä kuvassa. Kerrottakoon kuvan ulkopuolelta, että mallina kaikkensa antava "hyvin köyhän miehen Lara Flynn Boyle" kärsi näitä otettaessa ja kärsii edelleen jumalattomasta silmätulehduksesta - Plastic Pony ja Siinai olivat kuitenkin loistavia, yhdelläkin silmällä tihrustaen.
Taustalla vilahtavaan mummilta perittyy kirjahyllyyn on kauniisti aseteltu oppineisuuteeni perusta: Lähinnä puhkiluettuja dekkareita, klassikkoromaaneja, obskuureja löytöjä, tyttö ja hevonen -kirjallisuutta, homopornoa ja S.C.U.M. Manifesto.
Yllä Chanelin jakku ja Ril'sin silkkihousut, alla papilliseen imagooni sopivan härski Dead Birds & Lionheart -potkupuku. Korkkarit mä vaihdoin sittemmin vintage-krokodiilibootseihini.
Huomenna pääsee äänestämään, jei!
|
4 kommenttia
|