Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

“One should either be a work of art or wear a work of art.” (Oscar Wilde)

Kommentointi arvossaan.

(taru piste torikka ät gmail piste com)

 

 

 

 

Kategoriat

(swim)suit issues

Her treats and times revolve, she's got problems to be solved

Tapahtui tänään chez Sugar Kane:

Puhelin soi: "Whooooaaaah! Whooooaaaah!", mistä SK tietää puhelun tulevan Tärkeältä Henkilöltä.

SK: Hei.
TH: Moooooiiiii!!!!!! Mitä kuuluuu!!!! Oon täällä puistossa, on tosi kivaa, kavereita, aurinkoa!!!! Ihana päivä!!!! Mitäs sä?!?!
SK: Vai niin. Minä olen kotona verhot kiinni ja kuuntelen ranteet auki -musiikkia.
TH: ??????
SK: Sovitin juuri bikineitä.

On siis tullut aika paneutua aiheeseen, josta blogini nimikin puhuu: Uima- ja rantapuvustus ja siitä aiheutuvat issuet.

Honey Junkie kirjoittikin jo ansiokkaaseen tapaansa suuremmalla etumuksella varustetun naisen vaikeudesta ostaa bikineitä. Halterneck on suuri kusetus, vähän niinkuin sekin muotitoimittajien väite, että empirelinjainen mekko sopii rintavalle naiselle. Eikä sovi, ellei ole kuudennella kuulla raskaana, tai halua ehdottomasti näyttää siltä.

Rintavuuskin on määrittelyjuttu. Minulla on leveät hartiat ja yläselkä, mutta varsinaisia hinkkejä tiskiin heitettäväksi vain c-kupillinen. Luulisi siis keskivertonaiselle löytyvän vaihtoehtoja?!?

No kun ei. Narubikineissä "kupit" ovat onnettomia lappusia, joista Aikuisen Naisen rinta suunnilleen plupsahtaa ulos, ja ohuet olkaimet hiertävät hartiat hajalle, elleivät sitten halterneckeinä kurista.



Kaarituellisissa liiveissä taas on järkiään TOPPAUKSET. En minä halua toppauksia! Mulla on jo fylliä omasta takaa!! Ja toisaalta, kunnolla tuetuissa liiveissä on vähän turhankin Hieno Rouva olo, sisäinen minäni kun on enemmän seiskytluvun virkatuissa bikineissä viihtyvä surffibööna.

Propsit kuitenkin tässä vaiheessa alusvaateketju Changelle siitä, että isoille tisseille tarkoitettuja liivejä mainostavat isotissiset naiset!

Uima-asuasiassa on kyllä kohdallani sellainenkin ongelma, että vaikka siis muuten olen virtaviivainen supernainen, vatsanahassa näkyy eletty elämä. Sille näylle ei välttämättä tahtoisi altistaa pieniä viattomia lapsia, eikä aivan nuoria miehiäkään...

Kokouikkari olisi kiva, vaikka tällainen:



(Kuvat American Apparel)

No. Ehkä tyydyn tänään kotona sovittelemaani toissavuotiseen perusbikinisettiin, ainakin sen hipster-alaosa on maan mainio, eikä rintsikka-tyylisessä yläosassakaan ole liikaa toppausta. Sitten painun maalle ottamaan salaa kuistilla aurinkoa mukanani Tärkeä Henkilö, joka miltei jo onnistui puhelimessa vakuuttamaan, ettei tässä mitään hätää ole. Jos hyvin käy, löytyy niin suojaisa ranta, että uimahabitukseksi riittää Ryan McGinleyn kuvaaman kaltainen:



ps. Mikä juttu tämä on, että kaikki - miespuolinen levykauppiasystäväni, Honey Junkien esittelemä Karoline ja minä itte - yhtäaikaa haluavat ja tarvitsevat kuluneen ja ISON Nirvana-teepaidan? Omaani käyttäisin ruskean nahkahameen, gladiaattoreiden ja ruskettuneiden säärten kanssa.




(Kuva Chidi Achara via Fashion Flash)

Oh baby, what you've done to me, you make me feel so good inside

Bloggaajat ovat näköjään puhisseet American Apparelinpuolesta ja vastaan. Minä lienen Terry Richardsonin, Vice-lehden, Larry "Kids" Clarkin ja ah niin ironisen ysikytluvun pilaama, kun en yhtään osaa vetää noista teiniporno-paniikkikohtauksia. Jos minulta kysytään, paljon nuorisoa (lue:lapsia) turmelevampia ovat överiphotoshopatut ja aikuisiksi tällätyt viisitoistavuotiaat mainostamassa topattuja rintsikoita kuin naturellit viisitoistavuotiaat kikattelemassa teepaita kainaloihin vedettynä.

Koska yksi kuva kuitenkin kertoo jada jada, laitetaan tähän lopuksi peräti kolme sukupuolineutraalia tissi- ja pyllykuvaa lempikuvaajaltani Ryan McGinleyltä. (Herran nettisivu jumittaa, joten kaksi ekaa courtesy of Patrick O'Dell, viimeinen Mc Ginleyn sivuilta pihnitty näyttelymainos.)







ps. Ryanin valokuvaustyylin lisäksi arvostan miehen pukeutumistyyliä, katsokaa ja matkikaa!




Kuvat Vice Magazine

pps. Koska just nyt en pääse NYCiin näyttelyihin, menen Huoltamolle ihmettelemään Kalle Mustosen näitä:

mainonnasta,