Justinen jätkäfarkku-look potkaisi vielä kovemmin kuin Line-Upin intro jo miltei viisitoista vuotta sitten, tätä yritettiin täysiä tehdä perässä. (Justine-heitto sopi mahtavasti kaverilleni Vipsulle!) Valitettavasti mulla ei ole tallella yksiäkään 501:siä tuolta ajalta, ja muutenkin mun Elastica-vaihe taisi painottua Donna Matthews -dekadenssin imitoimiseen...
Justine Frischmann on tyyppinäkin edelleen superkiinnostava ja vähän mystinen - aikanaanhan se jätti arkkitehtiopinnot soittaakseen Suedessa, 90-luvun puolivälin Justine oli brittipopin kuningasparin jännempi puolisko, ja vähän kadonneiden vuosien jälkeen La Frischmann on ehtinyt mm. tekemään biisejä kämppiksensä M.I.A:n Arular-levylle (!), juontamaan arkkitehtuuriohjelmaa telkkarissa, ja muuttamaan Coloradoon (!!) johonkin ihmeyhteisöön opiskelemaan taidetta ja psykaa. Kerrankin julkkis, johon mä pystyn jollain tasolla samastumaan!
Connection-videon Elastica on parhaimman näköinen bändi ikinä (eikä noi nakupelletkään ole suoranaisesti vastenmielisiä).
Henk. koht. en pysty kovin nopeasti keksimään mitään ihanampaa tekemistä synkkänä ja myrskyisenä pyhäinpäivänaattoiltana kuin hipistellä alennushintaisiaDead Birds & Lionheart -mekkoja drinkkilasi kädessä, pystyttekö te?!
(Nuoren ja notkean Brett Andersonin väijyminen toki on hyvällä kakkossijalla...)
Saatatte muistaa toukokuisen rakkaudentunnustukseniDead Birds and Lionheart -vaatemerkille. Rakkauteni merkin dramaattisiin leikkauksiin, upeisiin kankaisiin, huoliteltuun työnjälkeen ja ihmeitätekevään mitoitukseen on vain syventynyt jokaisella Super Mukavaan suuntautuneella hipellyskerralla, joten onneni oli ns. täysi, kun merkin suunnittelija Maria kutsui tutustumaan naisten omaan liikkeeseen/showroomiin Tampereen Satakunnankadulle.
Kävin eka kerran Laws of L1ght -liikkeessä blogini vakikommentaattorin, ihanaisen Annan kanssa lauantaina, ja olimme välittömästi myytyjä. Eilispäivän kulutinkin liikkeessä sitten miltei kokonaan Marian kanssa jutellen, kiitos vielä! Dead Birdsin ja "teepaitamerkkinsä" Wham Bam TuMin lisäksi Anni ja Maria myyvät kreikkalaista katerinaleksandrakia ja ranskalaista Ame Soeur by Taschenia, joiden vaatteissa on samaa oivaltavuutta leikkauksissa ja yksinkertaista dramaattisuutta (Hei pikkujoulupukki: TARVITSEN katerinaleksandrikin vetoketjulahkeiset paljettihousut, ks. kuvat...).
DB&LH:han ei tee mitään kliseistä pikkukivaa kotikutoista hilipatiheijjaa suomimuotia ja trendirelettä, vaan veistoksellisia JA funktionaalisia vaatekaapin tukipylväitä: Niitä aarteita, joiden ylle pukeminen tekee aina onnelliseksi (ja siitähän pukeutumisessa pitäisi olla kyse).
Jos ihastelet vaikka Balenciagan, Balmainin, Boudiccan ja Sophia Kokosolakin linjoja, niin tervetuloa Tampereelle! Naisten työhuone on liikkeen yhteydessä, ja huolellinen käsityönjälki todella näkyy luksusluokan kankaista saumojen viimeistelyyn. (Verrattuna moneen lehdistössä hehkutettuunkin suomalaismerkkiin DB&LH:n kankaiden ja ompelun jälki on kyllä ihan omaa luokkaansa, ei olla vaan vedetty saumurilla sinnepäin... Tällä tavallahan vaatteet PITÄISI valmistaa. EI MILLÄÄN PAHALLA, muttei kyllä hyvälläkään niille muille suomimerkeille...) Leikkauksiinsa ja laatuunsa nähden Dead Birds & Lionheartin vaatteet eivät sitten olekaan kalliita - varsinkaan, kun upeasti leikattu mekko kestää juhlasta juhlaan ilman asustehärpellystä, vain riittävän korskeat kengät tarvitaan. (Muutamien satasten hintojen päivittelijöille suosittelen sovitus- ja hiplauskierrosta meillä ja maailmalla: Jopa Intternet-kaupoissa vastaavantasoiset asut maksavat tonneja, ei satasia. Niin ja mainitsinko jo yksilöllisyyden? Ja sen, että naiset ovat enemmän kuin halukkaita muokkaamaan vaatteita ostajan mittojen mukaan.)Support your local designer AND dealer, hitto vie.
Mulla olisi kauheasti sanottavaa vielä näistä ihanuuksista, ja koko Dead Birds -maailmasta, mutta jos nyt katsotte eka nämä kuvat ja menette sitten itse tutustumaan - nämä vaatteet heräävät eloon päälle puettuna. Laws of L1ght -showroomiin on sitäpaitsi suunnitteilla kaikkea kivaa häppeningiä aiempien mallistojen penkojaisista taidenäyttelyavajaisiin, eli hyviä bileitä vaatekaupassa, mikä voisi olla mukavampaa!!!
Päivän biisi ja Brettin poskipäät on omistettu Marialle - nainen, joka ymmärtää muunmuassa Wallanderin, brittiläisen androgynian ja Sueden Neilin päälle niin syvällisesti, ei voi suunnitella tylsiä vaatteitakaan!
Jos olisin mies, tyylissäni heijastuisivat ihan samat ylipitkän nuoruuteni varrella kerätyt alakulttuuri- ja musiikkijumitukset kuin nytkin. Olisin yrittänyt vuoronperään näyttää Brettiltä, Jarvikselta, Richardilta ja Kurtilta.
(Kuvat googlattu)
Jos olisin mies, olisin poikana (viimeistään siellä taidelukiossa) hankkiutunut innokkaasti niihin piireihin, joista äiti varoitteli. Niiltä ajoilta olisi tähän ikään periytynyt rento skedevaarityyli, rikkoutuneet polvilumpiot ja innostus katutaiteen tekemiseen.
Jos olisin mies, tulisin jo toimeen sen asian kanssa, että olisin mies eikä poika enää.
Olisin melkein yhtä cool kuin tuttavani Topi, Aki ja Kärä.
Jos olisin mies, toivoisin osaavani kanavoida Morrissey-pinttymiäni yhtä tyylikkäästi kuin Ryan McGinley. Oikeastaan haluaisin omia kokonaan Ryanin tyylin, siinä näkyvät niin High Fashion -kuin modivaikutteet.
Jos olisin mies, käyttäisin lähinnä skeittitossuja ja maihareita. Jos olisin mies, olisin tähän ikään mennessä kasvattanut PELKÄT jo useaan otteeseen, mutten ikinä mitään tyhmää kokopartaa.
Jos olisin mies, kiittäisin vanhempiani geeniperimästä joka sallisi pitkän ja paksun, punaruskean tukan kasvattamisen ja nutturalla pitämisen tässä korkeassa iässä (itse asiassa, mun tukkani on jo nyt saman värinen ja mallinen kuin poikaystävälläni, hmm).
Jos olisin mies, innostuisin urbaani soturi -teemasta tämänAltamiran pojan tapaan. Laittaisin ainakin huivin kaulaan ja puntit ruttuun. Haaveilisin kasvavani isona Rick Owensiksi ja uskaltautuvani korkosaappaisiin.
Jos olisin mies, haluaisin olla nainen voidakseni leikata otsatukan ja ollakseni vähän niinkuin Leslie Feist (tai sit haluisin sellaisen naisen...).
Edit: Ihan unohtu jatkohaastaa, eli kertokaapa ainakin Alinea, Anu, Aurora, Bambi ja Silver, miten pukeutuisitte, jos olisitte toista sukupuolta!
Tänään paistoi aurinko! Sen ja Ylikansallisen Jesus and Mary Chain -päivän kunniaksi pukeuduin mustaan ja tummansiniseen, sekä lauloin Happy When It Rains.
Hame: Marimekon pussihame by S-J Koski Paita: mutsin hylkämä Vero Modan neule, yllättävän hyvä ohutta villaa. Nilkat paljaiksi jättävät nilkkurit (autokontradiktio?): Piano Tukevat jalat: Mallin omat (tällaisista koulukaverin äiti sanoi, ettei oo Luojan vika jos näiltä sijoilta kaatuu)
Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa päivän toisesta asusta. Tällä Anna Sui -mekolla on nimittäin parikin tarinaa. (Yhtä hämärää kuin kuvatkin...)
Ekaks: Sain mekon lahjaksi longislandilaiselta marxilaiselta feministiprosessorilta, jonka luo olin matkustanut, kun olimme tutustuneet Hint Magazinen keskustelupalstalla.
Sillä reissulla tarttui mukaan pesulakassillinen muutakin vaatetta, näin Peachesin performoivan kahtena iltana, ja mua ja emännän miestä luultiin joksikin Strokeseista ja sen akkeliksi. (Mina & Rick, I miss you guys.)
Toiseks, mulla oli tää mekko päällä kun mentiin Jumpparista (nykyinen Pihvi, nuoret) yhden tiistaisen DJ-illan jälkeen normitapaan Lostariin. Katottiin ikkunasta että oho, tuolla on Suede (niillä oli ollut kanssa keikka)(Mainittakoon, että olen tyyliin kevättalvella -93 päättänyt että menen vielä joskus Brett Andersonin kanssa naimisiin. Muun muassa tämäntakia. Oh so young.)
Siinä mä notkuin baaritiskillä kun joku pitkä älyttömän sinisilmäinen mies sanoi että "Hello my name is Brett. I really like your dress." Mää olin että joo mä tiiän, ja kiitti. Ja sit se pussas mua! Poskelle! IIIIIIK.
Että kyllä mulla on imaginäärisille lapsenlapsille kerrottavaa!
ps. Tässä tänpäiväinen laukku lähikuvassa. Nahkaa, kirpparilöytö viime talvelta, tais maksaa 4 euroa.
