Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

“One should either be a work of art or wear a work of art.” (Oscar Wilde)

Kommentointi arvossaan.

(taru piste torikka ät gmail piste com)

 

 

 

 

Kategoriat

(swim)suit issues

Crazy for you.

Suuresti arvostamani ja ihailemani stylisti Minttu Vesala osaa aina sanoa muodista ne asiat, joita itsekin melkein vähän niinku ajattelen. Mintun mielipiteitä on huomenna ilmestyvässä Nyt-liitteessä ja verkossa siis jo NYT. (Pun intended.) Hän myös osallistuu  Animalian 50-vuotisjuhlan Turkikset designpääkaupungissa -keskusteluun Bio Rexissä huomenna klo 19 ja on sitä ennen Radio Helsingin aamuvieraana klo 8.35.

Suosittelen myös kaivamaan esiin tammikuun Olivia-lehden (meillä Suomessahan on semmoinen näppärä kunnallinen laitos kuin KIRJASTO. Ainakin vielä). Minttu kaipaa siinä pitkässä haastattelussa Suomeen (myös minun peräänkuuluttamaani) laadukasta muotipuhetta, esimerkkinä sanomalehtien muotikritiikit. 

Lainaan Nytin haastattelusta muutaman minttuismin, jotka allekirjoitan, kultatussilla.

"Jos jumala on kaikkivaltias ja hyvä, miksi hän sallii kokovartalohaalarin paluun?

Mikään ei ole kuumempaa kuin ihanamuotoinen nainen kokovartalohaalarissa ja korkokengissä."

"Pitäisikö turkistarhaus kieltää?

Kyllä. Villieläinten järjestelmällinen kiduttaminen vaatteiden takia on vitun tyhmää ja älyllisesti pienimielistä. Mutta lihaeläimistä tulisi käyttää kaikki osat. Jos eläin antaa elämänsä siihen, että siitä tehdään pihvi, niin olisi reilua, ettei mitään heitetä hukkaan."

"Pitää kokea herätys, että onnistuu tässä työssä. Pitää olla visuaalista janoa, kiinnostusta vaatteisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Stylisti koetaan hirveän usein pelkäksi rätinheiluttajaksi. Ja toki noita "vitun stylistejä" on tosi paljon, mutta onhan sitä paskoja lääkäreitäkin"  

(Kuva Helsinki 10:n bileistä viime keväältä, siellä oli esillä mieletön sarja Mintun omakuvia.)

Ihana Annie, tässä Designer Drugin kanssa yhteistyössä, on tietty yksi tunnetuimpia Mintun stailattavia. 

 

The song reminds me of you.

Näin Peter Lindberghin dokumentin "Models: the Film" 1990-luvun alussa (veikkaan alkusyksyä -92). Muistan edelleen, miltä lumoutuminen tuntui. Siitä kotisoffalla vietetystä hetkestä alkoi vakava kiinnostukseni muotiin, valokuvaukseen, stailaukseen. Tajusin, miten juuri muodin kentällä on mahdollista viittailla kaikkeen mihin minäkin suhtauduin intohimoisesti (1920-60-lukujen tyylit, Pariisi, italialaiset elokuvat, vain pari mainitakseni).

Lindbergh oli erikoistunut aikansa häikäisevimpien supermallien kuvaamiseen - nämä olivat se joukko, joka ei noussut sängystä alle 10 000 dollarin.

Jo nuorelle minulle aikansa mallipyhimysten kauneus tuntui mahdottomalta saavuttaa - mutta en edes ajatellut, että pitäisi. Seuraava iso trendi, piskuisen Kate Mossin waif-joukot, taas vaikutti rimppakinttuisen teinin näkökulmasta helpommin lähestyttävältä, "mun jengiltä". Aivan samoin kuin 1960-luvun youthquake Jean Shrimpton ja Twiggy etunenässä tuntui aikalaisnuorista niin virkistävältä äärimmilleen idealisoitujen aiempien valokuvamallien jälkeen.

Minulle muotikuvaston hienous on juuri siinä, miten ei tarvitse valita: Voin nauttia yhtä paljon silkasta saavuttamattomasta kauneudesta, jonka äärimmäisen taitava malli ja valokuvaaja (apureineen) onnistuvat luomaan. Samaan aikaan voin rakastaa myös naturalistisempaa muotikuvastoa.

Mä en ole koskaan täysin hyväksynyt väitteitä, että mallit ja heidän laihuutensa, pituutensa yms. attribuutit olisivat "syyllisiä" naisten syömishäiriöihin, itsetunto-ongelmiin ja muuhun paskaan. Kun seuraa HUIPPUmuotia - oli se sitten Avedonia tai Corinne Dayta - oppii tajuamaan, että kyse on taiteenlajista, erityislahjakkaiden ja fyysisesti poikkeuksellisten ihmisten rakentamasta fiktiosta. (Toisaalta sitä voi verrata huippu-urheiluun, dopingia tai ei - eikai kukaan järjissään oleva penkkiurheilija saa alemmuuskompleksia Usain Boltin juoksustakaan.) Enemminkin muotikuvastoon perinpohajisesti tutustuminen vapauttaa - näkee, miten "friikkejä" monet mallit ovat, miten outous on kaunista. (Hassua tietysti on, että nykyään mallin uralle tahtovat väen vängällä ihan kaikki nätit likat.)

Minun näkökulmastani jo nuorena oli paljon ahdistavampi tv- ja elokuvamaailman vallitseva "sopivasti nätin", keskivertokauniin, NORMAALIN ideaali. Sen sijaan Linda Evangelista kanavoimassa Sophia Lorenia on jotain Ihan Muuta, ehkä pieni pala yliluonnollista?

Kannattaa etsiä käsiinsä koko dokumentti, jo pelkästään Tatjana "kulmakarva" Patitzin takia, ja sen kohtauksen, missä Naomi Campbell on Josephine Baker. C'est si bon. Myös dokumentin "klassisen rock-chic" -stailaus on taas hyvin ajankohtainen.

Erityislahjakkaiden ihmisten tekemä on tämäkin video, Annie laulaa Minttu Vesalan stailaamana Nina Merikallion kuvissa (videon ohjaaja Miikka Lommi) (kiitos linkistä Stellagee!)

 

Smell the coffee, boy, and open your eyes.

Poika- eli miesteema sen kun jatkuu. Veli-lehti (pidän!) juhlisti eilen Suomen tyylikkäin mies -äänestyksen tuloksia. Mähän en täältä raukoilta rajoilta mihinkään hippaloihin kerennyt (ja sitäpaitsi maailman tyylikkäin Tärkeä Henkilö tuli kotiin), mutta onneksi Velin sivuilla on paparazziotoksia tyylikkäästä yleisöstä.

Kisan voittivat jotkut erit ja aika arvattavat, mutta mä valkkasin suosikikseni pitkän linjan musa- ja tyylimiehet Ville Särmän (olettehan jo kaikki kuulleet, että mulla ja Villellä oli ennenmuinoin ranskankielinen bändi?!?!?! T. nimim. Minäminäminä)ja Timo "T.A." Kaukolammen, ja on Timpan kyljessä hymyilevä Jaakko Eino Kalevikin söpö ja tekee hyvää musiikkia. Kuten myös Kaukolammen yhteistyökumppani Annie, ks. video.

(Bilekuvista voi bongata muitakin täällä aiemmin hehkutettuja jamppoja!!)





(kuvat siis Veli.fi)



ps. Vuodatus siirtyi näköjään Alma Median omistukseen... Kannanottona kohu-uutisiin en mainitse Tärkeän Henkilön sukupuolta, vaikka tarjoaisivat 90 000! Terv. oman elämänsä päätoimittaja.