(swim)suit issues

Olen havainnut habitukseni - kuten elämänpiirini muutenkin - kallistuneen jotenkin entistäkin karumpaan ja kolkompaan suuntaan. Ei niinkään tyylikkääseen minimalismiin, vaan jotenkin nunnamaiseksi. Minkäs sille voi, laatikkomaisissa, väljissä vaatteissa, kutakuinkin ilman koruja ja asusteita on niin mukavaa ihmisen olla ja viilettää. 

Väitän myös, että liikkeessä olemukseni on vähemmän muumimainen kuin pysäytetyssä kuvassa. Kerrottakoon kuvan ulkopuolelta, että mallina kaikkensa antava "hyvin köyhän miehen Lara Flynn Boyle" kärsi näitä otettaessa ja kärsii edelleen jumalattomasta silmätulehduksesta - Plastic Pony ja Siinai olivat kuitenkin loistavia, yhdelläkin silmällä tihrustaen.

Taustalla vilahtavaan mummilta perittyy kirjahyllyyn on kauniisti aseteltu oppineisuuteeni perusta: Lähinnä puhkiluettuja dekkareita, klassikkoromaaneja, obskuureja löytöjä, tyttö ja hevonen -kirjallisuutta, homopornoa ja S.C.U.M. Manifesto.

Yllä Chanelin jakku ja Ril'sin silkkihousut, alla papilliseen imagooni sopivan härski Dead Birds & Lionheart -potkupuku. Korkkarit mä vaihdoin sittemmin vintage-krokodiilibootseihini.

Huomenna pääsee äänestämään, jei!

Jatkoksi kevättalven hämmentävän sävyiselle poliittiselle taidekeskustelulle, (swim)suit issues julkaisee sarjan omakuvia edustamaan valokuvataiteen rappiota. Photo Boothin käyttö usein tuntuu paremmalta kuin näyttää.

Ihana Dead Birds & Lionheart -mekkoni on jäänyt turhan usein kaappiin. Kaikessa kultaisuudessaan se näyttää helposti liian sievältä naiselle, jonka motto on "I don't do cute". Maailman hitaimpana pukeutumisoivaltajana ymmärsin vaihtaa vasta perjantai-iltana alkuperäisen nude-beigen alusmekon mustaan.

Jil Sanderin poikamaisesti leikattu bleiseri antoi asialle lopullisen jätkäterän.

Seuraavaksi ajattelin pukea mekon kaveriksi vastikään Indian Summerista löytämäni pitkän flanellipaidan, ja lähteä nauttimaan iltapäivän auringossa kylpevästä kaupungista, Spacemen 3:n soljuessa soittimesta.

Listaanpa tavallisen talvisen sadeillan kunniaksi viimeaikoina ilahduttaneita asioita:

1) Löysin Zaran kammottavista ale-jämistä kashmir-villapaidan, väljän, v-aukkoisen ja viileän harmaan. Aion kiskaista sen ainakin kesähepeneiden (aka KUKKAHAALARIT), huomenna kotiutuvien Kris van Assche -sikaripöksyjen, ja iki-ihanan Dead Birds and Lionheart -kultamekkoni seuraksi. Sitten näytän varmaan ainakin puoliksi yhtä kivalta kuin Vanessa Jackmanin kuvaama Into the Gloss -blogin Emily.

2) Viikonlopulla häämöttävä Mintun organisoima korruptiomatka Tukholmaan! Luvassa kivaa seuraa, hassua ohjelmaa ja ihana kaupunki (ja luultavimmin kevyet päiväkännit), can't wait!

3) Andy Warholista ja Bianca Jaggerista otettu polaroid (via Another Loves, suosittelen edelleen). Myös siitä syystä, että näytän kaikissa bilekuvissa Andylta, ystävieni ollessa liikuttuneessa tilassakin kuin Bianca konsanaan. Tosin mun pää on pallomaisepi ja punaisempi kuin Warholin. Aina ja kaikkialla.

4) Ihanan Ville Anderssonin blogista bongaamani ihanan Marilyn Monroen ihana kiitosviesti.

5) Sartorialistin ottama kuva - miten voi osua taustan ja asun sävyt, hahmo, asento ja kaikki niin kohdalleen. Erityissydän hahmon ponnaritukasta: <3

6) Jarvis Cocker laulamassa uudehkolla Discodeine-videolla. Katsokaa, kuunnelkaa, ihastelkaa, onnellistukaa, ja kertokaa mulle, mistä itse olette viimeaikoina ilahtuneet?

Kuten mainitsin, lauantaina Tampereen johtava oikeasti kiinnostava vaateliike Super Mukava järjesti Dead Birds & Lionheart -illan. "Tv:stä tuttu" Maria ja aisaparinsa Anni kertoivat Super Mukavan Annan haastattelemana suunnittelijuudestaan, muotiopinnoista Britanniassa, ja muusta kiinnostavasta. (Niistä kiinnostuneille muistutan vielä MINUN kirjoittamastani haastattelusta Ellit-verkkolehdessä.)

Super Mukavassa on edelleen esillä melkoisen kattava katsaus 'Birdsien menneistä mallistoista (mm. Annin hopeajakkua ja Marian nappihametta), ja halavalla lähtee.

Itse menetin lopullisesti sydämeni tämän talven "dirty south" -henkiseen flanellitsettiin, etenkin kun toiseksi viimeisenä eurooppalaisena tulin juuri jymähtäneeksi vahvaan True Blood -koukkuun... Kameran akku simahti ennen kuin ehdin saada kuvan "arkimekosta", jonka 1700-luvulta periytyvä, nykyinen hillbilly-vampyyrikin kelpuuttaisi, mutta eiköhän sitä tulla täällä näkemään.

Elleistä ja tamperelaisista muotikaupoista sen verran, että Gallant Clothes tarjoaa valikoimaansa (valitettavasti enää vain verkkokaupasta) -20% alennuksilla Ellien lukijoille. Tarkemmat tiedot ja muut Ellit goes fashion -tapahtumassa mukana olijat voi tsekkailla täältä.

Hyvää "piirrä viikset sormeesi" -päivää!

Mitäs muuta... Kävin taannoin tutustumassa Ludviginkadulle avanneeseen Nómad Shopiin. Käykää tekin, etenkin jos luksushippeily, tarkoin valitut ja kuuleman mukaan reilusti tuotetut folkloristiset vaatteet ja asusteet ja sen sellainen kiinnostaa. Itse tykkäsin hurjasti kuvien perulaisista alpakkahuppareista ja upeista hopeasormuksista.

Kirjoitin aiheesta Metro Liveenkin.

Kaikille Dead Birds & Lionheart -lempivaatemerkkini ihailijoille, tai Muodin huipulle -ohjelmassa Mariaa ihmetelleille tiedoksi, tamperelaisessa Super Mukava -liikkeessä järjestetään nyt lauantaina 27.3. merkille oma iltansa. Homma alkaa klo 18, Anni ja Maria kertovat kokoelmistaan, ja myytävänä on ihka uutta Dead Birds -mallistoa. Että ei muuta kuin hiprakkashoppaamaan! (Linkki tapahtuman facebook-sivulle.) 

Jälleen muutaman viikon matkalaukkuelämän jälkeen, kun auringonvalo tekee suurimman osan jotakuinkin puhtaista vaatteista tunkkaisen ja niin viime talvisen näköisiksi, ihmisen voi pelastaa Dead Birds & Lionheartin silkkinen leikkipuku.

Toimii se vanhojen farkkujenkin alla.

Äidin parikymmentä vuotta sitten neuloma harteikas mustavalkoinen villatakki on pelastanut kohmeisen lapsen jo useaan otteeseen. Pidän Bloomsbury group -vivahteista, joita tulee, kun tungen kädet sen taskuihin ja venytän.

Edelleenkään mikään ei helpota sitä "outoa paniikintunnetta, joka tulee joka kevät", epämääräistä kaihoa ja yleistä onttoa oloa siten kuin rautaiskuuri Spiritualizedin Ladies & Gentlemen, we're floating in space -levyä. Muistattehan, tästä oli aikoinaan jättimäiseen pilleripohjaan pakattu kuuden cd:n versio?

Muutamia syitä iloita:

VALO, joka ulottuu jopa minun kuviini.

(Vaikka pidän näistä dramaattisen alivalottuneistakin.)

Ulkona tarkenee silkka Juri niskassa.

(Muu vaatetus lähinnä H&M. Kengät Carin Wester - korot vaan rohkeasti rospuuttokaduille jalkaan, tasapainoittelu saattaa jopa aiheuttaa reisilihaksen ilmestymisen jalkaan. Kuulemma.)

Suomalaisen Villa Nahin esikoislevy Origin on järkyttävästä ennakkohypetyksestä huolimatta vieläkin parempi kuin osasin Turku Modernin keikan perusteella unelmoida.

Acnen ensi syksyn lampaankarva-asiat ovat ihania (ja tykkään koko luolamieslookistakin, aina vaan)...

(kuvat style.com)

..mutta niin on noin viiden vuoden takaisen Dead Birds & Lionheart -malliston karvainen kaverikin, oma pikku Jurini. Aina ei tarvitse edes haaveilla uudesta.

Tosin, saan itseni jatkuvasti kiinni haaveilemasta ja haalimasta Jurin karvaan sointuvia vaatteita ja asusteita. Ujo beige on nyt SE juttu, kuulkaa. 

Ylettömän ihana on myös kohta Tavastialle soittamaan tuleva Prince of Assyria, jota eräs ehkä hiukkasen takelteleva ja nolosti hihittelevä (onneksi punastelu ei näy puhelimessa) toimittajanplanttu sai kuluneella viikolla kunnian haastatella... Näihin aiheisiin tullaan palaamaan!

Olen kokeillut Maileja vasta turvallisissa sisätiloissa (en halua ajatellakaan, mitä kaduille ajettu suola tekisi niiden herkälle nahalle, suojaustoimenpiteistäni huolimatta), enkä ole kokeiluihini kovinkaan tyytyväinen.

Haluan ehdottomasti yhdistää ne linjakkaaseen mustaan, ja vakuutan edelleen, että Jurin lampaankarva natsaa päivänvalossa niihin täydellisesti, mutta tänään ei sekään onnistunut. Ehkä pitää vain kiltisti odottaa sitä kevätaurinkoa, jotta puretun silkin, satiinin ja trikoon pinnat näkyvät kantajaansa kauemmaksi - ehkä samainen aurinko jopa onnistuu kirkastamaan kyseisen kantajan silmänaluset ja yleissurkian naaman.

...tai sitten pitää vain kokeilla vanhanaikaista, pukea Mailit diskoon, ja päättää, että hitto kun näytänkin hyvältä. Suuria pop-ajattelijoita lainatakseni: Free your mind, and the rest will follow. Self-disgust is self-obsession, honey. Only when I'm dancing can I feel this free.

Tykkään tavasta, jolla Carin Westerin katalogikuvissa MINUN kenkäni on yhdistetty porkkanamallisiin housuihin. Kokeilin ideaa vanhoilla InWearin (muutamaa kokoa liian isoilla) villasekoitehousuilla, ja tykkäsin.

Paitana purettu silkkitrikoo ja H&M:n puuvillatoppi. Yritin kuvata haurasta paitaa läheltä, mutta ehkä tämäkin on niitä asioita, joiden hienouden ja herkkyyden näkee vain elävänä.

Juri toimii tässäkin. Dieselin väljä villakangasparka on osoittautunut huippulöydöksi. Se on vuoreton, mutta väljyyden ansiosta alle voi kasata villa- ja karvakerroksia. Tiivis villakangas pitää kosteuden loitolla, huppu kylmän. "This is my revolutionary costume..."

Enää tarvitaan soundtrackiksi vähän M.I.A:a, ja the time is right for fighting in the streets, boy.