Rakkaat ihmiset, tulkaa tänä viikonloppuna ostoksille mun hoodeille - Jo aikaisemmin läpikehumani Acolyth-verkkokauppa pitää pop-up putiikkia vielä lauantain ja sunnuntain 29.-30.10. osoitteessa Kalevankatu 3. Toka kerros. Reippaasti vaan sisään!
Acolythin tarkasti valikoitu suunnittelija- ja tuotevalikoima vakuutti livenäkin, samoin liikkeen sisustus.
Acolythin pyörittäjä, samannimisen malliston suunnittelija Joonas Saari kertoi liikkeen suunnittelevan pop-up-tapahtumia muihinkin kaupunkeihin lähitulevaisuudessa, pysykää kuulolla!
Itse ostin R/H:n Armor-paidan, jonka diskoprinssiversiota olin jo ihaillut My O Myssa ja Stellageen yllä. Oma versioni on mustaa 100 % villajerseytä, poronnahkaolkapäin, ja juuri niin pehmoisen ihana mutta ryhdikäs kuin toivoin. (Plus armollinen, jos ja kun ihmisen puolikkaalla sattuu olemaan esim. naapurin Putte'sin gorgonzolapizza kyytipoikineen masussa.)
Malttamaton voisi kuvitella, että esittelen tässä ehdotukseni naispappien uudeksi virka-asuksi.
Kaulassani on kuitenkin Veera Kuljun keramiikka-avain. Vihdoinkin kaulariipus, joka ei hermostuta neuroottista ystäväänne. Ostin tämän karmivan työviikon keskellä, sateisen päivän päätteeksi Design Forumista. Päätin antaa itselleni lahjoja useamminkin.
Jalassani yhdet "vaatekaappini tukipilareista", Bruuns Bazaarin housut, joiden tukeva viskoosikangas kiiltelee juuri sopivasti ja joiden lahkeiden leikkaukset tekevät niistä riittävän kiinnostavat, ja samalla äärimmäisen turvalliset ja helpot. Olen elänyt näissä muutaman kuukauden. Silkkipuuvillapaita parivuotias hankinta Cheap Mondaylta.
Chanel-jakkuni hartiat tekevät minusta palaverinkestävän. Vakuutan, että oikeiden ihmisten kanssa asioidessani harjaan jopa hiukseni. Yleensä.
Hermostun v-pääntiestä, se vie mielestäni katseen liikaa rintoihin ja tekee ryhdistäni apaattisen. Siksi täyskasmirinen Zaran neule on jäänyt liian vähälle käytölle. Viikon viluisimpana päivänä puin sen Jil Sanderin vuorittoman villableiserin alle, Monkin tummemmanharmaiden kesäalehousujen kaveriksi.
Nurinpäin.
Sitten karkasin kesken siivouksen (kuvassa) hankkimaan lisäasiakkaita. Onnistuin.
Vietin pari viikkoa kaipaamaani hiljaiseloa Berliinissä.
Sain tavata ihailemani historiantutkijan Katriina Lehto-Bleckertin. Joimme Kreuzbergin Viktoriaparkin vieressä kirsikkamehua, hätistelimme ampiaisia ja puhuimme tuntikaupalla, mm. Meinhofista.
Elin ystävältä lainaamassan asunnossa keskellä antiikkia ja uutta taidetta, etenkin Janne Räisäsen.
Lomani ajaksi osui kesän pisin hellekausi. Naapurin lapset osoittivat, että Freikörperkultur elää.
Berliinin ristiriita, suurkaupungeista rennoimman ja jotenkin iloisimman elämä keskellä verisen lähihistorian muistoja ei lakkaa kiehtomasta.
Join kaljaa skeittareiden kanssa puistossa, jonka lähellä ihmiset kuolivat yrittäessään hypätä kerrostaloikkunoista vapauteen vain 50 vuotta sitten.
Yritin elvyttää saksaani lukemalla paikallislehdistä pormestarin vaaleihin liittyvää keskustelua. Välillä rentouduin amerikanenglannin parissa. (Easton Ellisin uusin jätti väliteoksen maun, verrattuna mestarilliseen Lunar Parkiin, mutta on silti lukemisen arvoinen. Michael Cunninghaminhäkellyttävän kaunis, häkellyttävää kauneutta käsittelevä By Nightfall taas innosti jopa ikioman romaanini luonnosteluun, mutta en mä semmoista ikinä julkisesti myöntäisi.)
Valitsin vuoristonektariinin Euroopan herkullisimmaksi hedelmäksi. Kakkonen on vuoristopersikka.
Otin tietenkin omakuvan instituutin vessassa. Heiluin puoli kesää tässä H&M:n alennusmyynnissä vitosella ostamassani maksimekossa. Ylensä sen päällä oli Järvi Muodin silkkitoppi. Rannekoru matkamuisto Mitten COS-liikkeestä.
Join kaljaa myös yllämainitun Jannen kanssa paikassa, joka ravisti sisäisen Edward Hopperini hereille.
Jossain päin Mitteä löytyi vahingossa myös sisäinen abstrakti ekspressionistini.
Väliaikaiskodin omakuvien taustalla Jannen maalaus "Ihanat sexyt sukkahousut vaaleanpunaisella". Kuten Mikko saattaisi sanoa, put that in your pipe and smoke it, Cindy Sherman.
Nyt haluaisin kuulla sinulta, lukijani, mitä teit kesällä - mistä innostuit, missä luuhasit, mitä luit, mitä ajattelit?
Jos kerrot sen edellisen postaukseni kommenttiboksissa, a) osallistut arvontaan pääsylipuista Tavastian uudelle, lupaavalle PopLife-klubille ja ennenkaikkea b) vakuutat väsähtäneen bloggarin siitä, että tämä ei ole vain yksinäistä huhuilua ja että tätä tapaa yrittää kommunikoida kannattaa vielä jatkaa.
Flow-festivaali - tuo sukupolveni Pori Jazz - osoittautui tänä vuonna oivalliseksi areenaksi päähineiden käytölle, kiitos riittävän viileän kelin. Ennätin "asukuvata" vain sunnuntaina - lähinnä pitkiksi venähtäneiden päiväunien takia, terveisin nainen joka nukkui eniten odottamansa Mc Taakibörstan keikan ohi.
Hattu Gina Tricot - ruotsalaisketjujen hatut ovat säkällä riittävän isoja minunkin päähäni. Kultaneuloshippimekko by Suvi Hänninen. Verkkotrikoot Weekday. Pellava-viskoosi neuletakki (kesän ehkä paras aleostos, Helsinki kympistä) Fifth Avenue Shoe Repair. Maailman parhaat kesäsaappaat vanha kirpparilöytö. Bambulangasta virkattu "occasional hippie bag" Anulta (The ageing young rebel). Näitä myy myös Indian Summer, osta jo nyt ensi kesäksi.
Perjantai-iltana soitin Harri "Håkan Tyg" Kankaan kanssa parin tunnin setin Diesel Garagessa. Mikko Rasila taltioi tunnelmia, tässä "edustavin" otos meistä. Rohkenen väittää, että tuossa soi juuri Siouxie and the Banshees. Kiitos kaikille osasyyllisille ihanasta kesälomanaloitustunnelmasta!
Kesä on jatkunut kohdallani (ihanan) kiireisenä - olen lähinnä kirjoittanut, kuvausjärjestellyt ja kierrellyt kaupunkia. Tuntuu, että nyt eletään parasta Helsinki-kesää naismuistiin. Suuri kiitos siitä kuuluu aktiivisille ihmisille, jotka ovat luoneet kaupunkiin ihan uudentuntuista elämää - hyvänä esimerkkinä vaikkapa Kalasataman Konttiaukio graffitiaitoineen, Ihana-kahviloineen, keikkoineen ja konttigallerioineen. We are Helsinki -lehdessä on mun juttu aiheesta, tehkää hyvin, lukekaa ja käykää väijymässä vähintään Tuntemattomien kontin seuraava näyttely!
Tyyliblogini on nyt neljä vuotta vanha. "Tyylissäni" ei kylläkään tapahdu hirveästi, olen keskittynyt mahdollisimman viileänä pysymiseen - siis väljiä, luonnonkuituisia vaatteita väljien, luonnonkuituisten vaatteiden seurassa. Tavoilleni uskollisena olen tehnyt hankintoja alennusmyynneistä, viimeksi hiukan pronssinhohtoisen, ryppyiseksi käsitellyn silkkisen t-paidan yhdeltä kotimaisista lemppareistani, Gilles et Dadalta. Heidän Albertinkadun liikkeessään tulee aina hyvä mieli, jo pelkästä estetiikasta, palvelusta puhumattakaan. Suosikaa rakkaat ihmiset näitä paikallisia ihanuuksia! Väijykää edes heidän blogiaan.
En ihan mahtunut kokonaan näihin "tunnelmallisen utuisiin" kuviin. (Oli ilta, unohdin laittaa valot muualle kuin eteiseen.) Iso sormus on Weekdaylta, haarukkasormus vanha tuttuLauraselta, koko kesän luottohousut Ril'siltä, ilme antaa ymmärtää, että jonkunlainen loma alkaisi freelancerillekin olla paikallaan...
Ennen lomalle lennähtämistä vietetään Flow-viikonloppu. Diesel Garagessa soittaa kasapäin bloggareita ja uskottavia muotihenkilöitä - esim. Daniel Palillo, Minttu Vesala, Samu-Jussi Koski, Maria Veitola - ja mää. Perjantai-iltana klo 22-24 Harri "Håkan Tyg" Kangas ja minä tanssitamme kansaa teemalla Grrrls rule! Tulkaa moikkaamaan!
Tiedättehän, miten englanninkielisissä muotijulkaisuissa kehutaan persoonallisia tyyliniekkoja, että he pukeutuvat "with a great mix of high and low"? Designer-kamaan siis yhdistetään (käsittämättömän mageita) kirppislöytöjä ja hämmentävän kivaa ketjutavaraa. Haluan kuvitella, että omaakin pukeutumistani voi kuvailla noilla sanoilla - paino enemmän siellä "low"-puolella...
Toisin sanoen, olen hengannut viime ajat silkkipyjamassa, mm. kaduilla ja kapakassa.
Housut ovat NE mansikanpunaiset löydöt Kallion puistokirppikseltä, tuulipukumaisesta olomuodostaan huolimatta ohutta 100 % silkkiä. Nämä ovat ensimmäinen omistamani punainen vaate tai asuste, jotka eivät hermostuta, vaan ilahduttavat kantajaansa.
Samoin täyssilkkinen, ohut beige toppi taas on sitä kuuluisaa Järvi muotia, tällä kertaa uutta tuotantoa: Uskaltauduin Forumin "Silkki Centter" -liikkeeseen, ja siitä tuli välittömästi luottopaikka perus-perusvaatteiden hamstraamiseen. Kesäalejen takia osasta suosikkejani, hillityn värisiä suoralinjaisia (kunhan poistat olkatoppaukset) paitapuseroja ja toppeja oli jäljellä vain hajakokoja, mutta sain mä silti tämän lisäksi samanmallisen mustan topin ja ehkä lemmikinsiniseksi kutsuttavan paitapuseron. Topit maksoivat alessa 19,90, paitapusero kympin enemmän - enää ei ole mitään tarvetta tyytyä ruotsalaisketjujen, Zaran ja vastaavien semi-kivoihin vinosaumaisiin alupaitoihin.
Melkein parasta tässä toppimallissa on silkin viileän kosketuksen lisäksi riittävän pienet kainaloaukot - miltei kaikki kokeilemani uudet hihattomat topit näyttävät kyljistä rintaliivien lisäksi nk. kahvat. Olen kyllästynyt katsastamaan kanssanaisten (ja miesten) kyljyksiä, omieni esittelystä puhumattakaan. Kuten sanottu, pidättyväinen luostarivaikutteinen tyyli on chic ja nousussa (ainakin omien korvieni välissä).
Jalassa on sitten se homman clou, eli Ann Demeulemeesterin piikkikorkoiset terveyssandaalit. Näiden pehmustettu sisäpohja on sellainen, jolle kirjoittaisin runon jos kykenisin. Nyt tyydyn vain laulamaan heitä hellästi puhdistaessani Magnetic Fieldsin 69 Love Songs -biisejä (kaikki kolme levyllistä).
When it rains, it pours... Olin aikeissa ottaa ihan legitiimejä päivän asu -tyyliblogikuvia tänään, mutta kasvoni eivät suostuneet yhteistyöhön vaan näyttivät niin surulliselta joka otoksessa, että olin itsekin pillahtaa itkuun. Niinpä valahdin ikiomaksi kliseekseni muodostuneeseen lattia + Photobooth -poseeraukseeni. Luultavasti minusta on todellakin tulossa oma mummoni, joka koki matalapaineen aina koko kehollaan. (Ainakin se on ollut tekosyyni tänään deadlinejen "uudelleenaikataulutuksen" suhteen...)
Tässä nyt kuitenkin tätä luostarimaisen ankeaa tyyliäni, josta viime postauksessa intoilin. Laatikkomainen silkkipaita yhdistyi tällä kertaa viskoosisiin Bandoleran mummokukkahousuihin ja vintage-krokobuutseihini (jotka ovat eräs ehdottomasti parhaimmista, aikaa kestävimmistä ja siisteimmistä kenkäostoksistani ikinä. Tosin siihen aiheeseen palataan pian muutenkin, kenkäkeiju on suosinut viime aikoina...).
Mulla taitaa olla joku vaihe, jossa otetaan haltuun kaikki karut tätivaatteet kerralla, eikä todellakaan "piristetä asusteilla". Itseasiassa vietin viime unettoman yön selaamalla Etsystä 80-luvun mokkanahkaisia (!), yksivärisiä (miel. mustia ja harmaita, sininenkin käy) lepakkohihaisia taidetelttoja/mekkoja, joiden seuraksi tarvitaan vain ne edellämainitut kengät. Perästä kuulunee...
Lempikauppani Indian Summerin yhteyteen on totta tosiaan avattu taidetila, kannattaa käydä väijymässä. XL art space -kyltti Vuorikadulla tarkoittaa siis galleriaa, kaupasta löytyy vintage-vaatetta joka koossa...
... mm. MINUN koossani nämä, nämä, noh, housut. Harmikseni huomasin vasta tuttavapiirini toisena näiden kuvan Indian Summerin Facebook-päivityksistä. Luonteeltani tunnetusti yhtäaikaa lujana ja laupeana ihmisenä lupasin odotella (torstaihin*), että ekana housut spotannut H. ehtii sovittelemaan. Mutta katsokaa nyt, kyllä nämä kaikessa goalaisessa sekopäisyydessään ja (lsd:llä terästetyissä essokuoseissa suunnitellussa) "kukkakuosissaan" huutavat minun nimeäni! Housuissa ei siis varsinaisesti ole kukkien kuvia, vaan niiden värikirjossa on tavoitettu kukkameren impressio ja olemus. Ja sitten piirretty (väärin) kiinalaisia kirjoitusmerkkejä päälle. Täydellistä.
Olen vähän yrittänyt rajoittaa housujen ostelua, väliaikaiskodin rekki ja aarrearkkuni tursuavat silkkisiä, viskoosia ja puuvillaisia pöksyjä. Mutta toisaalta, pitkän huonon housukauden jälkeen naisen, joka määrittelee tyylikseen "Katharine Hepburn on Acid" kannattaa panostaa "klassikoihin", non?
Näen jo itseni eläkeläisenä hiihtelemässä eteläisen Ranskan tai jonkin Välimeren saaren pikkukaupungin kukkulaisia katuja nämä jalassa, matkalla aamiaisdrinkille katselemaan "salavihkaa" törkeän nuoria miehiä lautasen kokoisten aurinkolasien takaa. Tätä kaunista - eikä mitenkään radikaalisti nykyhetkestä poikkeavaa - tulevaisuudensuunnitelmaani silmälläpitäen ostin Indian Summerista ruskeat, kulmikkaat ja upeat vintagelasit.
Ps. Tervetuloa aloittamaan juhannusjuhlinta em. kauppahuoneuston after work -partyista, tällä viikolla poikkeuksellisesti jo *torstaina klo 17-21! Jatkan vahvaa paluutani dj-maailmaan, eli soitan siellä vanhaa räppiä! Omat eväät.
Tervehdin teitä uusi kesähattu (H&M) päässä, uusi kesäpaita (The Duplo!, Hel Looks WeekendissäAkin kanssa huomenna ilmaista kustomointi-demoa pitävänTiina Palminrohkaisemana operoitu, luomupuuvillaa!)yllä, ja vanhat silkkihousut (Ril's) jalassa!
(Sekään ei varsinaisesti harmita, että melko varman tiedon mukaan vietän elokuuni siinä kaupungissa, missä Igsterkin pokaili sakkolihaa koko seiskytluvun...)
Ihanaa viikonloppua teille kaikille, ja tulkaa Siltsuun morjestelemaan! Tai kommentoikaa edes täällä, pyytää nimimerkki Humppaanko itsekseni? -75.
