Rakkaat ihmiset, tulkaa tänä viikonloppuna ostoksille mun hoodeille - Jo aikaisemmin läpikehumani Acolyth-verkkokauppa pitää pop-up putiikkia vielä lauantain ja sunnuntain 29.-30.10. osoitteessa Kalevankatu 3. Toka kerros. Reippaasti vaan sisään!
Acolythin tarkasti valikoitu suunnittelija- ja tuotevalikoima vakuutti livenäkin, samoin liikkeen sisustus.
Acolythin pyörittäjä, samannimisen malliston suunnittelija Joonas Saari kertoi liikkeen suunnittelevan pop-up-tapahtumia muihinkin kaupunkeihin lähitulevaisuudessa, pysykää kuulolla!
Itse ostin R/H:n Armor-paidan, jonka diskoprinssiversiota olin jo ihaillut My O Myssa ja Stellageen yllä. Oma versioni on mustaa 100 % villajerseytä, poronnahkaolkapäin, ja juuri niin pehmoisen ihana mutta ryhdikäs kuin toivoin. (Plus armollinen, jos ja kun ihmisen puolikkaalla sattuu olemaan esim. naapurin Putte'sin gorgonzolapizza kyytipoikineen masussa.)
Flow-festivaali - tuo sukupolveni Pori Jazz - osoittautui tänä vuonna oivalliseksi areenaksi päähineiden käytölle, kiitos riittävän viileän kelin. Ennätin "asukuvata" vain sunnuntaina - lähinnä pitkiksi venähtäneiden päiväunien takia, terveisin nainen joka nukkui eniten odottamansa Mc Taakibörstan keikan ohi.
Hattu Gina Tricot - ruotsalaisketjujen hatut ovat säkällä riittävän isoja minunkin päähäni. Kultaneuloshippimekko by Suvi Hänninen. Verkkotrikoot Weekday. Pellava-viskoosi neuletakki (kesän ehkä paras aleostos, Helsinki kympistä) Fifth Avenue Shoe Repair. Maailman parhaat kesäsaappaat vanha kirpparilöytö. Bambulangasta virkattu "occasional hippie bag" Anulta (The ageing young rebel). Näitä myy myös Indian Summer, osta jo nyt ensi kesäksi.
Perjantai-iltana soitin Harri "Håkan Tyg" Kankaan kanssa parin tunnin setin Diesel Garagessa. Mikko Rasila taltioi tunnelmia, tässä "edustavin" otos meistä. Rohkenen väittää, että tuossa soi juuri Siouxie and the Banshees. Kiitos kaikille osasyyllisille ihanasta kesälomanaloitustunnelmasta!
Ihastelin aiemmin Jenni Alavan tulevan syksyn Arctic Sisters -neulemallistoa, jonka jokainen osa tuntuu edelleen kirkuvan nimeäni (näin pr-toimistolla vilauksen niistä ns. elävänä, yritin olla hipelöimättä pilalle). Samaa voisi sanoa Jennin "välimallistosta" Everyone. Suunnittelija kertoi malliston saaneen alkunsa hänen omista vaatetarpeistaan, ja siitä löytyvät juuri ne heti luottoystäviltä tuntuvat, mutta riittävän jänskät housut, parkat ja neulepaidat, joita ihminen välillä epätoivoisestikin etsii kaiken hörhellyksen ja päiväperhojen keskeltä. Nimenomaan ihminen, sillä mallisto on unisex. Vaatteet on valmistettu Suomessa kestämään aikaa jä käyttöä. Mm. puuvillamarkiisinen parka tuntui potentiaaliselta ikuiselta elämäntoverilta.
(Malli: Anna/Brand)
Everyonea myy Helsingin Iso-Roballa jotenkin ihanan iloisen oloinen uutta suunnittelua ja vintagea myyvä pikkukauppa Naked. Kävin ystäväni R:n kanssa lanseerausbileissä - jos nyt kolmen tunnin skumppa- ja mansikkapitoista luuhausta voi kutsua käväisyksi...
Palaamme varmaankin molemmat hankkimaan Everyone-housut ja läpikuultavan vaalean neuleen (merseroitua puuvillaa), jonka epäsymmetrisen helman voi kerätä tai jättää valumaan monella tapaa. Myös Nakedin käytettyjen pikkulaukkujen valikoima kiinnostaa, samoin suomalaiset korut - etenkään, kun niitä ei ole hinnalla pilattu.
Jatkoin tyylikkäässä seurassa iltaani uuteen ja pysyvään suosikkikapakkaani Shanghai Cowboy. Yksi huone, hyvä seura ja konstailematon meininki riittävät tekemään baarin, onneksi joku ravintoloitsijajengi muisti sen pitkästä aikaa Etelä-Helsingissäkin. (En ole ainoa instant-kotiutunut, lounastetaanko huomenna, rakas Stellagee?)Kiitos seurasta, mm. Mikko ja Ville!
*Jennin olemuksessa on jotain ihastuttavan Bowiemaista, ja Absolute Beginnersin kanta-hipsterit viihtyisivät varmasti hänen housuissaan, joten:
Olen kauan julistanut, etten ole mekkoihminen, vaikka olenkin salassa haaveillut joistakin hyvin erityisistä mekkoasioista. Vaadin mekolta paljon: Sen pitää olla yhtäaikaa niin jännittävä, että ilahdun pukeutuessani joka kerta, ja niin lempeä*, että se kannattelee minua epävarmempinakin aikoina. (Psyykelääkitys on niin passé, hoidan itseäni pukeutumalla.) Kavahdan niin "naisellisia", muotoja myötäileviä ja korostavia leninkejä kuin (näköjään suuren osan ikäluokkaani suosimia) säkkejä - enkä missään nimessä halua enää yhtään mekkoa, joka vaatii alleen leggingsit ollakseen säädyllinen. Käytän aina korkoja, ja helman pitää ulottua vähintään polveen.
*Lempeä vaate on väritykseltään rauhallinen, materiaaliltaan rypistymätön, muodoltaan salliva mutta kuitenkin sellainen, että ihminen vaikuttaa kapealta ja pitkältä.
Viimeinen kohta vaatimuslistallani osoittautui Helsingin kivoimpia kauppoja (mm. Beam, My oh My) kierrellessäni yllättävän hankalaksi, vaikken ole pisimmästä päästä naisihmisiä. Vaikka pidempi helma on MUOTIA, mini tuntuu edelleen vallitsevan - mikä johtunee suomalaisnaisten tottumuksista (voi päästäkää jo irti, jonnekin nilkan ja polven välille ulottuva helma on ihan oikeasti jännempi ja jopa seksikkäämpi). Yksi melko lupaava Helmut Lang -sovittelu vyön alla hiippailin turvasatamaani Helsinki 10:een, ja siellähän se sitten odotti.
Lempparisuunnittelijoihini lukeutuvien Thea Bregazzin ja Justin Thorntonin edullisempaan Preen Line -mallistoon kuuluva, harmahtavan armeijanvihreä mekko roikkui henkarilla lupaavan muodottomana. (Olen jo oppinut, että minun päälläni toimivat vaatteet eivät yleensä näytä oikein miltään ennen kuin niihin pannaan ihminen sisään.) Nappasin jonkinlaiselta t-paitamekolta näyttävän viskoositrikoisen vaatteen tarkempaan tutkiskeluun. Huomatesani koko selkäkappaleen olevan silkkiä ja muodostavan ikäänkuin pienet siivet yläselkään aloin vikistä innosta.
Ihanan Ossin rohkaisemana puin mekon ylleni, ja se oli minulle täydellinen yhdistelmä simppeliä ja suoraa yllättäviin laskoksiin ja epäsymmetriseen helmaan - joka aaltoili polvenkorkeudelta puolisääreen ikäänkuin orgaanisesti. Yleensä vyöllä esiintuotu vyötärö on ylläni katasrofi, mutta tässä sekin toimi, johtuen ehkä mekkoon kuuluvan, irrallisen paksun mustan nahkavyön äijämäisestä ronskiudesta. Fiskaalinen tilanteeni ei salli minulle monen sadan heräteostoksia - onneksi, sillä yön tai parin yli nukkuminen ennen ostopäätöstä varmistaa, ettei tule ostettua mitään "ihan kivaa" - mutta muutaman päivän harkinnan jälkeen kotiutin hänet. (Mekkoa näytti olevan vielä yksi Kympin alerekillä, suosittelen! Samoin kuin samaan sarjaan kuuluvaa, samanväristä silkkiselkäistä neuletakkia.)
Toinen alennusostokseni tälle kesälle on ei-niin-yllättäen kengät. Kaipasin helteenkestäviä korkosandaaleita, joilla jaksaisi kävellä ja tanssia koko päivän (kuten sanottu, vaatimukseni vaatekappaleille ovat kovat). Viimekesäiset hankintani ovat edelleen ihanat ja kovassa käytössä, vaikka Celinen kiilakorot vaativatkin uudelleenpäällystyksen rispaantuneen olkikuoren tilalle. Haluaisin niistä olevan iloa ensi kesänäkin, joten katselin alustavasti jotain tukevan sorttista, mutta design-jännää.
Lyhyestä virsi kaunis, ostin Ann Demeulemeesterin mokkaa ja kengännauhaa sisältävät sandaalit virtuaalisesta alehallista nimeltä Yoox. Saattaa olla, etten enää ikinä osta muunmerkkisiä kenkiä, niin loistava lesti näissä on - ja kuka muka kyllästyisi sandaaleihin, joissa yhdistyy mötkö platform, tukevimmat kokemani piikkikorot ja balettimaisesti nilkanympärille sidottavat narut? Tuskin ainakaan minä. (Jos olette Demeulemeester-ostoksilla, ostakaa yhtä kokoa normaalianne pienemmät!)
Kaikkein parasta on, miten sopuisasti nämä kaksi "investointiani" toimivat yhdessä.
Leikkasin kaikesta huolimatta viime viikolla otsatukkaani vapaalla kädellä "vähän" lisää, ja toivon nyt näyttäväni tältä Pierre Bonnardin kuvaamalta naiselta edellisvuosisadan vaihteessa, enemmän kuin esimerkiksi Paavo Ruotsalaiselta. Sekä vähän myös ysärin alun riot grrrleilta. (Kuvan lähde Another Loves.)
Tänään UPSin mies toi mulle kengät. Huomenna koetan malttaa kuvata ne, ja sitten menen Mudhoneyn keikalle, jee! (Tänään en mene Black Lipsin ja Dum Dum Girlsin keikalle, anti-jee.) Palataan.
Lempikauppani Indian Summerin yhteyteen on totta tosiaan avattu taidetila, kannattaa käydä väijymässä. XL art space -kyltti Vuorikadulla tarkoittaa siis galleriaa, kaupasta löytyy vintage-vaatetta joka koossa...
... mm. MINUN koossani nämä, nämä, noh, housut. Harmikseni huomasin vasta tuttavapiirini toisena näiden kuvan Indian Summerin Facebook-päivityksistä. Luonteeltani tunnetusti yhtäaikaa lujana ja laupeana ihmisenä lupasin odotella (torstaihin*), että ekana housut spotannut H. ehtii sovittelemaan. Mutta katsokaa nyt, kyllä nämä kaikessa goalaisessa sekopäisyydessään ja (lsd:llä terästetyissä essokuoseissa suunnitellussa) "kukkakuosissaan" huutavat minun nimeäni! Housuissa ei siis varsinaisesti ole kukkien kuvia, vaan niiden värikirjossa on tavoitettu kukkameren impressio ja olemus. Ja sitten piirretty (väärin) kiinalaisia kirjoitusmerkkejä päälle. Täydellistä.
Olen vähän yrittänyt rajoittaa housujen ostelua, väliaikaiskodin rekki ja aarrearkkuni tursuavat silkkisiä, viskoosia ja puuvillaisia pöksyjä. Mutta toisaalta, pitkän huonon housukauden jälkeen naisen, joka määrittelee tyylikseen "Katharine Hepburn on Acid" kannattaa panostaa "klassikoihin", non?
Näen jo itseni eläkeläisenä hiihtelemässä eteläisen Ranskan tai jonkin Välimeren saaren pikkukaupungin kukkulaisia katuja nämä jalassa, matkalla aamiaisdrinkille katselemaan "salavihkaa" törkeän nuoria miehiä lautasen kokoisten aurinkolasien takaa. Tätä kaunista - eikä mitenkään radikaalisti nykyhetkestä poikkeavaa - tulevaisuudensuunnitelmaani silmälläpitäen ostin Indian Summerista ruskeat, kulmikkaat ja upeat vintagelasit.
Ps. Tervetuloa aloittamaan juhannusjuhlinta em. kauppahuoneuston after work -partyista, tällä viikolla poikkeuksellisesti jo *torstaina klo 17-21! Jatkan vahvaa paluutani dj-maailmaan, eli soitan siellä vanhaa räppiä! Omat eväät.
Aavistuksen aiottua kaoottisemmaksi kääntyneen viikonlopun jälkeen (kyseenalainen kiitos tyypille, joka varasti laukkuni mukana mm. lompakon, puhelimen, uuden jakun, täyden kuivashampoon ja verensokeritasapainoni kannalta (lähimmäisteni näkökulmasta) elintärkeän LUOMUPÄHKINÄPUSSIN. Itteensä saa tietty syyttää juu, kun yrittää olla rento hippityttö ja roudata huolettomana puolta omaisuutta kangaskassissa. Ennen oli paremmin, sai diskoilla puristamatta kassia kädet krampissa ja epäluuloisesti pälyillen. Se kassikin oli vielä tosi hyvä, niitä Basson juhlissa jaettuja isoja Marimekkoja. Jos näette jonkun liikkuvan MINUN The Local Firm -aurinkolasit päässään, ilmiantakaa!), mutta kädet ilmassa sujuneen Siltas-dj-illan ansiosta kuitenkin onnellisena, en nyt jaksa tehdä muuta kuin liimailla tähän kuvia suosikkityyliblogistani.
Courtney Love on vuosi vuodelta minulle rakkaampi osastolla "sekavat ämmä", ja hänen bloginsa päivittyy juuri niin epäsäännöllisen maanisesti kuin pitääkin. Kuvia on niin luksusjahdin kannelta Etelä-Ranskasta kuin Holen videokuvauksista (oletan), poseeraukset maagisia, vaatteet sekoitus couturea ja upeinta vintagea, kainalossa aika usein joku söpö dude. What's not to Love?
Eilisilta "huipentui" yhteislaulettuun Moldy Peachesiin. Lämmin kiitos kaikille tanssijoille, fiilistelijöille ja etenkin Håkan "Harri" Tygille! Samankaltaista menoa on luvassa syssymmälläkin.
Tervehdin teitä uusi kesähattu (H&M) päässä, uusi kesäpaita (The Duplo!, Hel Looks WeekendissäAkin kanssa huomenna ilmaista kustomointi-demoa pitävänTiina Palminrohkaisemana operoitu, luomupuuvillaa!)yllä, ja vanhat silkkihousut (Ril's) jalassa!
(Sekään ei varsinaisesti harmita, että melko varman tiedon mukaan vietän elokuuni siinä kaupungissa, missä Igsterkin pokaili sakkolihaa koko seiskytluvun...)
Ihanaa viikonloppua teille kaikille, ja tulkaa Siltsuun morjestelemaan! Tai kommentoikaa edes täällä, pyytää nimimerkki Humppaanko itsekseni? -75.
Mainokseen tarvittiin esiintymään tottuneita ja helevetin hyvännäköisiä "tavallisia ihmisiä" ammattimallien sijaan, joten käännyin törkeän kauniin ystäväpiirini puoleen. (Olen aina sanonut, että menestyksen salaisuus on hengailla itseään karismaattisemmassa seurassa, ja toivoa, että jotakin ihanuudesta tarttuisi omaan pirtaan.) Myös taitava meikkaaja Pentti löytyi ystäväpiiristä - hän on se maaginen mies, joka sai minut eräänä tammikuisena maanantai-aamuna muistuttamaan (kasvoiltani) ihmistä.
Tiina ja Jarno jaksoivat säteillä kuuman kesäpäivän studiolamppujen alla - karvavuorisissa jalkineissa! Vaatevalintani - mm. liehuva ja leijaileva syyskeijun silkkimekko Suvi Hänniseltä ja ihmeellinen hattu Kirsi Nisoselta - kelpasivat ilmeisesti onneksi myös asiakkaan edustajalle, toivon mukaan palataan asiaan tarkemmilla kuvilla ja filmillä syssymmällä!
Loppukevät ja alkukesä ovat vuoden ehdottomasti kiireisin aika tämmöiselle luovien alojen liepeillä hyörivälle sekatyönaiselle. En valita, koska kaikkea ihanaa tapahtuu (ja kaikki työt tarvitaan, jotta pysyisi jäätelössä toimistokuolleen loppukesän). Harmittelen kuitenkin, kun proosallisempien velvotteiden takia kaikkea ihanaa jää pakosti näkemättäkin, kuten viime viikkoinen TAIKista valmistuvien Näytös 11. En ole löytänyt vielä varsinaisia näytöskuvia mistään nettijulkaisusta, mutta Mikon Pintaa-blogin kuvien avulla pääsee backstage-tunnelmiin. Viime vuotisen suosikkiniElina Määttäsen mallisto kiinnostaa taas älyttömästi, niin tosin monen muunkin.
Omaan kyseenalaiseen tyyliini vaikuttaa syystä tai toisesta nyt juuri vahvasti kaukaisen nuoruuteni alternative-musiikkiskenen upeimmat naiset Kim Gordonista Justine Frischmaniin. JUST NYT kolahtaa kaikkein eniten Royal Truxin Jennifer Herrema - epäilen otsatukkasyitä.
Gareth myös soitti eilen Basso-sessiossamme bändin käsittämättömän kovan coverin maailman hirveimpänä pitämästäni biisistä. Videoilla Money for Nothing ja Jennifer koeajamassa Volcomin farkkuja, por favor.
