Saappaiden malli on kaikessa klassisuudessaan äärimmäisen kaunis. Mutta en osannutkaan käyttää ja yhdistellä hentoa sävyä, kesäsaappaiksi nämä ovat vuorin takia liian kuumat, muihin vuodenaikoihin ja minun mielentiloihini liian herkät.
Samalla kun saappaat pyörivät tyhjänpanttina eteisessä, etsin epätoivoisesti yhtä kauniita mustia saapikkaita. Lopulta tajusin, että nämähän voi maalata. Lempisuutarini Pinkomon tyypit varoittivat, että pinta jää melko varmasti epätasaiseksi mutta rohkaisivat kokeilemaan itse. Pinkomon myymää spraymaalia meni pullotolkulla, pinta jäi harmahtavaksi ja eläväksi - ja olen siihen äärimmäisen tyytyväinen. Tulee jopa mieleen joidenkin Margiela-kenkien pinta? Ennenkaikkea, I started something I could finish.
Maison Martin Margielanhalter-selkäinen viskoosimekko on jäänyt turhan vähälle käytölle, minulle loistavasta helmanpituudestaan huolimatta. Nyt muistin, että olin poistanut hankalan mittaisesta Gina Tricot'n jakusta vuorin ja vetoketjun. Jäljelle jäänyt pitsi on vähän kuin dekonstruoitu bolero.
Pidän tästä kokonaisuudesta kuin hullu turkkilaisesta jogurtista. Viihdyin,ja ponnarikin onnistui olemaan juuri oikealla tavalla messy.
Onko kellään hyviä havaintoja teräväkärkisistä, varrellisista kiilakoroista loppukevättä ja kesää ajatellen, korvaamaan karvavuoriset Carin Westerit (jotka eivät kyllä olleet vielä huhtikuun illassa yhtään liikaa - vaikka vastaan tuli tytönhupakoita nilkkapituisissa valkoisissa caprileggingseissä ja narutopeissa, ilman takkia...)?
Pikkuruiseen blogiinin näyttää suuntautuneen hurja trafiikki sen jälkeen, kun Suomen suosituin Stella ystävällisesti nimesi (swim)suit issuesin erääksi omaksi lemppariblogikseen. Toivottavasti joku teistä kokee viihtyvänsä "aivan käsittämättömien kuvieni" ja "yhtäaikaa sekä informatiivisten että aivan mahdottoman epäkäytännöllisten" kategorioideni parissa. (Omasta mielestäni kuvani ovat tämmösiä ihan tavallisia, ja yleinen linkitysten sekavuus sekä aiheesta toiseen samassa lauseessa, postauksesta puhumattakaan, siirtyminen taas kuvaavat sumealla tavallaan normielämän tapaani käsitellä juttuja.) Huomautan vielä niin vanhoille kuin uusille lukijoille, että täälläkin SAA KOMMENTOIDA. Ilahdun sellaisesta tavattomasti.
Olen tainnut mainostaa ennenkin, että personal shopperinani toimii kohta 63-vuotias ilmavoimien evp-kantapeikko. Viimeksi tavatessamme tämä peitenimellä "isi" operoiva upseeri ja herrasmies esitteli kirpputorilta löytämänsä, kauniin tummansinisen nahkapalapintaisen olkalaukun.
Olen maininnut siitäkin, että TARVITSEN nk. hippakäyttöön* nahkaisen, ylisuuren clutch-laukun**. Kuume on vain kasvanut, kun niitä näyttää nyt olevan ihan kaikilla. Valitettavasti budjettini ei salli yli 200 euron sijoittamista bilelaukkuun - millä rahoilla mä sitten siellä klubeilla pyörisin? Isän kirppislöytö pelasti tilanteen. Laukun yläosan piilotetuista tukikaarista saa napakan puristusotteen. Napsaisin vain kantimet irti, ja se on sitten siinä. Mitäs tykkäätte te?
* Sana hippakäyttö on peräisin äidiltä, samoin kuin kuvan haaremihousut - viime kesän Ril's-mallistosta, 100% silkkiä, kävelivät kuulemma jollain 80% alennuksella vastaan. Hei, olen 35-vuotias nainen. Vanhempani pukevat minut. (Pitsipaidan ja sen alta pilkottavan topin sentään löysin ihan itse, kirppikseltä ja Monkin räkä-ale-tangolta.
Keskustelin taannoin valokuvasta yleensä ja blogikuvista erikseen alan ihanan ammattilais-Mikon kanssa. Kohteliaana ihmisenä hän ymmärsi jankutukseni "TÄRKEINTÄ MULLE ON SE FIILIS, ei tekniikka" ja kertoi pitävänsä omastakin lempisarjastani omakuvia, "Nainen, hattu, ja viikko sitten kuivumaan laitettu pussilakana". Samalla Mikko kuitenkin toi julki kaupungilla liikkuvat arvelut, että tuskin olen kuullutkaan apulaitteesta nimeltä kameranjalusta. Hmpf!
Kirjapinot pokkarin alla -menetelmä on helpoin tapa ottaa spontaaneja blogiportretteja, mutta joskus iskee valitettava luovuuskohtaus, esimerkiksi kello kolme yöllä. Silloin kamera asettuu tuolille ja malli lattialle. Vähän aikaa menee hakiessa valotusta ja rajausta.
Lopullisten kuvien taiteellinen ja informaatioarvo jäivät melko matalalle. No pääsettepähän kurkkimaan/kauhistelemaan epäsisustustani.
Vaatteet ovat vanhoja, täälläkin sata kertaa pyörineitä lemppareita: Äidin ysärikukkahousujen lisäksi riivitty silkkitrikoopaita (paitojen purkaminen ei ole yhtään passé. Näin juuri aina yhtä ihanan Biting the hand that feeds-Marian selästä puretussa neuleessa!) ja Jil Sander -bleiseri. Lattialla Dieselin edelleen täydellinen villakangasparka ja äidin neuloma paksu kauluri/huppu.
Zaran kenkiin on vaihdettu korot katkenneiden tilalle.
Niinpä niillä pystyy ihan hyvin taivaltamaan välin Siltanen-Kamppi juuri siinä vaiheessa, kun lumikasat alkoivat muuttua loskaksi. Pysyin pystyssä painovoiman, armon ja Pale Saintsin voimalla.
Niin sanotussa elämässä pitää kiirettä, joten julkaisenpahan vain pari vanhaa kuvaa vanhoista vaatteista (kolme viikkoa on internet-ikuisuus) sen kummemmitta mukinoitta. Kattellaan sitten syssymmällä, jos taas tulee jotain asiaa.
"You do know how to whistle, don't you?"
(Hattu ja omarepimä t-paita alunperin Gina Tricot ja farkut Lindex, eläköön halpaketjut. Jakku Chanel, kengät Carin Wester, eläköön design-pröystäily.)
Loppuun lähettäisin kiitokset ja terveiset Aleksi Pahkalalle, joka just soittaa Radio Helsingissä, uuden Uuden fantasian lisäksi mm. LCD Soundsystemiä(ja Super-Jannea <3).
Kirjahyllyni luetuimpiin teoksiin kuuluu muutama brittiläisen komiikan perusteos - Oscar Wilden näytelmät, pari Wodehousea - sekä Jennifer Saundersin pokkareina julkaistut, esipuheilla varustetut käsikirjoitukset Absolutely Fabulous -sarjan kahteen ensimmäiseen (siis parhaaseen) tuotantokauteen. Viimeiset 17 vuotta olen yleisimmin samastunut Patsy Stoneen ("My lunch is liquid!"), mutta sunnuntaisen Flow'n (siis uudessa ajanlaskussa Pyykkikriisipäivä, nro.3:n) asuvalinnan saa perustella katkelma Edina "Eddy" Monsoonin ja Saffy-tyttären dialogia:
Scene Two The Kitchen
(Saffron is eating breakfast in the kitchen, pain au chocolat and coffee. Edina enters in orange loose clothes, chanting.)
SAFFRON: Oh, dear!
EDINA: Morning, sweetie. I'm only wearing orange from now on - for religius purposes.
SAFFRON: You've been getting dressed for three hours and you look like a bloated citrus fruit.
EDINA: It's a good healing colour. I'm getting rid of all my other clothes.
SAFFRON: Is that the best you could come up with?
EDINA: (Giving in.) Darling, only this and the dreaded kaftan fitted. I say fitted - it was filled to capacity. Why? My whole wardrobe has developed stretchmarks. You wouldn't believe how much I weigh...
SAFFRON: I would.
(Mistä tulikin mieleen, että oikea kaftaani olisi hieno. Liisa Jokisella oli järisyttävän hieno semmoinen lauantaina.)
(Paita itse raavittu viskoosi-t-paita, mesh-leggingsit Cheap Monday, väärän värinen mutta ainoa omistamani alumekko Turnover, hattu Gina Tricot, kengät Zara.)
Onneksi mieleni parani viimein festarialueelle päästyäni, ja etenkin tanssiessani rakkaan ystäväni Hei! DJ -Miran soittaman mahtavan setin Diesel Garagessa. Toinen rakas ystävä Minna (kuvassa)teki tapansa mukaan illasta juhlan.
(Mira on KOSTO!-organisaation primus motor, heidän after work -klubinsa joka kuukauden ensimmäinen perjantai (linkki KOSTO!n Facebook-ryhmään). Maailman hikisin mutta vertynein nainen kiittää. (Kuvat täysillä kostavasta bloggarista Miralta ja Minnalta)
Ps. lyhyempiä purettuja paitoja edelleen tyrkyllä The revolution jne. -puolella.
Terveisiä matkalaukusta. Näin voi käydä ihmiselle, joka koditonna kahden kaupungin väliä vaeltaa.
Siinä vaiheessa, kun kaikki pukeutumiskelpoinen on joko likaista tai tylsää, otetaan yöpaidaksi tarkoitettu viskoosihalatti, ja puretaan sen selkä.
Etumus solmitaan vyötäisille paljastamaan pitkä armeijanvärinen toppi, jota kutsuisin rickowensmaiseksi, ellen olisi määrännyt itselleni sakkorangaistusta jokaisesta turhaan lausutusta R.O:n nimestä.
Aina oppii. Tällä kertaa sellaista, että pokkarini valotusta voi kuin voikin säädellä. Yllä-ja allaolevassa on tosiaan eroja.
Kiitos muuten ihanille Youth vs. Future -tytöille: Tuiskussa ja tuulessa katkenneiden sulkien tilalle lähettämänne ovat entistäkin kauniimmat ja vaikuttavammat.
Kun täällä nyt on lähdetty tälle kuvataidevinkkilinjalle, käykää katsomassa Kiasman Adel Abidin -näyttely. Minä menen katsomaan pesukoneessa pyöriviä pyykkejä. Ja leikkaamaan otsatukan.
Olen kokeillut Maileja vasta turvallisissa sisätiloissa (en halua ajatellakaan, mitä kaduille ajettu suola tekisi niiden herkälle nahalle, suojaustoimenpiteistäni huolimatta), enkä ole kokeiluihini kovinkaan tyytyväinen.
Haluan ehdottomasti yhdistää ne linjakkaaseen mustaan, ja vakuutan edelleen, että Jurin lampaankarva natsaa päivänvalossa niihin täydellisesti, mutta tänään ei sekään onnistunut. Ehkä pitää vain kiltisti odottaa sitä kevätaurinkoa, jotta puretun silkin, satiinin ja trikoon pinnat näkyvät kantajaansa kauemmaksi - ehkä samainen aurinko jopa onnistuu kirkastamaan kyseisen kantajan silmänaluset ja yleissurkian naaman.
...tai sitten pitää vain kokeilla vanhanaikaista, pukea Mailit diskoon, ja päättää, että hitto kun näytänkin hyvältä. Suuria pop-ajattelijoita lainatakseni: Free your mind, and the rest will follow. Self-disgust is self-obsession, honey. Only when I'm dancing can I feel this free.
