Tämän blogin sankalla fanijoukolla (= ehkä noin 34 henkeä) ei kuitenkaan ole syytä huoleen - (swim)suit issues jatkaa näillä omilla hatarilla linjoillaan, aina kun kerkee/huvittaa.
Malttamaton voisi kuvitella, että esittelen tässä ehdotukseni naispappien uudeksi virka-asuksi.
Kaulassani on kuitenkin Veera Kuljun keramiikka-avain. Vihdoinkin kaulariipus, joka ei hermostuta neuroottista ystäväänne. Ostin tämän karmivan työviikon keskellä, sateisen päivän päätteeksi Design Forumista. Päätin antaa itselleni lahjoja useamminkin.
Jalassani yhdet "vaatekaappini tukipilareista", Bruuns Bazaarin housut, joiden tukeva viskoosikangas kiiltelee juuri sopivasti ja joiden lahkeiden leikkaukset tekevät niistä riittävän kiinnostavat, ja samalla äärimmäisen turvalliset ja helpot. Olen elänyt näissä muutaman kuukauden. Silkkipuuvillapaita parivuotias hankinta Cheap Mondaylta.
Chanel-jakkuni hartiat tekevät minusta palaverinkestävän. Vakuutan, että oikeiden ihmisten kanssa asioidessani harjaan jopa hiukseni. Yleensä.
Kuvailin aiemmin oman pukeutumistyylini nykytilaa luostarimaisen ankaraksi. Karu meininki puhuttelee syksylläkin, mutta salaa haluaisin vaikuttaa myös jotenkin... elegantilta. Sellaiselta kuin uusin lempibloggarini FrouFrouu.
Jo Vreelandin elämä on inspiroiva, vuonna 1903 syntynyt nainen alkoi kirjoittaa Harper's Bazaariin kuuluisaa "Why don't you...."-kolumniaan 1937:
"Why Don’t You… wear violet velvet mittens with everything?"
"Why Don’t You… fit your clothes easily? Only English & Americans have this mania for snappy tightness."
"Why Don't You... wash your blond child's hair in dead champagne, as they do in France."
"Why Don’t You… have your cigarettes stamped with a personal insignia?"
"Why Don’t You… wear, like the Duchess of Kent, three enormous diamond stars arranged in your hair in front?"
"Why Don’t You… paint a map of the world on all four walls of your boys’ nursery so they won’t grow up with a provincial point of view?"
Nelkytluvulla Vreeland löysi Lauren (Betty) Bacallin, kuuskytluvulla Edie Sedgwickin. Saatuaan seitsemänkymppisenä potkut Voguen päätoimittajan pallilta hän siirtyi kehittämään Metropolitan Museum of Artin tärkeää Costume Institutea.
Rakastan Vreelandin lentäviksi lauseiksi muodostuneita ajatuksia tyylistä, eleganssista, muodista. Nykymaailman kuvaähkyn ja fashion-viriketulvan keskellä on hyvä miettiä esim. näitä: "The only real elegance is in the mind; if you've got that, the rest really comes from it." ja "“You gotta have style. It helps you get up in the morning. It’s a way of life. Without it you’re nobody. I’m not talking about a lot of clothes.”
Mikä tai kuka sinua inspiroi näin syksyn alkaessa?
Vietin pari viikkoa kaipaamaani hiljaiseloa Berliinissä.
Sain tavata ihailemani historiantutkijan Katriina Lehto-Bleckertin. Joimme Kreuzbergin Viktoriaparkin vieressä kirsikkamehua, hätistelimme ampiaisia ja puhuimme tuntikaupalla, mm. Meinhofista.
Elin ystävältä lainaamassan asunnossa keskellä antiikkia ja uutta taidetta, etenkin Janne Räisäsen.
Lomani ajaksi osui kesän pisin hellekausi. Naapurin lapset osoittivat, että Freikörperkultur elää.
Berliinin ristiriita, suurkaupungeista rennoimman ja jotenkin iloisimman elämä keskellä verisen lähihistorian muistoja ei lakkaa kiehtomasta.
Join kaljaa skeittareiden kanssa puistossa, jonka lähellä ihmiset kuolivat yrittäessään hypätä kerrostaloikkunoista vapauteen vain 50 vuotta sitten.
Yritin elvyttää saksaani lukemalla paikallislehdistä pormestarin vaaleihin liittyvää keskustelua. Välillä rentouduin amerikanenglannin parissa. (Easton Ellisin uusin jätti väliteoksen maun, verrattuna mestarilliseen Lunar Parkiin, mutta on silti lukemisen arvoinen. Michael Cunninghaminhäkellyttävän kaunis, häkellyttävää kauneutta käsittelevä By Nightfall taas innosti jopa ikioman romaanini luonnosteluun, mutta en mä semmoista ikinä julkisesti myöntäisi.)
Valitsin vuoristonektariinin Euroopan herkullisimmaksi hedelmäksi. Kakkonen on vuoristopersikka.
Otin tietenkin omakuvan instituutin vessassa. Heiluin puoli kesää tässä H&M:n alennusmyynnissä vitosella ostamassani maksimekossa. Ylensä sen päällä oli Järvi Muodin silkkitoppi. Rannekoru matkamuisto Mitten COS-liikkeestä.
Join kaljaa myös yllämainitun Jannen kanssa paikassa, joka ravisti sisäisen Edward Hopperini hereille.
Jossain päin Mitteä löytyi vahingossa myös sisäinen abstrakti ekspressionistini.
Väliaikaiskodin omakuvien taustalla Jannen maalaus "Ihanat sexyt sukkahousut vaaleanpunaisella". Kuten Mikko saattaisi sanoa, put that in your pipe and smoke it, Cindy Sherman.
Nyt haluaisin kuulla sinulta, lukijani, mitä teit kesällä - mistä innostuit, missä luuhasit, mitä luit, mitä ajattelit?
Jos kerrot sen edellisen postaukseni kommenttiboksissa, a) osallistut arvontaan pääsylipuista Tavastian uudelle, lupaavalle PopLife-klubille ja ennenkaikkea b) vakuutat väsähtäneen bloggarin siitä, että tämä ei ole vain yksinäistä huhuilua ja että tätä tapaa yrittää kommunikoida kannattaa vielä jatkaa.
Voit voittaa liput avajaisiltaan itsellesi ja kaverillesi kertomalla, mitä teit viime kesänä. Arvon viisi lippua(avec). Kirjoita vastauksesi tämän postauksen kommentteihin viimeistään torstai-iltana klo 19, liitä mukaan sähköpostiosoitteesi (ei näy muille kuin minulle). Nuorille ystävilleni tiedoksi, tilaisuus on K-22.
(Jos kiinnostaa, minut tavoittanee perjantai-iltana tanssimasta dj-kopin vierestä, etenkin jos ja kun Television Personalities soi.)
Flow-festivaali - tuo sukupolveni Pori Jazz - osoittautui tänä vuonna oivalliseksi areenaksi päähineiden käytölle, kiitos riittävän viileän kelin. Ennätin "asukuvata" vain sunnuntaina - lähinnä pitkiksi venähtäneiden päiväunien takia, terveisin nainen joka nukkui eniten odottamansa Mc Taakibörstan keikan ohi.
Hattu Gina Tricot - ruotsalaisketjujen hatut ovat säkällä riittävän isoja minunkin päähäni. Kultaneuloshippimekko by Suvi Hänninen. Verkkotrikoot Weekday. Pellava-viskoosi neuletakki (kesän ehkä paras aleostos, Helsinki kympistä) Fifth Avenue Shoe Repair. Maailman parhaat kesäsaappaat vanha kirpparilöytö. Bambulangasta virkattu "occasional hippie bag" Anulta (The ageing young rebel). Näitä myy myös Indian Summer, osta jo nyt ensi kesäksi.
Perjantai-iltana soitin Harri "Håkan Tyg" Kankaan kanssa parin tunnin setin Diesel Garagessa. Mikko Rasila taltioi tunnelmia, tässä "edustavin" otos meistä. Rohkenen väittää, että tuossa soi juuri Siouxie and the Banshees. Kiitos kaikille osasyyllisille ihanasta kesälomanaloitustunnelmasta!
Kesä on jatkunut kohdallani (ihanan) kiireisenä - olen lähinnä kirjoittanut, kuvausjärjestellyt ja kierrellyt kaupunkia. Tuntuu, että nyt eletään parasta Helsinki-kesää naismuistiin. Suuri kiitos siitä kuuluu aktiivisille ihmisille, jotka ovat luoneet kaupunkiin ihan uudentuntuista elämää - hyvänä esimerkkinä vaikkapa Kalasataman Konttiaukio graffitiaitoineen, Ihana-kahviloineen, keikkoineen ja konttigallerioineen. We are Helsinki -lehdessä on mun juttu aiheesta, tehkää hyvin, lukekaa ja käykää väijymässä vähintään Tuntemattomien kontin seuraava näyttely!
Tyyliblogini on nyt neljä vuotta vanha. "Tyylissäni" ei kylläkään tapahdu hirveästi, olen keskittynyt mahdollisimman viileänä pysymiseen - siis väljiä, luonnonkuituisia vaatteita väljien, luonnonkuituisten vaatteiden seurassa. Tavoilleni uskollisena olen tehnyt hankintoja alennusmyynneistä, viimeksi hiukan pronssinhohtoisen, ryppyiseksi käsitellyn silkkisen t-paidan yhdeltä kotimaisista lemppareistani, Gilles et Dadalta. Heidän Albertinkadun liikkeessään tulee aina hyvä mieli, jo pelkästä estetiikasta, palvelusta puhumattakaan. Suosikaa rakkaat ihmiset näitä paikallisia ihanuuksia! Väijykää edes heidän blogiaan.
En ihan mahtunut kokonaan näihin "tunnelmallisen utuisiin" kuviin. (Oli ilta, unohdin laittaa valot muualle kuin eteiseen.) Iso sormus on Weekdaylta, haarukkasormus vanha tuttuLauraselta, koko kesän luottohousut Ril'siltä, ilme antaa ymmärtää, että jonkunlainen loma alkaisi freelancerillekin olla paikallaan...
Ennen lomalle lennähtämistä vietetään Flow-viikonloppu. Diesel Garagessa soittaa kasapäin bloggareita ja uskottavia muotihenkilöitä - esim. Daniel Palillo, Minttu Vesala, Samu-Jussi Koski, Maria Veitola - ja mää. Perjantai-iltana klo 22-24 Harri "Håkan Tyg" Kangas ja minä tanssitamme kansaa teemalla Grrrls rule! Tulkaa moikkaamaan!
Helteisen heinäkuisen perjantain kunniaksi todistusaineistoa siitä, miten sujuvasti minulla on ollut tyyli ja lava hallussa jo 27 (KAKSIKYMMENTÄSEITSEMÄN, voi apua) vuotta sitten. Yhtyeeni After Sisters ensimmäisellä tai toisella - eli viimeisellä - keikallaan keväällä 1984. Mikin varressa minä, rumpalina pääasiallinen säveltäjämme ja sanoittajamme, ystäväni A. ja kosketinsoittajana ystäväni J. Pyydän kiinnittämään erityishuomiota strategisesti aseteltuihin huiveihin - minun vyötärölläni ja J:n polven ympärillä.
Yhtye sai alkunsa, kun kyllästyimme A:n kanssa leikkimään Hanoi RocksinUp Around the Bend -videota - minä oli Mike, A tietenkin Andy McCoy. Muistan elävästi, miten tulimme metsästä hiihtelemästä, riisuimme märät toppahousut ja sävelsimme, sanoitimme ja sovitimme ensimmäiset biisimme, mm. melko vahvoja Dingo- ja Varietee-kauden Yö-vaikutteita sisältäneen "Kurkiauran". Se meni näin: "Kurkiauran nään/lentävään". Soitimme molemmat poikkihuilua (silloin kun emme karanneet opettajaltamme), joten teoksen live-esitys sisälsi minuutin kestävän, kaksi säveltä (ja trillin) sisältävän huilusoolon.
A. kävi lisäksi rumputunneilla. Vaikka lähipiirimme kannusti harrastuksiamme ja haaveitamme, ilman tiettyä kärsimystä emme selvinneet: A:n vanhemmat eivät suostuneet ostamaan koko rumpusettiä ihan heti, vaan treenasimme pitkään tai ainakin pari viikkoa virvelirummusta ja ponikirjasta koostuneella lyömäsoittimella. J. soitti pianoa, sähköurkuun hän pääsi käsiksi vain esiintyessämme.
Hyvin horjuvan aasinsillan kautta tällä kaikella on jotakin tekemistä tämän hetken suomalaisen lempibändini Siinainja heidän tuoreen, loistokkaan Olympic Games -surina-albuminsa kanssa. (Linkkien takana Nuorgamin ja Hesarin arviot.) Esimerkiksi se, että Siinain jäsenet taisivat syntyä suunnilleen After Sisters -yhtyeen kulta-aikoina, ja rokkibändien lisäksi me leikimme usein olympialaisia.
Ihastelin aiemmin Jenni Alavan tulevan syksyn Arctic Sisters -neulemallistoa, jonka jokainen osa tuntuu edelleen kirkuvan nimeäni (näin pr-toimistolla vilauksen niistä ns. elävänä, yritin olla hipelöimättä pilalle). Samaa voisi sanoa Jennin "välimallistosta" Everyone. Suunnittelija kertoi malliston saaneen alkunsa hänen omista vaatetarpeistaan, ja siitä löytyvät juuri ne heti luottoystäviltä tuntuvat, mutta riittävän jänskät housut, parkat ja neulepaidat, joita ihminen välillä epätoivoisestikin etsii kaiken hörhellyksen ja päiväperhojen keskeltä. Nimenomaan ihminen, sillä mallisto on unisex. Vaatteet on valmistettu Suomessa kestämään aikaa jä käyttöä. Mm. puuvillamarkiisinen parka tuntui potentiaaliselta ikuiselta elämäntoverilta.
(Malli: Anna/Brand)
Everyonea myy Helsingin Iso-Roballa jotenkin ihanan iloisen oloinen uutta suunnittelua ja vintagea myyvä pikkukauppa Naked. Kävin ystäväni R:n kanssa lanseerausbileissä - jos nyt kolmen tunnin skumppa- ja mansikkapitoista luuhausta voi kutsua käväisyksi...
Palaamme varmaankin molemmat hankkimaan Everyone-housut ja läpikuultavan vaalean neuleen (merseroitua puuvillaa), jonka epäsymmetrisen helman voi kerätä tai jättää valumaan monella tapaa. Myös Nakedin käytettyjen pikkulaukkujen valikoima kiinnostaa, samoin suomalaiset korut - etenkään, kun niitä ei ole hinnalla pilattu.
Jatkoin tyylikkäässä seurassa iltaani uuteen ja pysyvään suosikkikapakkaani Shanghai Cowboy. Yksi huone, hyvä seura ja konstailematon meininki riittävät tekemään baarin, onneksi joku ravintoloitsijajengi muisti sen pitkästä aikaa Etelä-Helsingissäkin. (En ole ainoa instant-kotiutunut, lounastetaanko huomenna, rakas Stellagee?)Kiitos seurasta, mm. Mikko ja Ville!
*Jennin olemuksessa on jotain ihastuttavan Bowiemaista, ja Absolute Beginnersin kanta-hipsterit viihtyisivät varmasti hänen housuissaan, joten:
Leikkasin kaikesta huolimatta viime viikolla otsatukkaani vapaalla kädellä "vähän" lisää, ja toivon nyt näyttäväni tältä Pierre Bonnardin kuvaamalta naiselta edellisvuosisadan vaihteessa, enemmän kuin esimerkiksi Paavo Ruotsalaiselta. Sekä vähän myös ysärin alun riot grrrleilta. (Kuvan lähde Another Loves.)
Tänään UPSin mies toi mulle kengät. Huomenna koetan malttaa kuvata ne, ja sitten menen Mudhoneyn keikalle, jee! (Tänään en mene Black Lipsin ja Dum Dum Girlsin keikalle, anti-jee.) Palataan.
