Tänään täällä esitellään sukukalleuksia!

 

Kuvassa mummin perintöni. Mummilassa arkku lojui paksussa 70-luvun kiiltävän valkoisessa lateksimaalissa. Vanhempani kunnostivat sen herkin sormin, ja nyt se odottaa pääsyä uuteen asuntooni liinavaatearkuksi. Kulunut maalipinta kuvioineen on minusta älyttömän kaunis.  

Ja suhteettoman kokoinen rauta-avain aika hellyyttävä.

 

Kuvassa myös Salamander-merkkiset sopivasti valmiiksi tanssitut kengät, joilla ajattelin ainakin aloittaa viikonlopun riennot.

 

 

 

Pitkäksi kasvaneesta ruohikosta löytyi aamuauringon valossa kaksi kukkaa. Oranssi varhaista Aarikkaa, näitä äitini kerää villinä. Hopeisen pallosormuksen hän on saanut tietenkin 60-luvulla.

Yhden äidiltä ennakkoperityistä jättimäisistä kuuskytlukusormuksista olen jo onnistunut hukkaamaan – kotikaupungin hotelliin. Eikä edes minkään jännittävän jatkoyön melskeissä,vaan koska kerrankin päätin olla fiksu ja ottaa sormukset pois ennen nukkumaanmenoa. Kyseinen sormus oli sellaista björnweckström-tyyliä ja käsintehty, arvatkaa harmittaako.

 

 

 

 

 

 Huhhahhei, ei löydy tähän hätään rommia pullo, mutta ehkä sellainen pitää pakata evääksi, jotta jaksaa jahdata koko viikonlopun kaupungin kaduilla pop-monstereita? Siis ihan kuvaamismielessä, luonnollisesti.