Vanha kaveri ilahdutti kertomalla, että oli etsiytynyt mun blogiin ja jopa viihtynyt! Kaveri sattuu olemaan miespuolinen, joten mä menin hövelisti lupaamaan, että on täällä juttuja pojillekin. Ja onhan täällä välillä ollutkin, olen jopa itse fantiseerannut, millainen mies olisin.

Onhan tää ihan kivaa yökaudet syödä suklaata ja surffata katumuotisivustoja hyväntyylisiä janttereita metsästäen (ainakin palkitsevampaa kuin aikoinaan etsiä niitä Tampereen yöstä jostain toholammilta "opiskelemaan" muuttaneiden mustasilmärokkareiden ja porkkananväristen hoki-jätkien seasta, brrrr), mutta ei mulla taida olla kovin rakentavaa kirjoitettavaa Miehen Tyylistä. Mies(tyyli)makuni on sitäpaitsi aika rajoittunut: En erota pukumiesten bisnestyylissä sävyeroja ennen kuin nukahdan ikävystymiseen, en osaa ihailla limited edition ihme ja kumma -tennareita, en jaksa turhan uskollisia alakulttuurihahmoja - oli ne sitten modeja tai rokuja - ja High Fashion -heput vähän hihityttävät, onhan näitä. Kuten uskollisille lukijoilleni lienee tullut selväksi, tykkään skeittivaareista, (katu)taidejampoista, monialaisista musamiehistä ja Rick Owensista. Sekä miehistä, jotka käyttävät pitkiä kalsareita, myös ihan pelkästään.

Näinä lentomatkustamisen välttelyn aikoina on sentään lohdullista, ettei poikakalaan tarvi lähteä kovin monen meren taakse, Euroopasta löytyy: Kuvat Stockholm Streetstyle, Stil in Berlin, Garance Doré ja Hel-Looks. Paitsi että Altamiran kuvat on NYC.

Pyydän kiinnittämään erityistä huomiota viiksiin, saapaisiin, linttaan astuttuihin maastokenkiin, rullattuihin juttuihin, kittanuuden ja väljyyden yhdistelyyn,  kreiseihin hiuslaitteisiin, ja yleensäkin sulaan hulluuteen. Huom! Hennot sävyt pukevat kovia kundeja.



























Ai niin: Tyylitajuisista miehistä puheenollen, älkäämme unohtako suomalaista internetinstituutiota, pHinnwebiä. Blogista löytyy häkellyttävän monipuolisesti musiikkia ja muuta ihmeellistä. Kuinka moni meistä "muotibloggareista" muuten tietää, kuka oli viime viikolla edesmennyt Max Petrelius? PHinn tietää: "Suomen David Bailey"


Ai niin 2: Berliinissä vaikuttaa myös uusin naispuolinen tyyliesikuvani, 40-vuotias taiteilija Mariam AF Vandervorst -saapikkaineen.



Ai niin 3: Se alussa mainittu kaveri tekee itsekin aika törkeän hyvää musaa, DJPP Street-Tape Vol.2 esimaistiaisia täällä.

Ai niin 4: Berliinissä taitaa edelleen asua myös otsikossa laulava Peaches, joka kuuluu ikiaikaisten tyylijumalieni tiukimpaan ykkössarjaan. (Peachesin innoittamana mun piti blogata siitä, miten naisen rintakarvat on "feminist issue", mutta sitten löysin pinsetit.)

"Make sure you can hear me before you speak up
All you motherfuckers step up"