Täällä vietämme välipäiviä joululahjojen ja muiden hämmentävän fallisten objektien parissa, Rodarte-henkisiä käsitöitä yrittäen ja välillä "Inspiraatio"-kansioon tallennettuja kevät-kesän 2009 mallistojen parhaita pälyillen. Jipii!

Sain perheeltä ja Pupulta (oik. Tärk.Hlö, mutta herkeän näin juhlakauden kunniaksi vähän tavallista ällömmäksi) ihania, ajatuksella hankittuja lahjoja. Fäshön-blogiin esiteltäviksi sopivat eritoten siskolta saadut Kerttu-rannekkeet (Co4 Luomus Oy), jotka on niinku tollasta huovutettua joustavaa villasekoite tommosta, ja pelastavat jääkätisen pikkusiskon hengen ja hengentuotokset talvellakin. (Mulla on aina kädet ja ranteet jäässä, pidempään koneella oleskelu/työskentely on välillä ollut kovin tuskaisaa.) Noissa on tommonen hieno kaareva sauma, ja ne todistavat, että huovutettukin voi olla SIISTIÄ, ajatella.



Tärkeä Tonttu päätti, että Carolina Herreran 212-tuoksun Sexy-editio tuoksuu minulta, ja kyllähän se mulle käy. (Käytin alkup.212-tuoksua vuosituhannen vaihteessa, tässä tuttuun mausteisuuteen on tullut raikkautta, sexyä kuin mikä.)



Huulipunaakaan ei tarvinnut itse ostaa, kun äidin huulipunalaatikosta löytyi just oikean todellisen punainen Givenchyn puna, sävy numéro 704. Harjatun hopean värisessä hylsyssä on peili ja kaikkea. Päässette ihailemaan tätä sulohuulillanikin, mikäli joskus vielä käyn suihkussa ja/tai pesen hampaani... (Tällä hetkellä sivilisaation pariin palaaminen näyttää epätodennäköiseltä.)





Itsekin koetin lahjahankinnoissa suosia hyviä juttuja. Sisko sai Kaksi Tvån pitsikorvakorut, äiti Ajastan lasihelmi-heijastin-pipan, Henkilö Kuosia, isi lempparinsa levyn, ja kaikki olivat ainakin  tyytyväisen oloisia. Kotimaisen laatutuotannon suosiminen jatkuu, kun alan metsästää 60 vuotta täyttävälle äidille lahjaa. Toimikuntaa miellyttää ajatus Arela Lizzan kashmir-neuleista, tyyli- ja laatutietoinen rouva ansaitsee lämmittävää luksusta arkeensa.

Mää meen kutoon nyt, sillävälin M.A.N. puree ja lyö:



ps. Olin kirjoittamassa ns. Vanity sizing -suuntauksesta eli vaatekokojen inflaatiosta ja sen aiheuttamasta hermojen menetyksestä sekä suurisuuntaisista huomioistani tässä heijastuvasta länsimaisen yhteiskunnan rappiosta (oikeesti, Lindexin alesta haalimani muuten mainiot koon 36 housut on mulle ISOT, VATSASTA, ja lukiotyttönä, painaessani 3-5 kg nykyistä vähemmän, oikea kokoni oli 38-40. QUO VADIS muotiteollisuus JA itseään huijaava nykynainen? Ei tässä oo enää mitään järkeä.), mutta onneksi huomasin Outrageous Outingsin Stellageen tehneen sen jo, fiksummin. Lukekaa!

pps. KEVÄT ON SININEN. Palaan asiaan tuonnempana.