Nimimerkki Pup linkkasi äskeiseen kirjoitukseen oheisen, harvinaisen ja harvinaisen upean kuvan ikiaikaisesta idolistani Nicosta.

Mietiskelin laiskasti, millä perusteilla sitä oikein valitseekaan tyyli-ikoninsa, pitääkö niiden ulkonäössä  olla jotakin itselle mahdollista - Nicon suhteen ainakin hiusten malli (aina) ja sävy (nykyään), sekä pituus ja sellainen kookkaus (mua vituttaa, kun kookas on nykyään eufemismi lihavuudelle - niinkuin vähän kaikki muutkin adjektiivit. MINULLE ja vanhojen salapoliisiromaanien kääntäjille kookas tarkoittaa hentoisen vastakohtaa, pitkää ja  isoluista (naisen)rotiskoa if you will. Jollainen siis voi olla hyvinkin hoikka).

Toisaalta oman ulkonäön muutokset vaikuttavat siihen, keiden olemusta ihailee ja pyrkii jäljittelemään. Nuorena ja blondina pidin kyllä etäisesti Patti Smithin tai Charlotte Gainsbourgin tyylistä, mutta pikkuhiljaa tummuessani juuri heidän tapansa yhdistää jotain valuvaa johonkin maskuliiniseen on muuttunut omaksumiskelpoiseksi. Toisaalta pientä, siroa garconnea tyyliin Edie Sedgwick tai Audrey Hepburn musta ei enää saa millään, toista se oli 20 vuotta sitten... Onneksi olen ymmärtänyt ajoissa vaihtaa hepburnia.

Keihin te samastutte, tai haluaisitte?

(Nicon kuva tällasest blogist kun Decade Diary!)