Nainen, jolla on menneisyys (ainakin pirun coolina baari-dj-tyttönä, VUOSIKYMMEN sitten, apua) yritti löytää yleensä niin luotettavasta Zarasta jotain täysin järjettömiä horokorkkareita. Kaikessa oli kuitenkin jotain vikaa: joko yletön muovisuus tai lesti, jossa kantapää jää tyhjän päälle ja koko paino valuu päkiän varaan. Sellaisilla kengillä ei, rakas nuoriso, diskoilla koko viikonloppua ja sen jälkeen juosta asiallisilla asioilla/sama kääntäen. Sellaisilla ei siis ole mitään sijaa tässä elämässä.

Dead Birds & Lionheartin mekko sen sijaan toimi tänäkin viikonloppuna, melko hikisissäkin ympyröissä. Uskokaa pois, se on livenä 10 kertaa mielettömämpi. (Aivan kuten kantajansakin...) Tai ehkä ammattitaitoisen kuvaajan kuvaamana (halukkaat saavat ilmoittautua sähköpostitse)?

Koska KAIKKI Zaran ylipolvensaappaat olivat liian Pretty Woman minulle, ja koska häkellyttävän upeat ja hauskat Stellagee ja Kamicha komensivat, tullen jatkossakin luottamaan omaleikkaamiin mokka-chapseihin. Ujopiimäisempinä päivinäni hiihdän mokkashortsi-reisisukka-saapas-kombinaatiossa.

Kuten huomaatte, Youth vs. Futuren sulkakorusta on tullut keskeinen osa imagoani. Yhtä käyttökelpoiseksi on osoittautunut Seppo-Ljudmila, räntäsadekaan ei pure sen muoviseen ytimeen. Jipii!