Yksi lempibloggareistani, ranskalainen Punky B., on onnistunut pukemaan minua yleensä ärsyttävän muotiblogikliseen, eläinkuosisen tekoturkin ihanan raikkaasti. Koska satuin viime keväänä saamaan haltuuni äitini 90-lukuisen feikkikarvatakin, pakkohan sitä oli koettaa perässä.

Muistan yleensä turkisten olemassaolon vasta 20 asteen pakkasissa, nyt ajattelin kerrankin hyödyntää viileitä syyspäiviä, kun turkin alle ei vielä tarvitse pakata jokaista omistamaansa villanuttua. Repaleisen pitsineuleen ja satiinihousujen yhdistäminen turkkiin viehättää, siinä on jotain sattumanvaraista, nuhjuista glamouria lempiromaanisankarieni tyyliin. Jotain Anita Pallenberg Pariisissa -71 -harhojakin mulle tästä tuli?

Tekoturkkini samean harmahtava väritys ja pehmeys tuntuvat mahdottoman ylellisiltä, etenkin kun kyseessä on muovisin omistamani vaate - 100% akryyliä. Olen sitä mieltä, että turkin kuosi jäljittelee erään taannoin tuntemani mainion pikkutytön lempieläintä, geobardia.

Rakastan myös Henkka-housujeni myötäilevää piukkuutta, nämä ovat yhtä mukautuvat kuin leggingsit, ja yhtä pätevät kuin housut. Sitäpaitsi: Sivuvetoketju = instant hyvä perse!

Ps. Saint Etiennen Foxbase Alpha on merkittävin 1990-luvulla julkaistu pitkäsoitto! (TÄNÄÄN.)