Olen saanut ystäväni hermoromahduksen partaalle jankuttamalla MUN CHANELISTA. Ei se mitään. 

Tällä kertaa yritin postmodernia pukeutumisklassikkoa, eli saada kokotrikoisesta (ei sentään kokonaan puuvillaisesta!) lörttöasusta salonkikelpoisen napakalla laatujakulla. 

Lisäsin kaulaan vielä Hermès-huivini. Käsissäni vanhat mokkanahkaiset ajohanskat, jotka luulin hukanneeni Tampereelle. Jos asuisin pari korttelia tuonnempana, kävisin aidosta Tölötantista.

 Mekkonani toimii Oden Wilson for Weekday -malliston "dekonstruoitu" t-paitamekko. Koska halusin jalkaani saman puljun mesh-leggingsit, ja koska näin tehdessäni perslaakillani oli ikävä taipumus vilkahtaa takahalkiosta, keräsin helman kasaan hakaneulalla ja Töölö Fashion Instutute -purkkakorulla. Väriläikkä, if you will. (Vietettyäni jälleen sunnuntain kuumeessa olen valmis myöntämään, että ihan liian vähän oli päällä.)

Samaisen instutuutin yliopettaja Luomanpää kaverina suuntasimme ensin uuteen tilaan muuttaneen Popot-liikkeen avajaisiin. Tarjoilun hoitivat mahtavat roller derby -tytöt.

Muistakaa ihanan Saara Kivimäen hienot kengät!

Weekday esitteli seuraavaa designer-yhteistyötä, Diana Orving -mallistoa, Kalhama-Piipon hulppeassa galleriassa. Aloin suunnitella uraa performanssitaiteilijana. Mun performanssi olisi semmoinen, että asuisin ihanissa gallerioissa aivan kuin kotonani. Ai miten niin sekin on jo tehty?

Mikko näyttää, miten tärkeää on rajaus. Kiitos valokuva- ja muista keskusteluista, dollface!

Muutenkin juhlat olivat täynnä kauniita, suloisia ihmisiä, kuten Vesa, jonka blogiin pitää jokaisen tutustua!

Weekdayn liikkeeseen päästyämme paksulla tussilla käsivarteen kirjoitettu FORGIVE FORGET tuntui loistavalta idealta. Epäilemättä se tuntuu siltä alkavan viikon lukuisissa asiakaspalavereissakin.