Viime kerralla lainaamani Rick Owensin pukeutumisfilosofiset ajatukset mielessäni halusin kerrostaa suojaavia, mustia asioita - ja samalla paljastaa herkkyyden.

(Dieselin villakangasparka, jonka hankin Gallant Clothesista, on kaikkine teknisine yksityiskohtineen, vedeltä ja tuulelta suojaavine tiiviine kankaineen yhtäaikaa lämmin ja kevyt. Loistohankinta juuri tälle talvelle.)

"With layering, sometimes the more the better. When you layer a lot of black you're like a walking Louise Nevelson sculpture, and that's pretty attractive."

(Takin alla mustina kerroksina Zaran merinovillatakki ja äidiltä peritty, vuonna 1995 hankittu sataprosenttinen silkkineulemekko. Jalassa Monkin leggingsit, läikikkään harmaat kuin marraskuun maisema, ja alaskäännetyt kirpputoribuutsit.)

Anna-Kaari puhui Olivian blogissaan talismaanikoruista. Oppilaani kysyi tällä viikolla, onko sulkakoru minun talismaanini, tuottaako se onnea. Sanoin tuntevani oloni aina hiukan paremmaksi tämä - tällä hetkellä yksisulkainen - koru kaulassa.

Haaveilen muistakin asusteen ja korujen ristisiitoksista. OVVN-liikkeessä näin I Know Why Non "matonkudemaisia" juttuja, yhden sai aseteltua olkapäille kuin kuvitteellisen kunniakompanjan arvomerkeiksi, toisessa oli riepua ja käsittelemättömiä sulkia...

Toisena päivänä toinen oppilaani kysyi, kuvittelenko voivani lentää, kun kannan sulkaa.

"Allowing yourself to be vulnerable is also one of the most attractive things you can do."