Kenellekään ei liene yllätys, etten jaksa inspiroitua tänäkään kesänä
kaikkialla tyrkytetystä rauhaa, rakkautta ja kukallisia sifonkimekkoja
-hippimeiningistä. Summer of Love oli jo 1967 ylimainostettua,
ylihapokasta roskaa, ugly hippie shit. Sen sijaan tasan neljäkymmentä
vuotta sitten elettiin kiihkeää, väkivaltaista, hullua vuotta 1968,
jonka musiikista, tyyleistä ja iskulauseista en vanhana vallankumousromantikkona voi olla aina vaan innostumatta uudelleen.

Totta on, että vuonna 1968 ja sen seurauksena tapahtui paljon pahaa:
Martin Luther King ja Robert Kennedy murhattiin, Warholia ammuttiin, Tsekkoslovakian ihmiskasvoisen sosialismin kokeilu, Prahan kevät, päättyi Varsovan liiton panssareiden jyräykseen, opiskelijaliikkeen mielenosoitukset
niin Länsi-Saksassa kuin Amerikoissa alkoivat kääntyä verilöylyiksi, ja     opiskelijaliikkeen ääriaines alkoi radikalisoitumisen suuntaan, jonka tuloksena
oli 1970-luvun länsieurooppalainen terrorismi. Pariisissa katukiviä
heittelemällä yritetyn "vallankumouksenkin" tulokset ovat vähintään kyseenalaiset, vaikkei edes Sarkozylta kysyttäisi. 1960-luvun tiukimmat musiikki- ja tyyli-ikonit taas alkoivat olla tukevasti heroiinikoukussa.

Mutta kun ne riehujat näyttivät ja kuulostivat niin hiton hyviltä!
Ohessa todistusmateriaalia, Pariisin mellakoista Valerie Solanasin kautta Max's Kansas City -ravintolan kanta-asiakkaisiin, Mustia panttereita ja Gudrun Enssliniä unohtamatta. Mukana myös Anita Pallenbergin Performance. Videoilla Velvareiden White Light/White Heat -otoksen (huomatkaa Nicon tamburiininsoitto, rumpali Mo Tuckerin raitapaita ja pikkuinen Ari Delon!) lisäksi traileri Godardin Rollari-dokumenttiin, sekä kansainvälisen läpimurtonsa 1968 tehneen Desmond Dekkerin (muiden varhaisten reggae-miesten tavoin tyylikkäimpiä jamppoja ikinä!)Israelites livenä paria vuotta myöhemmin. Luvassa siis nahkatakkeja,
nahkatakkeja, aurinkolaseja, mustia vaatteita, tiukkoja ilmeitä, ja
nahkatakkeja! Ja Warholin sen vuoden supertähti Viva!! Ja Brigitte Bardot! Kaikki ei ihan just vuodelta 68, mutta sinnepäin! Revolutionäärisiin fiiliksiin pääsyä varten suosittelen nyt viimeistään katsomaan jo aiemmin mainostamani Olemisen sietämätön keveys -leffan. (Muihin fiiliksiin pääsemiseen auttavat oleellisesti Lena Olinin Sabinan ja Daniel Day-Lewisin Tomás-hahmon yhteiset kohtaukset, ks. kuvat.)

Lupaavasti alkaneena hellekesänä tietty saattaa tulla nahkatakisssa ja mustassa poolossa vähän hiki. Silloin pääsemme rantatunnelmiin La Bardot'n  La Madrague -huvilasta kertovan biisin tahdissa. Muistakaa: Sous les pavés, la plage!





(kuvat ympäriinsä googlattuja elleivät sitten Billy Namen)

fma27.jpgBlack%20Panther%20tagawa3.jpgcartier-bresson-france-paris-1968-doulev56232219.jpg8wp0r13x.jpgwb1968_wideweb__470x390,0.jpgBN0066.jpgperformance_l.jpgBN0263.jpgBN0772.JPGBN0802.JPGBN0789.JPGbeing10.jpgunbearable_lightness.jpg3208742.jpg?v=1&c=ViewImages&k=2&d=C037F76832427.jpg?v=1&c=ViewImages&k=2&d=17A4RAFJanRGudrunE.jpgBN0582.JPG







Ce n'est q'un debut, continuons le combat!