Suosiota niittänyt sarja asiasisällöttömiä Photo Booth -omakuvien postauksia jatkuu...

Olen onnistunut (ilmeisesti suurempia ongelmiani vältelläkseni) kehittämään taas vaihteeksi keskiraskaan ulkonäkökompleksin. Konkreettisia syitäkin löytyy, kuten "jostain kumman syystä" vatsa-reisi-alueelle "ilmestyneet" takautuvat joulukilot (noin vuosilta 2006-2013) ja lurpsahtanut pärstävärkki - pääsin melko korkeaan ikään ilman ryppyjä, nyt ne ovat tulleet jäädäkseen, with a vengeance.

Koska ainainen valitus ja kriiseily ei ole yhtään hauskaa (anteeksi, ystävät!), päätin oppia rakastamaan itseäni JUURI TÄLLAISENA. Parhaitenhan se onnistuu asettumalla meikittä* ja alupaitasillaan läppärin kameran eteen vääntelemään naamaansa. Kai asiat voisivat olla huonomminkin. (Varsinkin, kun Mikko lupasi hoitaa mulle kunnon "pottaotsis-takatukka"-yhdistelmän. Haluan näyttää Ramones-meets-Wayne Gretzkyltä!) 

*Huijasin vähän, oikeasti olen sutinut kasvoilleni Lierac-merkkistä, ehkä sävyttäväksi kosteusvoiteeksi luokiteltavaa ihmeainetta: Soin de teint - crème lissante velours on "lainassa" Suvi-ystävältä, ja lupaan hankkia tätä litratolkulla itselleni, kunhan saan jälleenmyyjän selville. Suosittelen vakavasti kuiva-ja ongelmaihoisille, ensimmäinen kokeilemani meikkivoide, joka pysyy joustavana hyvinkin pitkän päivän, esim. 24 tuntia.

Voimauttavin viikonlopputerveisin!  

Ps. menkää yöpyöräilemään(mäkin tulisin, mutta on pyörä rikki... Taidan sensijaan paistaa lettuja ja katsella Twin Peaksia.)