Suosiota niittänyt sarja asiasisällöttömiä Photo Booth -omakuvien postauksia jatkuu...
Olen onnistunut (ilmeisesti suurempia ongelmiani vältelläkseni) kehittämään taas vaihteeksi keskiraskaan ulkonäkökompleksin. Konkreettisia syitäkin löytyy, kuten "jostain kumman syystä" vatsa-reisi-alueelle "ilmestyneet" takautuvat joulukilot (noin vuosilta 2006-2013) ja lurpsahtanut pärstävärkki - pääsin melko korkeaan ikään ilman ryppyjä, nyt ne ovat tulleet jäädäkseen, with a vengeance.
Koska ainainen valitus ja kriiseily ei ole yhtään hauskaa (anteeksi, ystävät!), päätin oppia rakastamaan itseäni JUURI TÄLLAISENA. Parhaitenhan se onnistuu asettumalla meikittä* ja alupaitasillaan läppärin kameran eteen vääntelemään naamaansa. Kai asiat voisivat olla huonomminkin. (Varsinkin, kun Mikko lupasi hoitaa mulle kunnon "pottaotsis-takatukka"-yhdistelmän. Haluan näyttää Ramones-meets-Wayne Gretzkyltä!)
*Huijasin vähän, oikeasti olen sutinut kasvoilleni Lierac-merkkistä, ehkä sävyttäväksi kosteusvoiteeksi luokiteltavaa ihmeainetta: Soin de teint - crème lissante velours on "lainassa" Suvi-ystävältä, ja lupaan hankkia tätä litratolkulla itselleni, kunhan saan jälleenmyyjän selville. Suosittelen vakavasti kuiva-ja ongelmaihoisille, ensimmäinen kokeilemani meikkivoide, joka pysyy joustavana hyvinkin pitkän päivän, esim. 24 tuntia.
Voimauttavin viikonlopputerveisin!
Ps. menkää yöpyöräilemään! (mäkin tulisin, mutta on pyörä rikki... Taidan sensijaan paistaa lettuja ja katsella Twin Peaksia.)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.