Tällaista siitä sitten seuraa, kun ihminen ei suostu olemaan tahdoton Kuluttaja, vaan päättää (jälleen) ryhtyä Toimijaksi, muotikentälläkin.

Kiskoin suosittujen läiskäleggingsien päälle Uffin euron päiviltä ostamani sifonkihameen - mekoksi. Olen monta kertaa pauhannut, ettei hameita, joiden vyötärö on istutettu ja ns. oikea, vaan VOI pukea mekoksi. No voipas sittenkin. Olin statement-päissäni leikannut hameen vekatun detaljin auki (it's deconstruction, darling), musta alushame kinnasi persuuksista ja vetoketju painoi kainaloa - mutta pidän tavattomasti harmahtavien printtien vuoropuhelusta/hillitystä kakofoniasta. Sulkakoru viimeisteli homman.

 

Perry Ellis -jakkuni on 30 vuotta vanha, ja edelleen riittävän tyrmäävä. Tiesin viettäväni iltaa ykkösiinsä tälläytyneiden mustaunivormuisten rock-bisnes-kottaraisten joukossa, joten epävärikylläinen grungeenpäinvetäminen oli luonnollinen ratkaisu. Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia Erilainen Nuoruus.

Seppo-Ljudmila vasta hedelmällisiä ristiriitoja aiheuttikin! Hiukseni elävät edelleen Patti Smithin elämää.

 

Tungin seuraamaan Joensuu 1685:n keikkaa Klubilla eturiviin, siitä osoituksena valokuvataidetta.

 

Seuralaisena viihtynyt Arvostettu Brittijournalistikin povasi bändille maailmanvalloitusta. (Toisaalta, sama hemmo kuvaili meikämammaa sanoilla "young and fresh", joten se siitä arvostelukyvystä.) Oli miten oli, jopa aivan liian lyhyt ja sähköjen katkaisusta kärsinyt keikka riitti nostamaan Joensuun omalle maailman täydellisimmät yhtyeet -listalle. Plus pojat näyttävät järkyttävän oikeilta

Onnistuin bongaamaan vihdoin Tiitinkin, elävänä! Maljani on nyt täysi, ja voin loppuviikonlopuksi keskittyä syysnynnyilemään kaihoisan musiikin ääreen (ja muokkaamaan kirpputorilöydöistä kotitarve-Rick Owenseja, niistä lisää myöhemmin. Toivottavasti!)