Harvaksi valikoitunut laukkuvarastoni roikkuu hattujen ja huivien seurassa eteisen metallisessa vaatepuussa. Joka kevät ja melkein joka syksy nappaan sieltä tehokäyttöön tämän kirpputorilta löytyneen melko täydellisen ruskean nahkalaukun - ja lupaan itselleni korjauttaa olkahihnan hakasen. No, toimiihan se solmittunakin.

Metsästin oikeanlaisia mustia villakangashousuja pitkään. Inhoan "kunnollisia tavallisia naisten housuja", vihaan villan jatkamista keinokuiduilla, en kestä huokoista halpaa kangasta, joka imee sisuksiinsa kaikki pölyt. Kris Van Asschen jonkun vanhan malliston housut tulivat eteeni Yooxin poisheittoaleissa. Niissä ei ole vetoketjuja, nappeja tai halkioita, vaan vyötärö viikkaillaan, kiedotaan ja solmitaan. Ohut tiivis kangas on 100% villaa, ja lahkeissa on pituutta käärittäväksi asti.

Valitettavasti detaljit eivät taida kotikatsomoihin erottua mustasta sumusta - päivä saattaa paistaa risukasaan vaan ei sisäpihan asuntoon. Yhdistin kumminkin housuihin ikivanhan Stockmann silkin alupaidan, napakkaharteisen neuletakin Mangosta, Zaran kengät ja Karl Lagerfeldin H&M-malliston kashmir-villasekoitteisen päällystakin. Onnistuin tuntemaan itseni yhden työpäivän ajan ihan päteväksi lifestyle-toimittajaksi - etenkin kun kaulassa oli rakas vanha Hermès-huivi. Tällasta arkipäivän luksusta tälläkertaa.