Olivia-lehden Anna-Kaarin ja Sannan blogissa on ollut paljon puhetta väreistä. Uhosin siellä kaivavani viime kesällä ilahduttaneen oranssin silkkipaidan. Yhdistäisin tämän mieluiten ruskeisiin nahkahousuihin, kireisiin sellaisiin, mutta niiden puutteessa mentiin näin. (Live-tilanteessa mulla tosin oli tuossa rusehtava aluspaita, en muistanutkaan, miten raivostuttavia ovat matalavyötäröiset farkut! Napa näkyy, naapurit nauraa ja jo valmiiksi korkea lantionseutuni näyttää laajalta kuin aukee Vennäänmaa.)

Sanna antoi ammattiapua määrittelemällä mut Olivian värianalyysin hengessä keskisävyiseksi. Kohta alan uskoa, että analyysissä on perää ja niitä värejä kannattaisi hamstrata, siinä määrin heleä paita heleytti naamatauluanikin. Kaikki irrotettavissa oleva heleys tarvittiinkin sunnuntain Sonics-keikalle. Se olikin uskomattoman kova, vaarallisimman kuuloista soundia aikoihin. 

Ihailin Helsinki 10:n joulumyyjäisissä - jotka jatkuvat jouluun asti, tarjolla vaikka ja mitä ihanaa - eniten näitä BFF:n neulottuja ketjukoruja/asusteita. Itse tekijä oli paikalla, mutten häkellyksissäni saanut kysyttyä kuin lupaa kuvata. Jos teillä on tietoa lisää näistä (todistettavasti suomalaisin, vereslihaisin sormin) neulotuista harsopanssareista ja pienemmistä käädyistä, lemme know!

Ostin mäkin koruja, Monni-kissa-pinssejä! Kuvassa mukana myös appelsiini, joka täten sulkee ympyrämme.

Ps. Pluramon on vähään aikaan ihaninta kuulemaani, nynnyilyterveisin.