Olen huomannut - lähinnä omaksi yllätyksekseni - että sen, mitä tavataan kutsua "omaksi pukeutumistyyliksi" virtaviivaistaminen ja selkeyttäminen kiehtoo minua jatkuvasti enemmän. Se voi johtua kevään kirkkaasta valosta, joka paikasta tulvivista preppy-fiiliksistä, tai siitä yksinkertaisesta syystä, että kaltaiselleni kovaa vauhtia vanhenevalle romulle hyvinleikattuihin vaatekappaleisiin nojautuva selkeä tyyli nyt vaan on paras ratkaisu. Jauhoin syksyllä klassisen eli ehdottoman modernin tyylin kiehtovasta problematiikasta, samaa asiaa tässä jatketaan.

Kuten moni kovan luokan daami minua ennen, viihdyn "miehiltä lainatuissa" vaatekappaleissa kaikkein parhaiten. Housut ja erilaiset jakut, joiden lahkeet ja hihat voi kääriä, ja joiden taskuihin on helppo sujauttaa kädet, ovat "tyylini ydin". Myös kapeat, pitkät ja puolipitkät hameet ja linjakkaat mekot ovat alkaneet kummasti kiinnostaa. Tyylini ei ole poikatytön - tyttö en enää ole, poikaa minusta ei saa tekemälläkään, tyvärr.

(Olen sitäpaitsi loputtoman kyllästynyt kaltaisteni ja ikäisteni, tavallisten, keskiluokkaisten keski-ikäisten pulliaisten tapaan hokea Kauko Röyhkän lausetta "mieluummin vanha kuin aikuinen!". Mikä sopii poikkeusyksilö Röyhkän suuhun, vaikuttaa melko naurettavalta lössähtäneen istumatyöläisen hokemana facebook (sent via iPhone) -päivityksissään.)(Sitäpaitsin, IMHO, mikään ei vanhenna niin kuin väkisin tyttösille suunniteltuihin vaatteisiin änkeytyminen.) (Anteeksi, puoli valtakuntaa.)

Onneksi tarjolla on upea valikoima tyyliesikuvia meille, jotka voimme myöntä olevamme aikuisia, aika perinteisen naisellisia naisia, mutta miehekkään rennosti. Tykkään hakea inspiraatiota katumuodin ja catwalkien ohella ns. suoraan hevosen suusta. Tällä kertaa polle puhuu yläluokkaista amerikanenglantia itärannikon aksentilla: 

Nancy "Slim" (Gross Hawks Hayward) Keith on kiehtonut mua niistä kaukaisista teinipäivistä asti, kun tutustuin Truman Capoten tuotantoon, elämään ja menestysvuosien seurapiiriin. Capoten "joutsenet" olivat New Yorkin sosieteetin kuohkeinta kermaa, heistä jokainen Slimin lisäksi on ansainnut paikkansa uptown-tyyli-ikonostaasissa (tsekatkaa mm. Babe Paley, C.Z Guest jne.).

(Bluffer's guide to everything Capote: Katso muutama viikko sitten Teemaltakin tullut elokuva "Infamous". Viitseliäämpi lukee ainakin romaanin Kylmäverisesti, novellikokoelman Aamiainen Tiffanylla, ja keskenjääneenä julkaistun "Answered Prayes"-kirjan, jonka liian terävät kuvaukset hajottivat Trumanin ja joutsenten välit lopuksi elämää.)

Slim oli tässä jengissä se, joka kiskaisi jalkaansa loaferit ja housut, kääri paitapuseron hihat ja heittäytyi peräti huolettoman elegantisti niin soffalle kuin Elämäänkin.

Hän löysi Lauren Bacallin aviomiehensä Howard Hawksin ohjaaman Kirjavan sataman naispääosaan. Hollywood-legendan mukaan Marie "Slim" Browningin kuolemattoman repliikin kirjoitti Slim Keith:

Omaan tyyliini sulatan tietenkin Slim-vaikutteet punk- ja popparivaikutteiden kautta. (Ilahduin määrättömästi, kun pari ystävää kertoi luulleensa eilisen postauksen milanolaista naista minuksi!) En hylkää korkkareita, mutta nauhakengät aion metsästä - merkkiloaferit korvaan kirppismokkasiineilla.

The Vaselinesin Divine-cover ei taida liittyä mihinkään yllämainittuun - ellei sitten kaikki liity kaikkeen. Yksi maailman parhaimmista biiseistä se kumminkin on.