Täydellinen Dead Birds & Lionheart -lammasturkkini Juri ei suinkaan jäänyt ainoaksi tulokseksi täsmäiskusta Laws of L1ghtin mallikappalemarkkinoille. Ostin myös potkupuvun.

Design-kaksikon ensimmäiseen kokoelmaan kuului printtitrikoovaatteita t-paidoista tunikoihin ja shortsihalareihin. Nämä mallikappaleet on tehty mielettömän tuntuisesta, vahvasta silkkitrikoosta. Printti ei esitä mitään, mutta siinä voi nähdä ihan kaikkea. (Joitain eksemplaareja topeista ja t-paidoista jäi vielä LoLin varastoon, suosittelemaan hakemaan omanne!)

Paksu silkki tuntuu mahdottoman ylelliseltä iholla, ja body toimii t-paitana helposti. Kerrankin homssantuun paidanhelma pysyy housussa! (Ja vessassa käynti on ihan iisiä, kaula-aukko on tehty joustamaan.)

(Marimekon S-J Kosken suunnittelemat pussittavat samettihousut maksoivat viime vuonna mallikappaleena myös muistaakseni pari kymppiä, nythän tällaisia näkyy vähän kaikkialla ja kaikki tuntuvat julistavan sametin tulemista. Jos olisin teräväkielisellä tuulella, saattaisin sanoa jotakin uusille tuulille avoimena olemisesta versus trendien jälkijättöisestä seuraamisesta...)

Lisäsyitä rakastaa uutta punaista tukkaa: Kostealla kelillä sen saa anti-kammattua pois otsalta pörröksi, joka muistuttaa paitsi itsestäänselvistä 1930-luvun referensseistä, Marlenesta alkaen, myös pitkään ihailemaani Warhol-supertähti Vivaa!. Johtuneekohan ylipitkistä historianopinnoistani, että vaadin pukeutumisviitteiltäkin monikerroksellisuutta, enkä halua enkä ennenkaikkea osaa pukeutua yhteen aikaan tai hahmoon suoraan osoittaen... (Viva! näytti usein myös tältä, että sellasta esimerkkiä kasvavalle nuorisolle.)

Koska haluan krymppäämisen lisäksi juhlia jokaista tästedes hankkimaani vaatekappaletta nimeämällä sen, auttakaa:  Mikä potkupuvulle nimeksi? Paras vastaus palkitaan, jotenkin.