Teen yhden Mikon kanssa yhtä meiän omaa juttuu, josta olemme (toivottavasti) molemmat innosta litteitä. Tulette kuulemaan siitä myöhemmin paljon ja jatkuvasti, tässä vähän esimakua.

Muutenkin tämä viikko on alkanut hyvin: sunnuntainen Saint Etienne oli vielä ihanampi kuin uskalsin kuvitella, Pete ja Bob innoissaan, Sarah kuin sananvalmis enkeli, Debsey kirkasääninen, soundit ainakin lavan yleisöstä katsoen vasemmassa nurkassa, jossa tanssin kädet ilmassa koko setin, loistavat, keskustelua herättänyt setin pituus täydellinen - all killers, no fillers. Harmi vaan, ettei kaupungista löydy sunnuntaisin kunnon tanssiklubia, jonne Sarah, Debsey ja minä olisimme voineet mennä - nuoriso, olette rappiolla. Terveisin 90-luvun Tampereen pelottavan ja ylimielisen pop-mafian original gangsta, joka odotti tätä keikkaa tasan 20 vuotta.