Metafyysisiä (melkein) kysymyksiä viikonalun virkistykseksi: Voiko kutsua alelöydöksi jotain sellaista, jota on paikallisessa, usein ja antaumuksella mollaamassani trikoohelvetissä rekit väärällään? Olenko ainoa, jonka mielestä pitsinen bomber/biker-jakku IZ DA SHIIIIIT?

No mulla on nyt tää musta versio, ja olen innoissani - etsin jotain jänskää, vyötärömittaista mustaa jakkua duunikäyttöön ja toisaalta helposti päällevedettävää mustaa neuleasiaa. Hippasen joustava mutta ryhdikäsolkainen puuvillasekoitejakku ajaa noi asiat ja tarjoaa kaupan päälle vyötärön. Kaikki tämä 10 euron hintaan.

1232983862_ikkuna.jpg

Ihanien tyttöjen kanssa reggaetanssimaan asensin jakun mustien farkkujen ja Ril'sin silkkitopin kaveriksi. Tulin taas todistaneeksi, että rytmimusiikin tahdissa hytkyminen on paras mielialalääke. Paitsi että joku juoppotäti avautui mulle punkkiklubin vessassa, että mä näytän siltä kuin en kuuluisi joukkoon. NO ANTEEKS VAAN, ei kaikkien reggaen ystävien tarvi näyttää kotikutoiselle ja -kasvatteiselle hipille (saa tietty näyttää, jos haluaa). Joukkoon kuuluminen ei ole ainoastaan ulkoisesta olemuksesta kiinni. Ja mitä sit, vaikkei kuuluiskaan joukkoon.

1232978869_käsi.jpg

Pitkän kotimatkani eräällä etapilla keskustelin valokuvaajaystävän kanssa suurista (suuruudenhulluista?) kuvasuunnitelmistamme blogiani varten, keväämmällä pläjähtää! Ihan kodin vieressä näin elävän, isokokoisen, paksuhäntäisen ja kaikin puolin hyvinvoivan oloisen ketun!!! (Valitettavasti kamera, tai ainakin kuvaaja, oli jäässä.)

Ihanista tytöistä vielä sen verran, että harmittaa tavattomasti, kun saapumiseni ns. force majeurin vuoksi tamperelaisbloggareiden tapaamiseen estyi. Etenkin, kun alkuperäinen idea oli mun... Onneksi Tiiti* raportoi.

Perjantaina kuitenkin tapasin fiksun ja kauniin Spotsin, muotibloggaamalla voi todellakin saada elämäänsä ihania asioita ja ihmisiä! Sellaisia kuin kommentaattorini ja ystäväni ANNA, joka ilahdutti mua punomallaan korulla, mielessään mm. ystävyys, folk-tunnelmointi, keväiset seilorit, muinaiset roomalaiset... Tänään tämä monimerkityksinen ja -käyttöinen. kullanhohtoinen aarre koristaa kotonarötväysasuani**, kaulassa tai ranteessa. Kiitos vielä!

1232987807_367_6760.JPG

1232986711_ranne.jpg

Seiloritunnelmia on sieltä samaisesta Gina Tricotin alehässäkästä hankitussa puuvillapaidassakin, kerrankin raitapaidassa on mulle täydellinen leikkaus! Rohkenen suositella tätä vajaa 5 euroa maksanutta napakkaa paitaa kaikille. Jotka tykkää.

1232987343_raitasivu.jpg

1232986118_kaulavyö.jpg

1232987282_pukee.jpg

Kuten kuvasta näkee, myös kapea vyö taipuu ranteen ohella kaulaan, eikä näytä konootilta tai kuristussurman uhrilta. Myönnän innostuneeni tähän Honey Junkien gTie-postauksesta!

Vastineeksi HJ ja muut porkkanapöksyistä innostuneet saavat vinkin tutkia kirpputorien valikoimien lisäksi Marimekon (ale)rekit - ainakin Ritva Falla on tavannut leikata hyvää porkkanaista housua ja mm:n villakangas on edelleen aikas laatuisaa. Hienot porkkanat ovat nämä mun pilkkahinnalla haalimat Marimekko/Samu-Jussi Kosketkin! Kirppishousuissa kannattaa katsoa mahdollisimman paljon villaa/muuta luonnonkuitua ja mahdollisimman vähän tekokuitua sisältäviä pöksyjä, pari kokoa liian isoina! Täten alunperin mahdoton tätihousu asettuu modernimmin lanteille, liian pitkät lahkeet tietty rullataan. Sopivan pituisetkin saa rullata, jos huvittaa. Samanpituisiksi, jos osaa...

1232983837_jalat.jpg

* JA ** On tosiaankin tullut rötvättyä Tärkeän Henkilön, eli MUHVIN kanssa. (Sananselitys Tiitiltä, joka tosin puhui muhvista sen alk.per.merkityksessä: "siis se vaatekappale, tämä ei ollut mikään kiertoilmaus hädin tuskin täysi-ikäiselle lihaksikkaalle toyboylle tms." HAH!) The Wiren neloskausi on muuten tähän mennessä ehdottomasti paras, ja syyllinen postaukseni eka kappaleessa esiintyneeseen shiiiiiiiiiiiiiiiiiiittiin.

Blogin bugeista ominaisuuksista sen verran että:

1) Kommentit tulevat näkyviin kun oon kerennyt tsekata ne, mutta niiden lukumäärä näkyy kirjoituksen alla heti. Koettakaa olla kärsivällisiä!

2) Postaustahtini säilyy edelleen sekavana ja epätasaisena, asiaa olis muttei aikaa. (Ette ehkä usko, muta mä ihan mietin näitä tekstejäni ja kuviakin. Välillä.) Ja salakavalasti mieleen hiipii ajatus koko homman järkevyydestä - vaikka tää on mun omahyväinen tyyliajatuspäiväkirja, huomaan tulleeni riippuvaiseksi tän kautta käytävästä kommunikaatiosta elikkäs responssista. Samaa tunnetilaa on ilmassa muillakin, välillä. Googlen analyysin mukaan meikää käy päivittäin väijymässä satoja henkilöitä, kommentoimaan asti ehtii kuitenkin aniharvat (ja arvostan teitä mittaamattomasti!). Kenenkään velvollisuushan ei oo sanoa yksinäisen muotibloggaajan horinoihin mitään, mutta kuulisin mielelläni mielipiteitänne. MYÖS/ennenkaikkea "asian" ohi meneviä. Kiitos!

Kaunista viikonalkua, Linvall Thompson laulakoon meille kaikille sexyille kotonarötvääjille.