Kaatosateesta ja kohtuullisen korkeasta kuumeestani huolimatta tiedotan, että syksy on peruttu.

Sain nimittäin vasta eilen ihanissa, onnellistuttavissa Block Partyissa käsiini koko kesän odottamani kengät.

Kaikki lähti Weekdayn valkoisista, kankaisista kiilakoroista, jotka puljun toukokuisissa avajaisjuhlissa näyttivät Akin ja mun "inspiroituneessa" mielentilassa koristossujen ja "demeulemeesteriläisen muotokielen" (heh) risteymältä, plus tuntuivat tosi mukavilta jalassani. Saatatte muistaa mun haaveilleen graffitikengistä ainakin blogi-ikuisuuden, joten ostin kengät kun Aki lupasi maalata ne.

Koska suuri taide vaatii (muka) aikaa, ja tässä on ollut kaikenlaista, nämä valmistuivat vasta nyt. Pääasia, että valmistuivat. Olen lopputuloksesta - joka tosin saattaa vielä muuttua - hyvin onnellinen. KIITOS, AKI!

Luovan työn tiimellyksessä popojen alkuperäiset tennarinauhat katosivat, joten hyökkäsin (keskellä yötä) vintille penkomaan esiin rumat teko-maiharini. Niiden pitkät mustat nauhat luovat jalkapöydän ja nilkan päälle graffaan sointuvan crisscross-efektin...

...ja mä onnistuin luomaan ehkä blogihistoriani horjuvimman MUTTA samalla osuvimman aasinsillan päivän tekstin ja musiikin välille. Jump, jump!!!!

 

PS. MUISTUTAN EDELLEEN, että TÄÄLLÄKIN SAA KOMMENTOIDA. On ihan lämmittävää pienelle blogisydämelle lukea toisaalla, että "tästäkin aiheesta sugar kane on jo sanonut", mutta mieluummin kuuntelisin mielipiteitänne TÄÄLLÄ. Rohkeasti vaan, en yleensä pure. Täällä ei ole todellakaan mitään kynnystä sanoa "älykkäästi", kattokaa nyt näitä munkin juttuja. Morjestelu riittää ja ilahduttaa pientä, sairasta minua.

(Ja täytyy sanoa, että jos kengät, joissa lukee sekä "suck my left one", "teenage kicks" että "no puma" (hehehehe) eivät herätä minkäänlaisia tuntemuksia, ootte te melkoisia epeleitä.)

EDIT: Hyödynsin flunssapäivän lisäämällä roinaa kirppikselle - sieltä löytyy pesunkestävä todiste, että jopa minä teen hätiköimöllö vaateostoserheitä...