Olen ollut aika hiljaa syysvaatetusvisioistani - ellei runolliseksi tarkoittamaani tarvitsen siivet -puuskahdusta lueta.
Innostusta minulla kyllä riittää, rakastan edelleen jerseykerroksia, nahkaa ja mokkaa, harmaata, ruskeaa, mudan sävyjä, voimakkaita olkapäitä ja uljaasti laskeutuvia linjoja. Haluan yhä olla pehmeänkova kaupunkisoturikuningatar - aivan kuten viime vuonna julistin.
Nyt vaan on niin hassusti, että en tarvitse, en oikeastaan edes halua mitään uutta. Ilmeisesti tosiaankin olen kuluneen vuoden aikana löytänyt itseni tai ainakin tyylini. Kuten jo ensimmäisessä postauksessani sanoin, haluan joka vuosi näyttää Nicolta Marble Index -levyn kannessa - ja samalla ajankohtaiselta, omalta itseltäni. Viime aikoina olen onnistunut haalimaan varastoihini kaikkea sellaista, joiden avulla se onnistuu. (Monilla on minusta kuva ostoskielteisenä ihmisenä, todellisuudessa en ole koskaan hankkinut niin paljoa vaatteita kuin kuluneen vuoden aikana. Yhtään täyshintaista vaatetta en ole tosin tainnut ostaa, miksi pitäisi?)
Oman muistini virkistykseksi kokosin kasan kuvia vaatteista, joissa tulen tämän syksyn elämään. Toki olen avoin uusille ideoille - kaipaan esimerkiksi kaikkea jännittävää legwearia hämähäkinverkkosukkahousuista tyllileggingseihin, mutta näihin voin nojautua, näihin on ihana nojautua! Aion nauttia materiaaleista, kokeilla yhdistelmillä - harmaat mokkahousut mustissa saappaissa, mustat nahkahousut kuluneen ruskeissa, kävelyyn tehdyissä bootseissa - miksi ei. Moni muukin tuntuu innostuneen vihdoin pussittavista housuista - otan kesästä mukaan satiiniset haaremihousut, vuorottelen niitä Marimekon ratsastusmallisten samettihousujen ja kirpparilöytöjen kanssa.
Herrainkorkkarit ja nilkkamittaiset, korkeakorkoiset mokkasaapikkaat tuovat terävyyttä askeliini tänäkin syksynä. Onneksi muistin käyttää molemmat mustat saappaani, matalammat Dibat ja törkeämmät latviantuliaiset suutarilla ennen kesävarastointia.
Alkusyksyn juoksen valkoisessa nahkatakissa, villakangastakkina odottaa Karl Lagerfeldin H&M-sarjan sopivan miehekäs kasmir-sekoitetakki. Jos jotain kaipaan, niin edelleen armeijan maihinnousutakkia - mutta ensi kertaa voin astella syksyyn lierihatussa.
Arolan perintöponchon aika on taas.
Zaran pitkät ja kapeat merino- ja silkki-puuvillaneuletakit pelastavat, kuten saman lafkan pitkäksi ja kapeaksi tekevä liivikin. (Valitettavasti kuvan ruskeat vahapintaiset housut tuhoutuivat itsekseen - niille toivon löytäväni seuraajat. Laukku ja Selectedin ihanat t-paidat pitävät pintansa, samoin äidin aarteista löytynyt ihmeellinen kaulakoru.)
Harteikkaampiin hetkiin hyödynnän vintage-vakosamettijakkuani, Zaran beigeä jakkua, ja Gina Tricot'n pitsibomberia. En unohda purettuja paitoja kesälaatikoihin. Myös Tiger of Swedenin pellavaneuleen hauraus viehättää. Aion jatkaa purkukokeiluja vanhoilla neuleilla.
Jokainen taitaa tarvita hyvät mustat pillihousut - minulla on Marellan fiinimmät ja Lindexin rennommin roikkuvat. Farkuissa löytyy, perussinisiä kapeita ja poikaystäviä.
Shortsit jatkavat syyskauteenkin - ainakin ruskeat nahkaiset. Niin myös Filippa K:n läpikultava neule.
Toiset jatkavat kesäisten kukkamekkojensa kautta jouluun saakka - minä yhdistän satiinihaalarin neuleisiin ja paksuihin sukkahousuihin. Kukkahousut toimivat syyskeleilläkin ronskien saappaiden kanssa - ja sen nahkatakin kanssa pitkä, harmaa ysärihame toimii syksylläkin.
Muodikas circle scarf muuten tehdään kieputtamalla vanha pari kertaa kaulan ympäri ja ompelemalla päät yhteen.
Mitä kaikkea ihanaa teidän kaapeissanne odottaa syksyä? Muistakaahan, että julkaisen mielelläni myös lukijoiden kuvia, asukokonaisuuksista ja omista aarteista!
Ei (syys)tyyliä ilman Iggy & the Stoogesia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.