Päätin sunnuntaina säästää taksirahat, ja selviytyä lentokentälle Ubahnin ja kenttäbussin avulla. Helvetillisten pakaasieni, suuntavaistottoman pääni (olen onnistunut eksymään mm. työpaikassani. Jossa oli kolme huonetta), sekä dis-informaatio-tiskin tädin sekoittamana myöhästyin lennoltani. Hetken panikoituani pelastauduin Berliinissä viihtyvän suomalaisystäväni huomaan. Hänen luonaan löysin netistä seuraavaksi päiväksi siedettävänhintaisen lentolipun - johon ei edes mennyt kuin viisi kertaa ne taksirahat, ja matkalle tuli kestoakin vain kuusi tuntia.

Isäntäni lähti Panoraman päiväbileisiin hurmioitumaan Miss Kittinin dj-setistä (ok, harmittaa hiukan kun olin itse liian naatti), minä jäin torkuille, sekä hurmioitumaan tyypin kämpästä. Tiergartenissa sijaitseva talo on rakentamisestaan 1800-luvulta lähtien omistettu kuvataitelijoiden asunnoiksi ja työtiloiksi. Huiman korkeat, valoisat huoneet, roiskeet seinissä, harmoniset mittasuhteet ja kiehtovat yksityiskohdat palauttaisivat kenen vain mielenrauhan.

Olen lapsesta saakka kuvitellut joskus asuvani "semmosessa niinkuin taiteilijan talossa". Tämä on hyvin lähellä unelmaani. Olen myös kauan tuntenut pientä kateutta oikeasti luovien tyyppien työtiloja kohtaan - kaikki kama on siellä jotain tarkoitusta varten. Ahdistun viimeisen päälle sisustetuissa unelmakodeissa ja julkisissa tiloissa, tällaisissa paikoissa - kusenvärisine, hyväätekevän sileiksi hioutuneine lautalattioineen kaikkineen - koen syvää onnea.

Illemmalla pääsin vielä syömään ainakin Mitten - vai onko toi jo Prentzlauer Bergin puolella? - parasta pizzaa. I Due Fornissa (Schönhauser Allee 12) sopivan retee henkilökunta tarjoilee italialaista pizzaa kaupunginosan anarkistisemmasta puolesta muistuttavassa tilassa. On seinäkirjoitusta, on julistetta, on rento meno. Söin munakoiso-parmesaani-pinaatti-pizzaa, jota valelin chili-oliiviöljyllä.

Kahden à la carte -pizzan ja puolen valkoviinilitran illallinen turistioppaiden kehumassa ravintolassa maksoi kaksikymmentä euroa... No, onhan noita ihana muistella Suomessa hapankorppua kotona nakertaessa. (Mä en kertakaikkiaan kykene syömään täällä illallisia, päässä nakertaa ajatus, että kotona ois parempaa, ja viimeistään viinilasillisten hinnat masentaa.)

Viereisessä Acht Millimeterissa näytettiin muuten tällä kertaa Trainspottingia. Siellä napattujen kaljojen jälkeen tuntui hyvältä kävellä vähän. Lähdin tallustamaan kuin vahingossa kohti Unter den Lindeniä ja keisarillista Saksojen pääkaupunkia, yhtäkkiä olinkin futuristisella Potsdamer Platzilla, ja ihan kohta kotona. Eipä tule mieleen paikkaa, jossa uskaltaisin keskellä yötä suunnistaa puoli pimeille, tuntemattomille kaduilla.

Ai niin, lupasin Jannelle listata lemppariruokapaikkani Friedrichshainissa, kaikki nämä vehreän Boxhagener Platzin vieressä. Ei näitä monta ole, koska "we are not foodies, we are boozies", ja orgaanisuudesta huolimatta edullisista, ensiluokkaisista saksalaiskauppojen antimista oli niin kiva tehdä ruokaa kotonakin.

MeymanKrossener Straße 11 - kurdi-keittiö, mahtava meno. Osta "Kleines Meyman Teller", ja tule täydeksi ihanista pienistä herkuista.

Samassa osoitteessa Restaurant Papaya -  suosittu thai-ravintola. Maukasta, freesiä settiä, joskaan ei kovin tulista. Which is nice. Ihanat, raikkaat hedelmäpirtelöt ja -lassit!

Il Ritrovo-Cucina Casalinga Popolare, Gabriel-Max-Straße 2 - I Due Fornin pikkusisko, aivan yhtä hyvä, joskin pienempi - ja kenties vielä halvempi?

Volckswirtschaft Deutsche KücheKrossener Straße 17 - hyvää saksalaista ruokaa, modernilla, raikkaalla otteella. Raaka-aineet tulee läheltä ja ovat ekologisesti tuotettuja. Kasvissyöjälle paljon valinnanvaraa. Runsaat aamiaiset, viikottain vaihtuva, sesonkeja haisteleva lista, kiva palvelu ja halpaa kuin HK:n maggara. Söin leivitettyä tofua ("Schnitzel") ja raastesalaatteja, joiden kanssa oli puolukkakastiketta, ja kiljuin riemusta - hiljaa sisimmässäin

Huomioitakoon, että kaikesta tämän postauksen sisällöstä huolimatta tästä ei ole tulossa sisustus- tai mikä vielä kamalampaa KOTOILUblogi. Myöskään herkkusuubloggaajaksi en ole ryhtymässä - vielä täydelliseksi hiottua sisustusta enemmän minua ällöttää ruokatietämyksellä snobbailu - hyvän, luontevan ja oikean ruoan pitää olla itsestäänselvyys ihmisen tulotasosta riippumatta, ei mikään henkilökohtaisen brändin rakennusaine.

Luin Himoshoppaajan krapula -blogin keskustelusta hämmentävää muotiblogien haukkumista ja syyllistämistä - ikään kuin olisi median vika, ettei kukkaro pysy hallussa. Edelleen, usean aktiivisen muotiblogiskenen väijymisvuoden jälkeen mua ihmetyttää, miten ihmiset - niin lukijat kuin kirjoittajat - sotkevat muotiharrastamisen ja hillittömän shoppailun keskenään. Mulle muoti on rinnastettavissa taide-, kirjallisuus tai vaikka musiikkiharrastukseen - kaikista näistä on ihana imeä tietoa ja iloa elämäänsä, pohtia omaa olemassaoloa näiden kautta - ja kuten taidetta tai kirjoja, ei kaikkea ihanaa tarvitse omistaa. Vaatekaupoissa voi käydä kuin gallerioissa! 

Niinpä (swim)suit issues jatka ylpeänä, omanlaisenaan muotiblogina - nyt jo kolme vuotta ja kaksi päivää! Hyvä mun blogi! Hyvä kaikki te mahtavat lukijat!

Ei kai sit muuta kun Hallogallolla päähän.