Kellekään tuskin tulee yllätyksenä, että olen vuosia salaa haaveillut Rick Owensin (ja nyttemmin myös Haider Ackermannin) suurin piirtein joka kokoelmasta löytyvästä, epäsymmetrisesti laskeutuvasta, juuri oikealla tavalla viimeistelemättömän oloisesta, luolamiehen ja punkkarin valintojen välimaastoon sijoittuvasta, nahkaisen karvaisesta jutusta.

Koska näköpiirissäni ei aivan heti siinnä aika, jolloin voisin heittää tonneja yhteen nuttuun - tai yhtään MIHINKÄÄN - olen tyytynyt haaveiluun. Alan kohta uskoa elämäntaito-oppaisiin, joissa kehotetaan sitkeästi visualisoimaan haaveensa, sillä vuori tuli jälleen kerran Muhammedin luokse:

Hortoilin Dead Birds -tyttöjen Laws of L1ght -liikkeeseen sopivasti Marian hinnoitellessa menneiden mallistojen mallikappaleita naurettavilla ulosheittohinnoilla. Joukossa oli sitten TÄMÄ:

Vaate, jota tällä hetkellä kutsumme tuttavallisesti nimellä Juri, on "jotain tollasta sileäkarvaista lammasta", just sitä helkkarin kallista lampaanturkkia, josta mualimman huiputkin nuttunsa polkevat.

Minun elämässäni Juri täyttää suuren aukon: Se naamioituu hurjasta luonnostaan huolimatta riittävän asialliseksi jakuksi, se on kaipaamani lämmin, vaan ei liian lämmin t-paidan ja vuorettoman villaparkani väliin, sen pehmeä kosketus hyväilee ihoa kuin en-enää-edes-ihan-muista-mikä, sen hopeanhuurteinen sävy imartelee ihoani, ja se laskeutuu kapeiden hihojensa ja just kohilleen istuvien hartioidensa ansiosta päällä luvattoman kauniisti. (Ns. asukuvia luvassa pian, paljon.) Sanalla sanoen, Juri tuo urbaanin nomadin arkeeni lämpöä, turvaa ja loistoa.