Olen tehnyt tällä alennusmyyntikierroksella loistavia, pitkää iloa enteileviä täydennyksiä vaatevarastooni, aivan suunnitelmieni mukaisesti. Nyt, kun "muodissa" on pitkään ollut juttuja, joista olen intoillut ainakin koko blogimuistini ajan - kapeasti korostetut hartiat ja laskeutuvat linjat, kapenevat lahkeet, simppeliydessän yllättävät leikkaukset, jersey, nahka - ja niihin ollaan kuulemma jo kyllästymässä, on meikäläisen henkilökohtaisiksi klassikoiksi potentiaalista kamaa alennusrekitkin täynnä.

Anna-Kaari kirjoitti myös ostavansa suurimman osan vaateaarteistaan alennuksista. Minulle tämä on myös itsesuojelun keino - kaikesta tyyli-identiteettini tarkennuspyrkimyksistäni huolimatta hukkaan itseni vaatekaupassa edelleen yllättävän helposti. Ei tarvita kuin herkässä mielentilassa väärinluettu britti-Voguen numero, ja ryntään etsimään keinoja olla edes Avantgarde Pretty! (Girly tai Womanly Prettyn osasin sentään sulkea automaattisesti vaihtoehdoista pois) Vaikka miltei kolme vuotta sitten kirjaamani ja kantapään kautta sisäistämäni säännön mukaan minä olen mieluummin kiinnostava kuin söpö, eli I don't do cute. Onneksi selväjärkinen ystävä pelasti pulasta, voin vapautuneesti näyttää napakoissa hartioissani ja repaleisissa kaavuissani tämänkin kevään puuterisävyisen röyhelömeren keskellä kelkasta pudonneelta pikkukovikselta!

Toisin sanoen: Minä + Carin Westerin olkapäiltä topattu, viskoosijerseystä valmistettu, nauhakiemuroin juuri oikeista kohdista kruusattu mekko 4ever!