Ilmassa on siitepölyn ohella muitakin vahvoja kevään merkkejä: Paperinohut ja pumpulin pehmoinen valkoinen nahkatakki, järjetön kerros Dirty Secret -kuivashampoota, ja miltei pelkästään Bob Dylanista (!!!) ja 70-90-lukujen dancehall reggaesta koostuva soundtrack. Ennustan lähivuorokausiksi näille kaikille jatkuvaa ylikäyttöä, satoi tai paistoi.

Outoa paniikintunnetta, joka tulee joka kevät, kasvattaa sekin tosiasia, että tulevina viikkoina mun pitäis taas opetella pukeutumaan yhteiskuntakelpoisesti ihan päiväsaikaan... Onnea vaan mullekin.